Hoffman 6.11.23: Tunnepuolen parantuminen

Rakkaat ystävät, osia 3D-elämästänne tuli luultavasti pintaan viime viikolla, epämiellyttävien muistutusten kera siitä, kuka olitte ennen ja miksi. On aika parantua tuosta ”tunnehakkaamisesta”. Kenties teistä tuntui, kuin ette voisi jatkaa. Vaikka ympärillänne olevat eivät tunteneet samoin, he eivät pystyneet antamaan sitä huolenpitoa, jota tarvitsitte. Niinpä tunsitte olevanne yksinäinen ja yksin.

Halusitte lopettaa 3D-muistutuksenne, mutta muut vetivät teidät jatkuvasti syvemmälle tunnetuskaanne. Tunteita jotka ovat ehkä myötävaikuttaneet fyysiseen kipuun. Ikään kuin joku olisi hyökännyt kimppuunne sisältä käsin.

Ette voineet kuvata kenellekään, miten syvää tuskaa teillä oli tai miksi.

Osassa tai kaikessa tuskassanne oli luultavasti kyse huolenpidosta yli sen, mitä tunsitte mukavaksi tehdä – edes ollessanne vielä 3D:tä. Se oli liian paljon liian pitkään.

Tämä on parantumisen, itsestänne huolenpitämisen viikko.

Jos muutama viime päivä eivät olleet kovin vaikeita, olette ehkä vähän hämmentynyt tämän viikon keskustelusta. Kenties puhdistitte tämän osan jo aiemmin, tai sisäinen olemuksenne päätti tehdä sen jonain tulevana aikana.

Te jotka koitte viime viikon tuskan, tietäkää, että poistitte jonkin syvälle kätketyn pelon.

Nyt on aika parantua. Pitää huolta itsestänne.

Ne jotka olivat osa vaikeaa puhdistustanne, eivät luultavasti osallistu parantumiseenne. He eivät ymmärrä tarpeitanne, koska heillä on omia tarpeita. Ja he eivät ole tunnepuolella todennäköisesti samassa paikassa kuin te, tai muuten he olisivat huomanneet tunneuupumuksenne jo aiemmin.

Tavallaan lähimpänne, myös ne jotka tekevät nyt siirtymää, ovat tietämättömiä tarpeistanne. Tästä syystä opettelette pitämään huolen itsestänne.

Samaan aikaan kun on totta, että teillä on rakkautta ja vahvuutta olla yhtä muiden kanssa vastikään löydetyn itserakkautenne vuoksi, tässä tunnekeskustelussa on kyse siitä, että lopultakin oivallatte, että te ette voi huolehtia muista, ellette laita itseänne etusijalle.

Samanlaisia ajatuksia välitettiin aiemmin, mutta kuluneeseen viikkoon saakka ette oivaltaneet, miten syvälle juurtunutta muista – useimmiten rakkaista ihmisistä – huolehtiminen oli. Viime viikko oli herätys teille.

Uskallatteko sanoa ”ei” rakkaidenne jatkuvista tarpeista huolimatta? Tätä kysymystä olette pohtineet jonkin aikaa. Ei siksi, että halusitte noiden rakkaiden lähtevän piiristänne, vaan koska heidän tarvitsi huolehtia itsestään. Ja joka kerta kun ilmaisitte itsehoitoa heille, tuli jokin uusi asia, joka pakotti teidät (mielessänne) pitämään huolta heistä. He odottivat teidän tekevän sen. Tosiasiassa he auttoivat luomaan tilanteita herättämään tuon pelon syvällä sisällänne.

Muutamana seuraavana päivänä parannutte sisältä ulospäin. Ja sitten julistatte itsenäisyytenne heistä huolehtimisesta siinä määrin, kuin tunsitte, että teidän tarvitsi huolehtia, henkilökohtaisista tarpeistanne huolimatta. Sitten kun olette irrottautuneet tarpeesta huolehtia heistä, he joko löytävät tapoja huolehtia itsestään, tai he havaitsevat, ettei heillä ole enää mukavaa teidän kanssanne, koska te ette ole, kuka he luulivat teidän olevan – täydellinen huolenpitäjä.

Tämä huolenpitämispuhdistus on ollut äärimmäisen vaikea teille, jotka menitte sen läpi muutamana viime päivänä. Siis sallikaa itsenne levätä, tietäen, että ne joista olette pitäneet huolta ajatuksissa, sanoissa tai teoissa, eivät luultavasti ymmärrä teidän tuskaanne tai vihaanne. Tämä on teidän asianne, ei heidän. Heille olisi täysin mukavaa, jos jatkaisitte heistä huolehtimista mahdollisimman pitkään.

Sellainen ei syyttämään teitä tai sitä olentoa, josta piditte huolta, vaan sallimaan teidän tietää, että teidän ei tarvitse enää suorittaa siinä määrin. Tietysti olette huolissanne, että teette fyysistä, tunnepuolen tai henkistä vahinkoa tuolle olennolle, jos ette jatka huolenpitämistä. Samaan aikaan tuntuu mahdottomalta ajatella jatkuvia tuohon huolenpitämiseen liittyviä velvollisuuksia ja vastuita, pitämättä huolta itsestänne. Teillä ei ole enää tarvetta eikä voimavaroja tehdä niin.

Tietysti huolenpitämisvastuunne jatkavat teidän vainoamistanne jonkin aikaa, kunnes sallitte itsenne murtautua täysin vapaaksi. Ja niin teette, koska muutama viime päivä on ollut tunteellisesti ja fyysisesti niin koettelevia, että saattaisitte murtua, jos jatkatte. Teillä ei ole mitään jäljellä itsellenne, vielä vähemmän kenellekään muulle.

Teidän on aika uudistua, joten sallikaa itsellenne vapaus tehdä niin. Ne olennot joista olette pitäneet huolta, joko tulevat itsenäisemmäksi tai löytävät jonkun pitämään huolta itsestään niin, kuin te ennen piditte. Se on heidän valintansa. Te ette voi jatkaa. Olette tunnepuolella, fyysisesti ja myös henkisesti nääntynyt. On aika täydentyä. Huolenpitonne kohteella on vaihtoehtoja, aivan kuten teillä. Mitä hän tekee?

Kenties te kaksi tulette uuteen ymmärrykseen siitä, mitä te kumpikin tarvitsette. Tai hän siirtyy eteenpäin, kuten tekin. Tai mikään ei muutu, ja huomaatte olevanne aina vain uupuneempi, kun huomaatte, etteivät hänen tarpeensa muutu koskaan.

On aika sulkea tuo kätketty luku/vaihe olemuksessanne. Yksilöjen joista olette pitäneet huolta, asia on löytää tiensä omien tarpeidensa läpi – te ette voi tehdä sitä enää.

Teidän on aika lentää iloon – jotain mitä ette voi tehdä ylläpitäessänne sen tuskan, jota nyt tunnette. Levätkää ja uudistukaa ennen sen julistamista, mitä teette. Käyttäkää tämä lepoaika sen määrittämiseen, mitä tarvitsette ja miksi. Se on täysin vastakohta sille, mitä olette tehneet maaelämä toisensa jälkeen.

Olette antaneet kaiken, mitä teillä on annettavana 3D:ssä, sekä ihmiskunnalle että Maalle. Ei ole enää teidän roolinne jatkaa muille antamista. Tämä on teidän aikaanne parantua ja elpyä jostain äärimmäisen vaikeasta 3D-loppumisesta, joka luultavimmin luonteeltaan huolenpitämistä. Niin olkoon. Aamen.

Kanavoinut Brenda Hoffman (www.lifetapestrycreations.com)

6.11.2023

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine