Hoppe 05 23: Tehtävä suoritettu

En osaa ajatella muuta aihetta, joka olisi koskettanut shaumbrojen sydämiä ja sieluja niin kuin ulottuvuustyöntekijät. Se yllätti minut täysin, kenties siksi, etten ole sellainen. En nähnyt sen tulevan. Adamus mainitsi sen muutaman kerran minulle vuoden 2022 lopussa ja sitten pyysi kirjoittamaan artikkelin siitä helmikuun 2023 Shaumbra-lehteen. Se on ollut kuuma aihe shaumbrojen keskuudessa siitä lähtien.

Crimson Cirlclen Facebook-sivu on ollut tavallista aktiivisempi, osittain uusien ihmisten vuoksi joita nyt tulee, ja suurelta osin uskomattomien postausten vuoksi elämästä ulottuvuustyöntekijänä. Maalis- ja huhtikuun live-työpajoissa täällä Konassa, Havaijilla, yli 80 % osallistujista identifioitui ulottuvuustyöntekijäksi. Meillä oli kiehtovia keskusteluja Adamuksen kanssa heidän "paluustaan".

Ajatus ulottuvuustyöstä laittoi palaset yhteen hyvin monilla shaumbroilla ympäri maailmaa. Monta vuotta he ovat ihmetelleet, mitä he itse asiassa tekivät vaikuttaakseen tietoisuuteen tällä planeetalla. Yksi ulottuvuustyöntekijän ominaisuus oli suhteellisen hiljainen elämä, poissa tavallisen ihmiselämän vimmasta. He olivat liian syventyneitä tehtävään ottaakseen itselleen kiireisiä tai vaativia perhe- tai urarooleja. Usein heistä tuntui, kuin osa heistä olisi jossain muualla, mutta he eivät tienneet miksi. Monet olivat selittämättömistä syistä fyysisesti väsyneitä ihmiselämässään.

Bingo. Hyvin monilla ajatus ulottuvuustyöstä laittoi palapelin viimeiset palaset kohdalleen. Äskettäisessä Staying Grace -työpajassa Adamus selitti: "Ulottuvuustyönne oli tärkeä tekijä, joka johti Taivaan ristiin. Jotkut teistä tekivät sitä 30 vuotta tai enemmän. Joku oli eri mieltä kanssani viime kokoontumisessamme, kun kutsuin sitä ulottuvuustyöksi. Hän sanoi: 'No, ei se ole oikeasti työtä. Teemme sitä syystä, ja se kaikki on iloista ja onnellista.' Voitte kutsua sitä, miten haluatte, mutta se oli työtä ihmiselle. Se vaati veronsa teiltä, jotka teitte sitä, koska osa ihmistietoisuudestanne oli kirjaimellisesti muissa ulottuvuuksissa tekemässä tuota työtä. Ihmisitsenne teki monia uhrauksia."

Voiko ulottuvuustyö olla vain tekosyy huonolle käyttäytymiselle tai ettei saa paljon aikaan elämässä? Tämä kysymys tuli esiin viime työpajojen aikana. Tietysti se voisi olla, mutta niillä shaumbroilla joiden kanssa olen puhunut, ja niissä postauksissa joita olen nähnyt sosiaalisessa mediassa, se oli hyvin pätevä selitys eikä tekosyy. Heidän reaktionsa oli enemmänkin: "Vau, tajuan lopultakin!" eikä "Olen varmasti ollut ulottuvuustyöntekijä, koska elämäni on yhtä sotkua." Vain muutamaa pientä poikkeusta lukuun ottamatta, en ole huomannut mitään ulottuvuustyöhön liittyvää makyoa. Joko tajuat sen ja samaistut siihen, tai sitten et.

Adamus teki retorisen kysymyksen: "Miksi emme puhuneet ulottuvuustyöntekijöistä viisi tai kymmenen vuotta sitten?" ja sitten vastasi omaan kysymykseensä: "Se on hyvin, hyvin haastavaa. Se on yksinäistä. Ette ole tietoinen siitä ollessanne täällä maan päällä. Emme voineet puhua siitä ennen tätä, koska se olisi häirinnyt tasapainoa. Sanotaanpa, että olisimme puhuneet tästä viisi vuotta sitten. Kaikki olisivat väittäneet olevansa ulottuvuustyöntekijöitä. Oli sopimus, ettei sitä paljasteta – sopimus, että tekisitte tuota työtä hiljaa muissa ulottuvuuksissa ja yrittäisitte elää täällä planeetalla. Tunnestressi ja hämmennys oli valtavaa. Mutta olette innokasta sakkia, ja sanoitte: 'Voin tehdä sen. Voin ottaa sen itselleni. Se ei ole ongelma. Tätä varten olen valmistautunut monta elämää.'"

Adamus puhui yksityiskohtaisemmin, mitä ulottuvuustyöntekijät ovat tehneet kaikki nämä vuodet. "Yleiskonsepti oli melko yksinkertainen. Se vastasi ihmistä istumassa penkillä ja säteilemässä valoaan, mutta ulottuvuustyöntekijät menivät massatietoisuuteen. Massatietoisuus on iso pilvi Maan ympärillä. Jokainen ihmisajatus, jokainen ihmiskokemus, kaikki on massatietoisuudessa. Menitte sinne ulottuvuustyöntekijöinä, ja ideana oli penkkeillä massatietoisuuden keskellä. Menitte suoraan sinne, ja parkkeerasitte peppunne ja säteilitte valoanne. Melko yksinkertaista. Tarkoitan, kuka siihen ei pystyisi?! Melko yksinkertaista, kunnes alatte tuntea kaiken massatietoisuudessa. Massatietoisuus rakentuu, kasvaa ja tulee vielä tiheämmäksi. Siellä ei ole ikään kuin kone, joka puhdistaa sen ja sylkäisee ulos kivana, puhtaana energiana. Ja voitte kuvitella, miten massatietoisuuspilvi on rakentunut ihmisaionien saatossa maan päällä.

