Hoffman 3.11.25: Riittää jo kurjuus ja synkkyys

Rakkaat ystävät, kenties olette masentuneita kaikesta siitä huolimatta, mitä kehittyy elämässänne. Panette merkille, että muut kärsivät tai heillä on tuskaa, ettekä ainoastaan toivo heille hyvää, vaan olette myös huolissanne siitä, että olette kohta seuraavana vuorossa. Että kaikki se mistä olette uneksineet, ei koskaan tapahdu.

Toivotte jatkuvasti ihmeitä, joita ei näytä tapahtuvan. Vaikka on monia iloisia hetkiä ja vuorovaikutuksia päivänne aikana, mikään niistä ei näytä tarpeeksi suurelta heijastamaan sitä iloa, jonka me universumeista olevat olemme usein hahmotelleet.

Todellisuudessa ette huomaa niitä pieniä asioita, joita tapahtuu päivittäin. Aina kun pieniä iloja ilmestyy, voisitte kylpeä tuon hetken herkullisuudessa – ei merkkinä, vaan hengähdystilana maailman ongelmille.

Kiellätte ilonne odotuksilla, että pian kaikki on menetetty tai elämänne pahenee.

Tämä on siirtymäristeys. Vaikka olette ohittaneet useita risteyksiä siirtymämatkanne aikana, tämä näyttää vaikeammalta kuin muut. Ei siksi, että merkkejä ei ole, vaan koska teillä on vaikeuksia myöntää ne. Traumaperäinen 3D-stressi valtaa edelleen monet teistä, vaikka tiedätte, että voitte päästää irti siitä.

Vaikka olette toivoneet traumaperäisen stressinne olevan pois, se viipyilee edelleen. Toiset ovat ottaneet omakseen iloisen uuden elämänsä. Kuitenkin mediauutiset ja teidän seurauksena olevat tekonne puhuvat menetyksestä ja pelosta, eivät ilosta ja rauhasta. Tämä on ”onko lasi puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä” -hetki, ja monet teitä valitsevat katsoa elämäänsä puoliksi tyhjänä lasina.

Tietysti vastaatte, että tämä ja tuo tekee olonne surulliseksi tai vihaiseksi. Sen sijaan, että käsittelisitte tuon vihan ohikiitävänä hetkenä, paistutatte sen mittasuhteettomaksi – kuin ”taivas putoaisi”. Mikään ei ole kauempana totuudesta.

Kenties teitä auttaisi ymmärtämään, missä olette, jos kuvittelisitte rakentavanne uutta kotia tontille, jossa on ränsistynyt maatalo. Vasta sitten kun perustus on tehty, seinät pystytetty, huoneet maalattu ja ulkoalueet kunnostettu, useimmat teistä pystyvät visualisoimaan uuden kotinne kauneuden. Niin on nyt.

Maatalo on purettu, ja perusta ja seinät ovat paikoillaan, mutta teidän täytyy vielä sisustaa ja tehdä puutarha, ennen kuin uusi elämänne tuntuu todella omaltanne.

Älä hermoile. Iloinen elämäsi toteutuu, kuten on toteutunut monille, jotka ovat tehneet siirtymän. Siirtymäsi pois kurjuudesta ja synkkyydestä on vain hankalampi, kuin sen tarvitsee olla. Odota parasta, vaikka media väittää toisin. Sillä jos laskisit yhteen päiväsi, havaitsisit monia sydäntä lämmittäviä vuorovaikutuksia ja uusia kiinnostuksia, jotka jätit muistamatta tai huomaamatta.

Tämä ei ole enää kurjuuden ja synkkyyden aikaa. Tuo asenne on pelkästään jäänne 3D-elämästäsi. 3D-elämäsi on ohi. Sitä ei ole enää, mitä oli.

Kenties sinusta tuntuu, että sinun täytyy syöksyä iloon tai pitää kiinni pelosta. Se on oma valintasi. Mutta todellisuus on samanlainen kuin tunnekirjo murrosiässä teillä, jotka ette saavuttaneet murrosikää niin nopeasti, kuin halusitte. Uusi elämäsi tässä uudessa maailmassa tulee toteutumaan – ei vain niin pian kuin joillakin, ja nopeammin kuin toisilla. Et ole hidas oppija tai uuden sinun hylkiö. Etenet vain sillä tahdilla, joka on oikea sinulle.

Salli itsesi hyväksyä uusi todellisuutesi, ja suurempia ja suurempia merkkejä näkyy, koska myönnät ne ja koska on sinun aikasi. Niin olkoon. Aamen.

Kanavoinut Brenda Hoffman (www.lifetapestrycreations.com)

3.11.2025

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine