Hoffman 2.10.23: Se on ohi
Rakkaat ystävät, kiipesitte vuorelle ja laskeuduitte alas pelkojenne syvyyksiin. Muutitte elämäänne fyysisesti, tunnepuolella ja henkisesti. Kuitenkin teistä tuntuu eksyneeltä, ikään kuin olisi jotain, minkä unohditte tai kielsitte.
Ja niin se on, että alatte tutkia pelkonne viime jäänteitä. Ei siksi, että teidän täytyy, vaan koska olette omistautuneet kaiken sen torjumiseen, mitä oli aiemmin.
Ennen tulemistanne Maahan tässä elämässä, oletitte avaavanne oven, jotta ne jotka seuraavat, voisivat astua ilon ja naurun elämään. Sen sijaan, että vaatisitte elämän koko loistossaan, olisitte edelläkävijöitä siinä, mikä oli mahdollista.
Yllätätte itsenne tavoilla, joita ette odottaneet – odottaen hyvien aikojen loppuvan, vähentyvän tai häviävän. Sen sijaan elämänne jatkaa laajentumista tavoilla, joita ette koskaan odottaneet.
3D-maailmassa nautitte elämänne osista. Mutta nuo osat olivat paljon vähemmän kiinnostavia tai hauskoja, kuin nyt kokemanne. Niinpä odotatte hyvien aikojen loppuvan. Ei siksi, että haluatte sitä, vaan koska jatkuva ilo on teille vierasta.
Myös nuo epämukavat tai epämiellyttävät osat osoittautuvat jotenkin paremmiksi tai muuttuvat tavoilla, joita ette voineet kuvitella.
Ette ole ainoastaan saapuneet uuteen maailmaanne, vaan alatte kukoistaa. Syvään juurtuneet odotuksenne, että pelko tai viha palaa ja lopulta hallitsee elämäänne taas kerran, eivät näytä toteutuvan. Ja teitä vähän pelottaa, että se on totta.
Miten elämänne voi jatkaa tällä ilon kehityskaarella? Varmasti teidän täytyy maksaa hinta jossain, jotenkin. Tuota pelkohintaa ei tunnuta kuitenkaan koskaan perittävän, mikä on pelottavaa. Koska nytkään ette pysty kuvittelemaan jatkuvaa iloelämää.
Teidän on aika myöntää, että sitä ei ole enää, mitä oli. Että nuo ajat joiden pitäisi olla pelottavia, ovat pelkästään täplä tunneruudullanne. Että mitä tahansa pelkäättekin, se häviää tyhjyyteen. Olette päässeet täysin perille.
Jotkut teistä vastaavat tuohon viime toteamukseen ajatuksilla jostain kamalasta asiasta, joka teille tapahtui. Ja me jotka olemme universumeista, vastaamme: miten paljon tuosta kamalasta asiasta johtui siitä, että te ette luottaneet sisäiseen ääneenne, vaan taivuitte siihen, mitä oli ennen?
Yritätte jatkuvasti pelotella itseänne. Ei siksi, että teidän tarvitse, vaan koska se tuntuu mukavimmalta. Joillekin teistä uusi ilonne on pelottavaa: "Milloin se loppuu?" "Jos teen niin, palaako elämäni pelkoon?" "Tämä iloelämä ei voi olla totta." Ja niin edelleen, epäilyä ja tarpeetonta pelkoa.
Se on ohi. Pelkoelämänne on valmis. Ikään kuin teillä olisi miljardeja dollareita ja olisitte huolissanne siitä, onko teillä riittävästi rahaa ostaa ruokaa. Se on ohi.
Ainoastaan uusi iloelämänne ei ole alkanut, vaan olette siirtäneet itsenne ja Maan pidemmälle ilojatkumolla, kuin me jotka olemme universumeista, uskoimme mahdolliseksi yhdessä elämässä.
Se on ohi. Jäljelle jää vain kyky nauttia täysin työnne upeista ja iloisista hedelmistä. Niin olkoon. Aamen.
Kanavoinut Brenda Hoffman (www.lifetapestrycreations.com)
2.10.2023
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