"Aloitte oivaltaa, miten tiheä se oli. Se oli taakka. Ja mitä teitte sitten? Sen sijaan, että olisitte vain penkkeilleet ja säteilleet valoanne, aloitte omaksua nuo energiat itsellenne. Tunsitte, että tämän työn tekemiseksi tehokkaasti oli tärkeää sukeltaa noihin energioihin, jotka eivät oikeasti olleet teidän – oli kyse sitten yltäkylläisyyden puutteesta tai terveysongelmista tai taistelusta demoneja vastaan, joihin energioihin teidän täytyi sukeltaa ja säteillä valoanne samanaikaisesti. Tämä voi olla musertavaa. On eri asia, silloin kun tunnistatte: 'Tämä on ulkopuolista energiaa. Tämä ei ole minun juttuni.' Mutta silloin kun alatte mennä siihen peliin, että annatte itsenne uppoutua ja myös uskoa, että se on teidän edes vähässä määrin, on todella vaikeaa päästä ulos, koska otatte sen omaksenne."

Adamus jatkoi: "Olemme nyt tässä, vain noin kuukausi Taivaan ristin jälkeen. Monet ulottuvuustyöntekijät ovat todella uupuneita syvällisen työnsä jälkeen. He ihmettelevät, oliko heillä mitään vaikutusta, koska he eivät näe välittömiä muutoksia maailmassa. Sitä he eivät näe vielä, että uusi valo on aktivoinut ne Kristustietoisuussiemenet, jotka kylvettiin yli 2000 vuotta sitten. Nuo siemenet ovat olleet syvällä massatietoisuudessa, ja nyt ne alkavat itää. Sitten yhtenä päivänä hyvin pian – pum! – siemenet tunkeutuvat pinnan läpi ja kaikki muuttuu."

Ulottuvuustyöntekijät voisivat olla kiehtova scifi-elokuvan aihe. Päänäyttelijät (shaumbrat) elävät kaksoiselämää – toinen ihmisenä joka tulee Oivaltamiseen maan päällä, ja toinen säteilemässä valoaan syvälle massatietoisuuteen ja muihin ulottuvuuksiin, auttaen synnyttämään Apokalypsin. Päivisin he elävät suhteellisen hiljaista, sisäänpäin kääntynyttä elämää jästien keskuudessa, mutta öisin he laittavat siivet selkäänsä ja uskaltautuvat muihin ulottuvuuksiin. He säteilevät valoaan joihinkin vaikeimpiin paikkoihin, jopa teeskennellen, että se on heidän oma todellisuutensa, voidakseen auttaa vanhojen energioiden muuntamisessa.

Elokuvan viimeisessä kohtauksessa näytetään roolihahmo kävelemässä takaisin taloonsa auringon noustessa yhtenä aamuna. Hän katsoo ihmisitseään, joka on sängyssä vielä sikeässä unessa. Pian ihminen herää uuteen päivään, mutta ulottuvuustyöntekijä tietää, että tämä päivä on erilainen. Työ on nyt tehty. On vain ajan kysymys, ennen kuin uusi valo alkaa muuttaa kaikkea planeetalla. Ulottuvuustyöntekijä hymyilee tietäen, ettei ihminen vielä ymmärrä sen vaikutusta, mitä on tehty. Ihminen on edelleen hyvin väsynyt ja eksyksissä/hämmentynyt tästä pitkästä koettelemuksesta, mutta ulottuvuustyöntekijä tietää, että se menee pian ohi. Tässä loppukohtauksessa ulottuvuustyöntekijä ottaa pois siipensä, ja sen sijaan että ripustaisi ne tavanomaisesti koukkuun ulko-oven vieressä, ulottuvuustyöntekijä harjaa hiekan pois siivistä, laittaa ne varastolaatikkoon ja teippaa sen kiinni. Sitten hän laittaa laatikkoon nimilapun "Tehtävä suoritettu", ennen kuin kömpii sänkyyn ihmisitsensä viereen.

 Geoffrey Hoppe perusti Crimson Circlen 1999 käytyään keskusteluja Tobiaksena tunnetun enkeliolennon kanssa. Hän lähti yritysmaailmasta 2001 omistautuakseen kokoaikaisesti Crimson Circlelle, yhdessä Linda-vaimonsa kanssa. Geoff kanavoi Tobiasta vuoteen 2009 saakka, jolloin Tobias palasi maahan uuteen inkarnaatioon, joka tunnetaan Samina. Tobias luovutti opastusroolinsa Crimson Circlessä Adamus Saint-Germainille. Hän on osa rakastettua St. Germainia, joka on työskennellyt satoja vuosia ihmisten kanssa. Geoff on ollut siitä lähtien Adamus Saint-Germainin viestintuoja. Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Toukokuun 2023 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine