Hoppe 02 24: MMOV - pelit joita pelaamme

Minusta on tuntunut omalaatuiselta viime aikoina. Epätasapainoiselta. Hämmentyneeltä. Niinpä tein sen, mitä shaumbrat tekevät parhaiten – kysyin toistuvasti itseltäni: ”Mikä minussa on vikana?” Tuohon MMOV-peliin on helppoa luiskahtaa, mutta uuvuttavaa päästä siitä pois. Se voi viedä massiivisia määriä aikaa ja psyykkistä energia.

Minusta shaumbrojen pitäisi keksiä Mikä minussa on vikana -lautapeli, samanlainen kuin Monopoli, mutta sen sijaan että kuljetaan laudan ympäri ja tavoitellaan kiinteistöjä, siinä hankittaisiin ongelmia, fobioita ja vakavia huolia. ”Mene vankilaan” -ruudun sijasta meillä olisi ”Tapaa Adamus nyt” -tila. Voitat pelin, kun olet ottanut itsellesi kaikkien muiden ongelmat.

Olen kokeillut paljon itsediagnoosia. Se on oleellinen osa MMOV-peliä. Aloitan perusasioista. Söinkö jotain sopimatonta? Kenties imaisin jonkun ihmisen huonon energian rautakaupassa? Kenties en ole saanut tarpeeksi unta? Ai niin, todennäköisesti se on sitä, että minulla on nestevajausta. Minun pitäisi oikeasti juoda enemmän vettä. Mutta ei hanavettä – se on täynnä karsinogeenejä. Sen täytyy pH:ltaan tasapainoista, puhdasta jäätikkövettä.

Mutta perusasiat eivät riitä, silloin kun pelaa MMOV-peliä. Mieli vie sinut mielellään itsediagnoosin seuraavalle tasolle. Kenties olen tulossa hulluksi? Olehan viettänyt 20 tuntia Suuren pyramidin Kuninkaan kammiossa. Napoleon vietti siellä alle tunnin, ja hänen on kerrottu saaneen hermoromahduksen. Kenties minulla on jokin parantumaton sairaus tai vielä pahempaa, jokin sairaus jota ei tunneta edes vielä?

Kenties minulla on dissosiatiivisen persoonallisuushäiriön alkuvaihe? Olen kuullut, että se on yleistä kanavoijilla. Käteni tärisevät vähän tänään. Joko olen juonut liikaa kahvia (tietenkin), tai minulla on Parkinsonin tauti? Mietin usein, millaista on, kun jokin tauti on nimetty sinun mukaasi? Tuntuiko James Parkinsonista hyvältä, että Parkinsonin tauti nimettiin hänen mukaansa? Mietin, onko minulla Hoppen häiriö – harvinainen sairaus, joka saa ihmisen tekemään itselleen ylenpalttisesti naurettavia kysymyksiä, saamatta järkeviä vastauksia?

Päätin lopulta, että oli aika mennä käymään lääkärissä (huokaus). En ole mitenkään innokas menemään lääkäriin, mutta olin riittävästi suossa tunteakseni sen olevan ainoa poispääsyni. Monet muutkin shaumbrat käyvät tällä samalla lääkärillä, tietävät he sen tai eivät: surullisen kuuluisa Dr. Agon (= tohtori Agon). Dr-agon (= lohikäärme). Naureskelen itsekseni, koska 2024 on Lohikäärmeen vuosi. Miten sopivaa. Miten sairasta. Sairasta … siinä mielessä, mitä nuoret ihmiset tarkoittavat ”sairaalla” nykyään: todella hyvä asia, siistiä, vaikuttavaa. Miten sairasta nuorisomme on, kun he sanovat ”sairas”, silloin kun oikeasti siistiä? Sairasta.

*

Istuin tuon hyvän tohtorin odotushuoneessa ainakin puoli tuntia, tuijottaen eriskummallisia maalauksia seinällä. Salvador Dalin Muiston pysyvyys, Hieronymus Boschin Maallisten ilojen puutarha ja Edvard Munchin Huuto, muutamia mainitakseni (artikkelin kuvat voi katsoa täältä). Jep, nämä maalaukset ikuisivat jokseenkin sen, miltä minusta tuntui.

Lopulta naisääni kuului jostain: ”Herra Hope, tohtori ottaa teidät nyt vastaan.” Ihmiset ovat aina lausuneet nimeni väärin, mutta pidin siitä, miltä herra Hope kuulosti (suom. huom. ”hope” merkitsee ”toivo”). Avasin oven, jonka puupintaan oli kaiverrettu kiivaan lohikäärmeen kuva, ja löysin itseni lääkärin suuresta huoneesta. Sisustus näytti siltä, kun se olisi otettu eräästä steampunk-elokuvasta, Paroni von Münchhausenin seikkailut. Siellä oli kummallisia kelloja silmänkantamattomiin, kokonaan pehmustettuja sohvia ja tuoleja, ja outoja taide-esineitä, joissa oli rataksia.

Dr. Agon seisoi suuren, seinään kiinnitetyn valopaneelin vieressä, jonka ympärillä oli retrotyylisiä radioita, antennikeriä ja pyöriviä mittareita. ”Herra Hope, tulkaa tänne, olkaa hyvä.” Hänellä oli vahva itävaltalainen aksentti ja valkoinen laboratoriotakki paidan ja solmion päällä. Hän ei ollut varsinaisesti ystävällinen tyyppi – hän ei vaivautunut edes katsomaan minua. ”Mikä on ongelmanne tänään?”

”Tunnen olevani poissa tasapainosta. En ole ollut oma itseni muutamaan päivään. Luulen, että minulla saattaa olla …” Dr. Agon keskeytti minut itsediagnoosin keskellä ja asetti minut valopaneelin eteen. ”Tässä, juo tämä”, hän sanoi ojentaessaan minulle suuren lasin. ”Mitä tässä on?” tiedustelin. ”Vettä. Sinulla on nestevajausta.” Haa! Tiesin sen koko ajan.

”Seiso nyt paikallasi, kun aktivoin avustavan energiahavaintolaitteeni”, hän sanoi äreällä äänellä. Tohtori painoi muutamaa nappulaa, ja paneeli alkoi elää värikkäästi. Mittarit alkoivat puhaltaa savua. Radiohärvelit lähettivät staattista kohinaa. Olin kasvot valopaneeliin päin, ja kiihkeästi muuttuvat värit melkein sokaisivat minut. Housut alkoivat juuttua jalkoihini sähkömagneettivarauksen voimasta, saaden myös hiukseni nousemaan pystyyn. Tätä jatkui noin viisi pitkää minuuttia, kunnes Dr. Agon veti suuresta messinkivivusta, jolloin kaikki alkoi vähitellen loppua. Tohtori painoi uutta nappulaa suuressa ohjaustaulussaan, ja yhtäkkiä ainakin kymmenen paperiarkia tuli ulos tulostimesta. Hän kurkotti ottamaan paperit – ilmeisesti diagnoosini – ja istuutui laboratoriotuoliinsa.

”Hmmm, hmmm, hmmm”, kuului tohtorista. En pitänyt sen soundista. Takuulla minulla on jokin parantumaton sairaus. Tai kenties minulla on ummetusta nestevajauksen vuoksi? Niin tai näin, hänen voihkinansa ja murahtelunsa ei tehnyt oloani paremmaksi.

”Oletko Sallinut viime aikoina?” hän kysyi ottaen pois lukulasinsa ja lopultakin katsoen minuun. ”Kyllä, olen tehnyt valtavan määrän Sallimista viime aikoina”, vastasin. ”Adamus Saint-Germain – olen varma, että tunnet hänet – vaatii kaikkia shaumbroja Sallimaan. Sallin joka ilta ennen nukkumaanmenoa, ja joka kerta joudun pinteeseen.”

”Oletko Sallinut tavallista enemmän viime aikoina?” Hänen kysymyksensä tuntui hyvin syyttävältä, kuin olisin juonut liikaa viiniä tai tehnyt liikaa Aliyahia. ”No”, sanoin syyllisellä äänellä, ”minulla on ollut uskomattoman kiireinen aikataulu tammikuussa. Shoud, keahak, pilvikursseja, haastatteluja, uuden Rakkaus 2.0:n kuvaamista, ja sitten hyvin intensiivinen päällikköjen tapaaminen henkilökohtaisesti. Olen työntänyt itseni äärirajoille. Minun on tarvinnut tehdä paljon Sallimista pysyäkseni edes pystyssä.”

