Cooper 1.4.25: Huhtikuun 2025 uutiskirjeestä
Kevät yrittää parhaansa mukaan tulla esiin talven jälkeen täällä Uudessa-Englannissa. Punasiipiset mustarastaat ovat tulleet takaisin taistelemaan ruuasta lintulaudalla. Pelloilla on vaaleanvihreitä laikkuja. Ja kun katson tarkemmin, voin nähdä silmujen aukeavan puunoksien päissä, tämän päivän harmaata taivasta vasten.
Kun kävelen talossa tehden aamuaskareita, huomaan hyräileväni ensimmäistä säkeistöä Simon & Garfunkelin vanhasta kappaleesta The 59th Street Bridge Song. Se on jumittanut päässäni koko viikon. Sen sanat ovat:
Hidasta, liikut liian nopeasti
Aamun pitäisi kestää pidempään
Potkiskellen vain mukulakiviä
Etsien iloa ja tuntien kepeyttä
Mieli on kaavoja tekevä kone, joka etsii menneisyyden tietokannasta oleellista informaatiota, joka liittyy tähän päivään. Viimeisen kuukauden aikana ole tutkinut hermoston säätelyä ja opetellut hidastamaan, jotta pysyn levollisena ja neuvokkaana. Mieleni tajusi selvästikin tuon viestin!
Koska minulla on taipumusta sympaattiseen, toimintaan aktivoivaan stressireaktioon (versus dorsaalinen, lamaannuttava reaktio), pomppaan helposti toimintaan, silloin kun tunnen oloni uhatuksi tai triggeröidyksi. Kuitenkin ”taistele tai pakene” -reaktion sijasta yritän korjata. Huolenpitäjänä, joka on kouliintunut jo varhain pelastamaan päivän (tai ainakin yrittämään sitä), minulle tuli tavaksi reagoida stressiin käsittelemällä ongelma tai havaittu uhka mahdollisimman nopeasti.
Viime kuukauden aikana olen ottanut asiakseni parantaa hermostoani tekemällä päinvastoin, mitä olen oppinut tekemään. Liikun hitaasti elämässä – tehden asioita rennosti ja vakaasti, syöden tietoisesti, tehden yhtä asiaa kerrallaan ja ollen reagoimatta mihinkään, mikä aiheuttaa edes hieman ahdistusta, ennen kuin olen levollinen, selkeä ja keskittynyt.
Hitaasti liikkuminen on parantanut merkittävästi elämäni laatua. En ole ainoastaan rennompi ja reagoi vähemmän, vaan huomaan tilanteen, ennen kuin triggeröidyn, koska minulla on siihen henkistä tilaa. Hyvin monet sympaattisen reaktion triggeröivistä asioista liittyy tapaan skannata vaaraa, varautua vaikeuksiin ja odottaa ongelmia, ennen kuin niitä tapahtuu. Mieli näyttää suuntaa ja löytää aina jotain, mihin voi reagoida.
Muutamana viime kuukautena olen oppinut, miten hyvä olen kiihdyttämään itseni ajatuksilla. Hitaasti liikkuminen on antanut minulle tilaa nähdä, miten se toimii. Sillä hetkellä kun huomaan, että mieleni on palaamassa vanhoihin temppuihinsa – keksien tarinoita – sanon itselleni: ”Tule takaisin, kultaseni. Pysy kanssani. Olet okei.”
Itsereflektointi ja itsetietoisuus ovat voimakkaita muutosagentteja.
Jos tunnet triggeröityväsi jostain – kuten hidas autoilija, odottaminen jonossa, pelottavat uutiset tai rakkaiden ihmisten toiminta – ja sinulla on taipumusta olla välittömästi huolissasi, suuttua, käyttäytyä impulsiivisesti, huutaa tavaroille (tai ihmisille) tai suunnitella kostoa päässäsi, sinunkin ehkä kannattaa parantaa hermostoasi. Aloita tiedosta. Yksi ensimmäisistä kirjoista, jonka luin tästä aiheesta, oli Deb Danan Anchored, ja minusta se oli mahtava apuväline.
Simon & Garfunkel olivat jonkin tärkeän jäljillä jo kauan sitten, ja kun huomaan nyt hyräileväni heidän sävelmäänsä, hymyilen tuolle muistutukselle nauttia elämästä, vastaan taistelemisen sijasta.
Liity keskiviikkona seuraani Zoom-kokoontumiseen …
Rakkautta,
Cheryl
Kirjoittanut Cheryl Richardson (cherylrichardson.com)
30.3.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
