Budzowska 12 24: Pelon yli
Pelot tuntuvat kamalilta, niin kauan kun juoksemme niitä karkuun. Pakenemiskaavani tuntui kestävän niin pitkään, että hukkasin sen hetken, jolloin olin alkanut juosta. Kuitenkin muistan sen käännekohdan, kun tästä ”ikuisesta pakenemisesta” alkoi tulla kohtaaminen totuuden kanssa. Se tapahtui vähitellen, hiukan kerrassaan, kunnes tapahtui täysi transformaatio, ja se alkoi unesta.
Minulla oli pitkään toistuva uni, jossa juoksin sotaa karkuun. Piilouduin kaappiin, kun kaupunkia pommitettiin aivan ikkunan takana. Juoksin karkuun ihmisten kanssa, jotka eivät halunneet kuolla, kärsiä tai nähdä nälkää. Sitten yhtenä yönä se tapahtui jälleen, mutta toistettuani näitä tilanteita hyvin monta kertaa, tässä uudessa unessa pakenemistarinani loppui iäksi.
_____
Tässä uudessa unessa kävelin merenrantaa.
Näen jalkojeni alla kultaisen hiekan heijastuvan auringossa. Vesi loistaa auringonsäteistä, kimmeltäen horisonttiin, ja aina silloin tällöin tuuli luo kaukaisia kangastuksia hiekalle, kuin kangastus erämaassa. Horisontissa on loputtomasti hiekkaa ja vettä.
Näen kauas ilmestyvän armeijan, joka on kuin spartalainen. Vihollisjoukot joilla on päällään hopeiset haarniskat ja siipikypärät, alkavat juosta minua kohti, pitkät keihäät käsissään. Olen täysin yksin ja puolustuskyvytön.
Ensimmäinen ajatukseni on: ”Juokse!”
Käännyn poispäin heistä aikomuksenani juosta, paljaiden jalkojeni kaivautuessa syvälle hiekkaan. Mutta jokin ei tunnu oikealta. On hyvin paljon sotilaita, ja jokainen heistä haluaa tappaa minut. Se tuntuu olevan heidän ikuinen missionsa, mutta tällä kertaa en juokse.
Käännyn taas heitä kohti, ja tiedän, että mitä tahansa tapahtuu, en juokse enää karkuun mitään. En pelkää enää todellisuutta, enkä sen loppua. En pelkää kuolemaa. Hyväksyn kaiken, mitä tulee, ilman pelkoa.
Sotilaat lähestyvät minua keihäät korkealla ilmassa, hyökäten sotahuudon voimistuessa. Seison, kuin jähmettyneenä aikaan.
Silloin kun he ovat juuri koskettamassa kehoani miekoillaan, he alkavat hävitä yksitellen, haihtuen ilmaan. Katselen, kun heidän haarniskastaan tulee läpinäkyvä, kunnes he ovat täysin näkymättömiä.
Heidän koko komppaniansa häviää näkyvistä. Sen paikalla on vain hiekkaa, ja meri tuo levollisesti lisää aaltoja rantaan.
Katsellessani ympärille tunnen valtavaa, pakahduttavaa rauhaa, sekä ehdotonta varmuutta, että tämä on juoksemiseni loppu ja itse asiassa olen aina ollut turvassa. Tuo karkuun juokseminen, yrittäen jatkuvasti paeta, teki minusta uhrin.
Sellainen joka haluaa juosta karkuun, huomaa aina jonkun ajavan itseään takaa. Mutta se en ole enää minä.
_____
Ja sitten heräsin.
Se oli yksi noita unia, joka tunkeutui syvälle todellisuuteeni, ja heräsin täynnä tuota energiaa, kuin sen olemuksen olisi täytynyt tunkeutua vielä myös tähän ulottuvuuteen.
Sen jälkeen en ole juossut karkuun mitään tai ketään. Ja olen nähnyt, miten jokainen muutos jonka teen, joka hetki nyt, muotoilee todellisuuttani uudelleen. On hyvin monia tilaisuuksia paeta, asioita joita paeta, ja jokainen näyttää hyvin todelta. Mutta ei ole, ellet valitse juosta.
Kun lakkaat juoksemasta, kaikki mikä ajoi sinua takaa, lopettaa ahdistelun, koska se ei ole enää kiinnostunut pelistä, jota et halua pelata.
Kaikki on energiaa. Sinulta ei voi ottaa mitään, jos ymmärrät, kuka olet – rajaton sielu ja kaiken sen luoja, mitä sinulle tapahtuu. Elämän aikana myös pienet pelot vetävät lisää pelottavia tilanteita sinulle. Mutta kukaan ei halua satuttaa sinua, jos energiasi ei sisällä pelkoa.
Jokainen epäily luo tilanteita vahvistamaan epäilysi. Huolet luovat asioita, joista olla huolissaan, ja niin edelleen.
Lopettamalla juoksemisen tuomme elämäämme voiman/kyvyn transformoida AIVAN KAIKEN. Se joka uskaltautuu tähän, kokee syvää rauhaa, johon mikään ja kukaan ei voi koskea. Ja vaikka pelaisimme hetken taas tuota peliä, muistamme nopeasti, ettei meidän tarvitse juosta karkuun, sillä tuo illuusio on jo poistettu. Sitten palaamme vain olemaan kaiken kanssa, mitä tulee.
Kun lakkaamme juoksemasta karkuun, pelot lakkaavat olemasta pelottavia, ja voimme alkaa ilmaista itseämme täydessä luovuudessa, ensimmäistä kertaa. Koska silloin kun emme juokse karkuun, olemme turvassa. Ja kun olemme turvassa, luomisen todellinen hauskuus alkaa.
Joulukuun 2024 Shaumbra-lehdestä
Kirjoittanut Anna Budzowska (www.crimsoncircle.com)
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Lain