Saatoin nähdä, ettei tohtori välittänyt kiireisestä aikataulustani. Hän ei aikonut määrätä pullollista Po-Meetä eikä Fuckitallia (suom. huom. johdettu sanonnoista ”minä raukka” ja ”vittuun kaikki”). ”Katso näitä kaavioita”, hän sanoi naputtaen sormillaan niitä. ”Kaikki on siinä!” Katsoin noita monia paperiarkkeja. Ne olivat täynnä symboleja, kaavoja ja aaltoviivoja, mutta ei sanoja. Minulla ei ollut aavistustakaan, mitä se merkitsi.

”Juuri siinä”, hän sanoi naputtaen kärsimättömästi papereita ”Se on sinun Aerotheon-alueesi.” Luulin hänen sanoneen ”erogeeninen alue”, kunnes muistin Adamuksen uuden sanan, Aerotheon. Se merkitsee gravitaatiota, joka on sekä supistavaa että laajentavaa. Kaaviossa näkyi, että hyvin voimakkaanvärisiä viivoja virtasi prismaan, mutta hyvin heikkoja ja harmaita viivoja siitä ulos. ”Onko tämä vakavaa, tohtori? Jäänkö henkiin?”

Dr. Agon asettui rennosti tuoliinsa, kun virne ilmestyi hänen viisaille kasvoilleen. ”Hyvä mies, tässä on sinun ongelmasi”, hän sanoi korostaessaan kyseessä olevaa aluetta. ”Olet Sallinut valtavan määrän valoa Itseesi, mutta nyt se on vankina tässä kehosi/mielesi/henkesi kristallirakenteessa.” Tuolla hetkellä menin paniikkiin. Se kuulosti kuin Adamuksen tarinalta joutumisesta vangituksi kristalliin 100.000 vuodeksi. En halunnut jäädä jumiin kristallivankilaan, vielä vähemmän melkein ikuisuudeksi.

Tohtori jatkoi: ”Kyllä, kyllä, on hyvä asia Sallia valosi, mutta sen täytyy myös antaa virrata lävitsesi. Annat gravitaation pitää sen sisällä. Sen täytyy virrata sisään, ja sen täytyy virrata ulos. Gravitaatio pitää asioita sisällä, ja se myös laajentaa asioita. Siitä Aerotheonissa on kyse. Sinun täytyy vain antaa gravitaation toisen puolen toimia hyväksesi. Älä ole vain Alempi, ole myös Ylempi.” (Suom. huom. leikittelyä sanoilla, ”alempi” on myös mm. masentava juttu)

Siis en sittenkään kuolisi. Se siitä itsediagnoosista. Ja kyllä, minulla oli ummetusta, mutta vain omasta valostani. ”Siis, miten annan valoni laajentua?” kysyin.

”Tee käänteis-Sallimista”, tohtori vastasi.

”Tarkoitatko, että minun ei pitäisi Sallia ja että minun pitäisi Vastustaa?”

”Ei, vaan sinun pitäisi Sallia valosi mennä gravitaation toiselle puolelle. Olet Sallinut gravitaation pitää sitä fokusoituneena, mutta sinun täytyy nyt Sallia gravitaation toisen puolen Laajentaa valoasi. Juuri nyt se on ”palloutuneena” sisällesi, mikä saa olosi tuntumaan verkkaiselta ja eksyneeltä/sekavalta. Yleinen valotasosi on erinomainen, mutta nyt sinun täytyy avautua. On ihme, että olet edelleen pystyssä tämän tukkeutuneen valomassan kanssa.” Tohtori kirjoitti jotain merkintöjä kaavioihinsa. Yksi töherryksistä näytti hymynaamalta☺, mutta silmäni eivät olleet vielä sopeutuneet paneelin kirkkaista valoista.

”Miten Sallin tämän, aa, jokasuuntaisen Sallimisen?” kysyin.

Dr. Agon kohotti toista kulmakarvaansa katsoessaan minua: ”Sinulla on selvästi ongelmia Sallimisen sallimisen kanssa. Kehotan sinua kääntymään jonkun spesialistin puoleen.” Hän raapusti muutaman merkinnän käyntikorttinsa taakse ja ojensi sen minulle. Silmiltäni vei hetken tarkentua, mutta pystyin lopultakin lukeman sen:

Lähete Dr. Agonilta

Mahatma Koot Hoomille, eli Kuthumille

Jatkuu …

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Helmikuun 2024 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine