Hoppe 01 23: Meidän tarinamme

Adamus on rupatellut viime aikoina kanssani "meidän tarinoistamme". Hän aikoo puhua siitä shoudissa 7.1., mutta aloitan sen ennen häntä tässä artikkelissa. Elämämme on kokoelma tarinoita – meillä kaikilla on niitä. Ne ovat hyvin todellisia fyysisessä ja psykologisessa mielessä, kuitenkin ne ovat vain tarinoita. Myös Tobiaksella, Kuthumilla ja St. Germainilla on omat tarinansa.

Tobiasta, hurskasta juutalaista joka noudatti uskonnon sääntöjä, Jumala vain rankaisi näön menettämisellä, ja sitten lopulta myös hänen omaisuutensa otettiin. Tobias kuoli vankisellissä, mutta ei ennen kuin lintu oli tullut hänen tyrmäikkunalleen ja inspiroinut hänet Oivaltamiseen.

Kuthumin tarina oli hermoromahduksen saaminen ja vuoteessa makaaminen kaksi vuotta, ja sinä aikana hän keskusteli sielunsa Ah-Kir-Rah'n kanssa, kunnes hän salli Oivaltamisensa. Hänen tarinansa jatkui, kun hän käveli kylästä toiseen seuraavat 20 vuotta.

Ja sitten St. Germain. Säästin hänet viimeiseksi, koska luonnollisesti hänen tarinansa on isompi. Yksi hänen (hyvin teatraalinen) tarinansa on olla 100.000 vuotta vankina kristallissa. Sitten elämässään St. Germainina, jossa hänet kasvatti Rákóczin perhe Romaniassa, hänet lähetettiin 20-vuotiaana taskut tyhjinä oman onnensa nojaan, ja lopulta hänestä tuli yksi vauraimmista ja vaikutusvaltaisimmista henkilöistä 1700-luvun Euroopassa. (Mikki putoaa)

On haastavaa katsoa tarinoitamme "vain tarinoina", silloin kun kirjoitamme ja elämme niitä. Yksityiskohdat sokaisevat meidät, kietoudumme draamoihin ja toisinaan pakahdumme huolesta, miten tuo tarina loppuu. Meillä on taipumusta katsoa pikemminkin tarinan rumaa ja heikkoa puolta, kuin pyhää yleiskuvaa. Ja hyvin usein ajattelemme, että kyse on enemmän julmasta kohtalosta, kuin hyvin luovasta ja virtaavasta tarinasta.

Luulen, että shaumbroina meillä on taipumusta lisätä paljon kärsimystä tarinoihimme, jotta voimme jonain päivänä kertoa uusille tulokkaille (ja itsellemme) siitä helvetistä, jonka kävimme läpi ollaksemme niiden ensimmäisten joukossa, jotka tulevat Oivaltamiseen Koneiden ajassa. Auttavathan kärsimys, draama ja vastoinkäymiset saamaan aikaan hyviä tarinoita, tai niin olemme uskoneet.

Meillä kaikilla on tarinoita, ja meillä kaikilla on vapaa tahto katsoa tarinoitamme niin, kuin haluamme – mistä tahansa kulmasta tai suunnasta. Täyden tietoisuuden perspektiivistä voimme nähdä tarinamme kaikki osat, hyvistä rumiin. Rajatummalla tietoisuudella katsomme usein tarinoitamme tunnelatautuneemmista perspektiiveistä. Joillain ihmisillä ei ole melkein mitään perspektiiviä, eli he ovat tuskin tietoisia tarinastaan. Voimme katsoa tarinoitamme dramaattisen, rakkaudettoman, uhrin, toivottoman vaeltajan, oikeamielisen soturin (aatetyöntekijän), pateettisen, tietämättömän tai voidellun sielun näkökulmasta. Voimme katsoa tarinoitamme sielumme perspektiivistä, jolloin sielu on kuin henkivanhempi, joka katselee lapsensa kaatuvan pyörällä kerta toisensa jälkeen, mutta ei voi puuttua tuohon opettelukokemukseen, vaikka miten paljon naarmuja ja mustelmia tulisi matkan varrella.

Tarinasi ovat sarja inhimillisiä ja jumalaisia kokemuksia, ja se miten hahmotat tuon tarinan, on täysin oma päätöksesi. Riippumatta siitä, miten näet oman tarinasi, lopulta saavut samaan viimeiseen lukuun, jossa tulet Oivaltamiseen ja elät iloisesti tällä planeetalla. Voin melkein nähdä sen … istun lempipuistonpenkilläni leveä hymy kasvolla ja luen kirjaa "Minun tarinani – ennen kamppailleen ihmisen, nyt viisaan mestarin, elämä ja aika". Näen itseni lukemassa tuota kirjaa uudestaan ja uudestaan, itkien sopivissa paikoissa, jännittäen tiettyjä käännekohtia, epäilyn ja epävarmuuden ahdistaessa, mutta sivuosassa olevan enkelin tullessa suurimman tarpeen ja epätoivon hetkellä. Tuo enkeli ei sano koskaan mitään – pelkkä läsnäolo tuo minulle lohtua ja lohdutusta tarinoissani. Elämänkirjani viimeisessä luvussa kysyn sielultani: "Kuka oli tuo enkeli, joka pistäytyi synkimpinä hetkinäni?" Sielu nauraa ja sanoo, että se olin minä itse tulevaisuudesta – tulin vakuuttamaan, että kaikki selviää. Tulevaisuuden itseni hyppää viimeisestä luvusta aiempiin lukuihin varmistamaan, että kirjoitan ja koen tuon viimeisen luvun.

Tarinaansa voi katsoa, miten haluaa. Tämä on itse asiassa sen viehätys, että on oman elämänkirjansa kirjoittaja, editoija, päähenkilö ja julkaisija. Esimerkiksi, voisin nähdä oman elämäni monilla tavoilla ja silti päästä viimeiseen lukuun:

Geoffrey-raukka. Synnyin suureen ja toimimattomaan perheeseen, jossa sain vain vähän opastusta ja huomiota vanhemmiltani. Tehtäväni oli pitää huolta nuoremmista sisaruksista, eikä silloin jäänyt aikaa nauttia poikaiästäni. Vanhemmillani ei ollut varaa lähettää minua collegeen, joten liityin armeijaan 17-vuotiaana. Seuraavina vuosina minun täytyi nöyristellä ja haalia vaivalla kokoon kaikki elämässäni. Ihmiset käyttivät hyväksi naiiviuuttani, ja koska tein koko ajan kovasti töitä, en saanut koskaan nauttia elämän iloista. Plaa, plaa, plaa. Y-hyy. Ja sitten elämäni synkimpänä hetkenä Tobias-niminen enkeli ilmestyi minulle yhtenä yönä ja sanoi: "Olen tässä työskennelläkseni kanssasi." Mitä? Lisää töitä? Voi minua raukkaa.

Viisas Geoffrey. Synnyin suureen toimimattomaan perheeseen, mutta hyvä uutinen on, että opin paljon ihmisluonteesta. Vanhemmillani oli kiire ruokkia hulluuttaan, joten saatoin tehdä, mitä halusin, ilman suurta sekaantumista asioihin tai mikrojohtamista. Lähdin kotoa 17-vuotiaana katsomaan maailmaan, ja sen tosiaankin tein. Urani vei minut monille poluille, mutta kaikki oli suunniteltu hiomaan niitä taitoja, joita käyttäisin myöhemmin elämässä Crimson Circlen myötä.

"Julkisen informaation asiantuntijana" (public information specialist) armeijassa opin, miten muutetaan hyvin teknisiä ilmailudokumentteja aikakauslehtiartikkeleiksi ja lehdistötiedotteiksi, joita keskivertolukija voisi ymmärtää. Kahdenkymmenen vuoden aikana markkinoinnissa, opin kehittämään viestintää asiakkaille ja heidän tuotteistaan. Opin myös ytimekkään ja fokusoituneen viestinnän merkityksen. Vuosinani ilmailun tietoliikenneyrityksessä, jonka autoin perustamaan, opin, miten saatetaan karkeasti paperilautasliinalle piirretty ajatus valmiiksi yritykseksi, jolla käydään kauppaa NASDAQ-osakemarkkinoilla. Opin, miten voitetaan ylitsepääsemättömiltä näyttävät haasteet, miten pyöritetään tiukkabudjettista bisnestä, ja miten tiedetään, milloin on aika siirtyä eteenpäin.

Ja sitten yhtenä elämäni kiireisimmistä ajoista Tobias-niminen enkeli ilmestyi minulle yhtenä yönä ja sanoi: "Olen tässä työskennelläkseni kanssasi." Minulla oli aina ollut intohimoa ihmistyötäni kohtaan, mutta nyt elämäni todellinen intohimo oli käsillä. Muutama vuosi myöhemmin perustettiin Cirmson Circle, minut irtisanottiin ilmailuyrityksestäni (luojan kiitos), ja aloimme Lindan kanssa matkustaa maailman joka kolkkaan tapaamaan shaumbroja. Elin unelmaelämää.

Tosiasia on, että tavallisesti näemme tarinamme monista eri perspektiiveistä. Aiemmin näin usein tarinani Geoffrey-raukan näkökulmasta, koska tuossa tarinassa minulla oli valtava risti kannettavana ja jostain kumman syystä luulin ristinkantamisen olevan kohtaloni. Haa! Nyt oivallan, että sekoitin Taakkaristin Taivaan ristiin. Niin tietysti! Ne ovat kumpikin ristejä, mutta hyvin eri perspektiivistä.

Mikä on sinun tarinasi? Miten haluat nähdä oman tarinasi? Oletko täysin valmis katsomaan sitä kirkkain ja selkein silmin, vanhojen ja ankeiden silmien sijasta? Tiedän joitain shaumbroja, jotka ovat suunnitelleet uskomattoman upean elämän, joka fokusoitui heidän Oivaltamiseensa, jopa normaaleista jästikokemuksista nauttimisen kustannuksella, mutta koska he olivat niin syvällä omassa tarinassaan, he eivät nähneet tuon elämänpolun nerokkuutta, joka johtaisi heidät lopulta ruumiillistuneeseen Oivaltamiseen ja sen yli.

Vielä yksi asia, ennen kuin Adamus estää minua varastamasta valokeilansa. Elämämme ja entisten elämiemme tarinat ovat hyvin eläviä. Ne jatkuvat maan päällä ja muissa ulottuvuuksissa. Jokainen surullinen tarinani jossa olen käynyt uudestaan, oli valmis muutettavaksi viisaaksi tarinaksi. Menneisyyttä ei ole lyöty lukkoon. Se odottaa vain uudelleenkirjoittamista, uuden viisautesi ja perspektiivisi mukaisesti.

Kirjoittanut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

Tammikuun 2023 Shaumbra-lehdestä

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine