Claessens 01 25: Ulottuvuustyöntekijämasennuksen katoaminen
Siitä on melkein vuosi, kun jäin pois Keahakista (XIII) – Crimson Circlen vuoden mittainen ohjelma, jossa on Adamuksen kanavointeja joka toinen viikko. Tunne oli kehittynyt jo jonkin aikaa, mutta minun oli vaikea päästää irti, kun tuo ohjelma oli ollut minulle läheinen ja rakas ensimmäisestä Keahakista lähtien. Mutta Adamus vain jatkoi ja jatkoi metafysiikasta, kanavointi toisensa perään – aihe joka ei ole koskaan erityisesti kiinnostanut minua. Älä ymmärrä minua väärin – tajuan kyllä, miksi Adamus on käyttänyt Keahakia alustana lisätä tuota informaatiota massatietoisuuteen. Kuten Jami – tulevaisuuden ihminen vuodesta 2044 – mainitsi esityksessään Metaphysics of the Merlin -tapahtumassa, hänen vanhempansa löytävät juuri tämän informaation noin vuonna 2030, mikä auttaa käynnistämään heidän heräämisensä, kuten myös Jamin oman heräämisen. Ja epäilemättä on monia muita, joille tämä matka on metafyysinen, enemmän kuin henkinen. Itse en vain koskaan nähnyt käytännön sovellettavuutta missään metafyysisessä käsitteessä, jonka Adamus esitteli meille. Kutsukaa minua vanhanaikaiseksi, enemmän henkisyyteen kallellaan olevaksi shaumbraksi, jos haluatte.
Ei kyse ollut vain Keahakista, vaan lakkasin katsomasta myös shoudeja. En tuntenut sen, mitä Adamus heijasti takaisin shaumbroille, auttavan minua mitenkään omalla matkallani. Siis, miten monta kertaa jollekin voi sanoa ”vain salli” ja odottaa eri tulosta? Se ei ehdottomasti toiminut minulla, jostain syystä. Minulle ”sallimisesta” oli tullut vain toinen sana ”odottamiselle”: sitä ei ole vielä, mutta odota ja se ilmaantuu, lopulta. No, en voi sanoa sen tulleen, ainakaan tähän mennessä.
Tuolloin en oikein tiennyt, mitä oli tekeillä. Tunsin vain, että olin tullut hyvin pitkän tien loppuun, joka alkoi jossain 80-luvun lopulla, 90-luvun alussa. Oltuani reilut 30 vuotta tuolla polulla, viimeiset 22 Crimson Circlen mukana, olin enimmäkseen pettynyt ja tunsin, että minulla oli hyvin vähän näytettävää kaikesta siitä, mitä olin käynyt läpi – karistaen vanhoja identiteettejä, integroiden aspekteja ja menettäen melkein kaiken matkalla ylösnousemukseen.
Minusta tuntui myös, että Adamus siirsi huomionsa enemmän ja enemmän uuteen yleisöön. Kuten laulussa sanotaan, ”kaupungissa on uusi lapsi”, ja se sai minut oivaltamaan, että saattaisi olla aika mennä eteenpäin, jättää shaumbra-perhe taakse ja lähteä omille teilleni. Olen imenyt tuota shaumbra-, Crimson Circle -tissiä tarpeeksi pitkään tietääkseni, että loppujen lopuksi kyse on tulemisesta täysivaltaiseksi/itsenäiseksi olennoksi. Tulee kohta, jolloin shaumbra-”ryhmäajattelu” ainoastaan pidättelee – tai siltä se näytti.
Se oli kuitenkin outo kokemus, kun ei ollut Keahak-kanavointeja tai kuukausittaisia shoudeja, joita odottaa innokkaasti, puhumattakaan siitä, että jäin pois myös Facebookista, joten ei ollut enää shaumbrojen sosiaalisen median vuorovaikutusta. Mutta kaikki se salli minun kääntyä sisäänpäin ja tuntea syvemmältä, mitä tapahtui. Oli ehdottomasti paljon, paljon tunnettavaa, kuten pettymys siitä, mitä matka oli tuonut minulle, ja suru etääntymisestä henkisestä perheestä, joka oli ollut iso osa elämääni yli 20 vuotta. Se oli tuskallista, mutta kaiken sen alta löysin myös tyhjön, jota en ollut huomannut aiemmin – tyhjiön joka tämän vuoden saatossa muuttui syväksi masennukseksi, uudeksi sielun pimeäksi yöksi (voi ei – ei taas!).
Takautuma Taivaan rististä, joka tapahtui maaliskuussa 2023, jolloin opin, että olin ollut yksi ulottuvuustyöntekijöistä (suom. huom. Hoppen artikkeli Shaumbra-lehdessä helmikuussa 2023). Tuolloin Adamus kertoi, että olemme saaneet valmiiksi missiomme ulottuvuustyöntekijöinä ja nyt oli aika sallia itsemme (siinä tuo sana on taas!) elää elämää, josta olemme uneksineet ja jota olemme toivoneet. Mutta melkein vuosi Taivaan ristin jälkeen en nähnyt mitään muutoksia parempaan – ei maailmassa eikä henkilökohtaisessa elämässäni – mikä vain lisäsi pettymyksentunnettani.
Sitä seurasi suruprosessi, joka kesti suurimman osan tästä vuodesta (2024). En tajunnut sitä ensin, mutta sopimukseni päättyminen ulottuvuustyöntekijänä jätti tyhjiön. Hyppäsin kieltämisvaiheen yli. Sen olin käynyt läpi jo 2023, Taivaan ristin jälkeen. Sen sijaan menin suoraan vihavaiheeseen. Suuri osa siitä oli katsoa taaksepäin elämääni ja nähdä, miten paljosta olin jäänyt vaille kaikkina noina ulottuvuustyöntekijävuosina. Olin mennyt elämän läpi zombimaisessa tilassa, ollen tuskin läsnä ja eläen pilvissä. Olisin voinut tehdä niin paljon elämälläni, jos tuota työtä ei olisi ollut – niin paljon haaskattuja lahjoja, niin paljon hukattuja tilaisuuksia, niin paljon hauskuutta, jota minulla olisi voinut olla! Olin aina ihmetellyt, miksi joka kerta kun yritin seurata jotain intohimoani, se ei koskaan vienyt minnekään. Tuo oivallus sai minut todella kiehumaan!
Ongelmana tietysti oli, että saatoin olla vihainen vain itselleni, sillä minä ilmoittauduin tähän jollain tasolla. Kai se näytti hyvältä idealta silloin. Mutta tämä sai todella suremaan sitä versiotani, jota ei koskaan ollut, ja keksimieni kaduttavien asioiden luettelo voisi täyttää koko artikkelin.
Seuraavana tuli kaupantekovaihe, sekoittuneena syviin masennuksentunteisiin. Päädyin siihen pisteeseen, jossa olin valmis jättämään kaiken ja siirtymään rajan taakse. Ihmiseni aneli ”koko minää” päästämään minut kurjuudesta ja päättämään kaiken, kun en nähnyt, miten mikään edessä oleva voisi hyvittää kaikki nuo zombielämän vuodet. Ideani oli ”kirjautua ulos” ja palata noin sadan vuoden päästä vielä kerran, viimeiseen elämään, mieluummin Kuthumi-tyyppisesti. Tuntuu paljon hauskemmalta saavuttaa oivaltaminen, kun olet noin 20-vuotias, kuten Kuthumi oli, ja sitten viettää muutama vuosikymmen maan päällä ruumiillistuneena mestarina. Tein myös selväksi, etten halunnut mitään velvollisuuksia, kuten kehotus penkkeillä tai säteillä valoani. Halusin sen olevan vain helppo ja hauska viimeinen elämä, ilman vaatimuksia ja rajoituksia, toisin kuin nykyelämässä.
Ei sitä tietenkään tapahtunut, tai muuten en kirjoittaisi tätä artikkelia. Nähtävästi mestari-itselläni ja sielullani on muita suunnitelmia, joten ihmisitseni hävisi äänestyksessä, valitettavasti.
Ja pari kuukautta sitten tilanne muuttui taas kerran. Sallimalla itseni tuntea kaiken yllä mainitun – pettymyksen, surun, vihan, katumisen, masennuksen, toiveeni kuolla – tulin lopulta maagisesti hyväksymisen pisteeseen. Yhtäkkiä elämääni tuli keveyttä, yhdessä totisen ”vittuun kaikki” -asenteen kera. Jotain tällaista: ”Odottaminen on tehty. En enää välitä, saavutanko täyden oivaltamisen tässä elämässä vai en. Otetaan paras irti niistä vuosista, joita minulla on jäljellä.” Kai voisi sanoa, että määritelmäni ”sallimisesta” oli taas muuttunut. Nyt se merkitsee minulle olla välittämättä pätkääkään, mitä tielleni tulee, hyväksyä se kaikki ja mennä virran mukana, sen sijaan että toivoo ja odottaa unelmieni elämän viimeinkin toteutuvan. Ehkä lopultakin tajuan, mistä sallimisessa oli koko ajan kyse?
Se todella poisti paineen, kun ei viis veisaa enää mistään. En tunne vieläkään tarvetta palata omieni joukkoon, en seuraa lähetyksiä vieläkään. Kenties jonain päivänä taas teen sen, kenties en. Sillä ei ole enää merkitystä, kun löysin sisältä sen, mitä olen etsinyt itseni ulkopuolelta hyvin pitkään.
Kuuntelin kuitenkin Metaphysics of the Merlin -sessiot (helpotuksekseni kukaan ei puhunut metafysiikasta missään kanavoinnissa; otsikko melkein esti minua ilmoittautumasta), ja tulevaisuuden ihmisen, Jamin vuodesta 2044, kaksi sessiota olivat se, mikä minun täytyi kuulla. Sen tietäminen, että suuri muutos tapahtuu viimein kahdeksan vuoden kuluttua, auttoi minua todellakin saavuttamaan sen mielenrauhan, jota tunnen nyt. Vaikken eläisi nähdäkseni tuon päivän, sen tietäminen, että ihmiskunta saavuttaa pian sen kohdan, jota kohti olemme tehneet työtä aioneita, tuntui siunaukselta. Jos selviän vuoteen 2032, rakastaisin päätyä tuohon hiljaiseen maailmaan. Tai muussa tapauksessa kauneuden maailmaan. Jätän mieluusti teknomaailman, kuten kutsun sitä, tämän planeetan Jameille. Sitä ennen, voikaa hyvin, shaumbit, ja muistakaa vain sallia, Adamuksen tähden!
Kirjoittanut Joep Claessens (www.crimsoncircle.com)
Tammikuun 2025 Shaumbra-lehdestä
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
