Andrews 20.1.24: Luomustemme syntyminen
Meillä oli täällä asuinpaikkakunnallani talvimyrsky, ja kaikki peittyi jääkerroksen alle. Yhteisöt ympärilläni sulkeutuivat, ja oli hyvin hiljaista jonkin aikaa. Kesti neljä päivää, ennen kuin jää suli pihatieltäni, joka on alamäkeä tielle, joten pysyin kotona. Mutta kolmantena päivänä uskaltauduin ulos viemään kurpitsamuffineja naapurille, joka toipuu pienestä leikkauksesta. Hän halusi joitain leivottuja herkkuja. Minulla oli pieni rasiallinen niitä kädessäni, kun kävelin pihatien sulanutta reunaa pitkin, ja sitten astuin jäiseen kohtaan.
Muutaman sekunnin käteni ja jalkani menivät joka suuntaan. Ennen kotoa lähtemistä olin tehnyt selkeän aikomuksen: ”En kaadu.” Mutta tapahtui jotain hyvin mielenkiintoista. Pari kolme vuotta olen kertonut ihmisille keksiväni heliumliivin, koska tiedän monia ihmisiä, jotka ovat kaatuneet viime vuosina. Kaikki nauravat ja sanovat, että se olisi mahtavaa. Olin kuvitellut tämän liivin monta kertaa.
No, tässä on se, mitä huomasin, kun käteni huitoivat ja jalkain menivät joka suuntaan. Keskiosani pysyi keskittyneenä, Tuntui siltä, ettei se liikkunut. Tuntui siltä, että se pysyi kohotettuna, kuin ylläni olisi ollut heliumliivi, joka oli korkeammassa taajuudessa. Tuo kokemus oli hyvin epätavallinen, enkä ole tuntenut koskaan ennen mitään vastaavaa.
Sitten luiskahdin pystyasennossa märälle, mutta jäättömälle jalkakäytävälle, ja uskomattomasti pidin kädessäni edelleen tuota muffiniastiaa. Se oli onnellinen hetki, ja jatkoin matkaani naapurin taloon. Hän oli ilahtunut saadessaan yllätysherkkuja, erityisesti koska hänkään ei ollut voinut lähteä minnekään.
Mutta takaisin tähän ”vähältä piti” -tilanteeseeni. Mitä enemmän ajattelin, mitä tapahtui, sitä enemmän pystyin tuntemaan, miten ytimeni oli tuettu ja roikkui ilmassa tuon kokemuksen aikana. Minulle tämä vahvistaa sen, miksi kuvailemme, mitä haluamme luoda, miksi puhumme siitä, miksi kuvittelemme sen ja uneksimme siitä. Sen kaiken avulla luomme uusia maailmojamme. Pala palalta tuomme niitä olemaan, eikä sillä ole rajoja, mitä voimme luoda. Jonkin ei tarvitse olla meille fyysisesti mahdollista luodaksemme sen, ja vaikka näyttää siltä, että kiinteä 3D-todellisuus on edelleen ympärillämme, energeettiset luomuksemme ovat paikoillaan. Ne ovat tässä. Olemme tuoneet ne tänne.
Ja meidän on tärkeää tuntea sen voima, mitä teemme. Mikään tästä ei tule näyttämään siltä, kuin luulemme sen näyttävän. Se kaikki ylittää nykymielikuvituksemme, johon vaikuttaa erittäin paljon vanhan maailman säännöt ja todellisuudet. Kutsu sisäistä lastasi, sitä joka leikki mielikuvitusystävien kanssa ja puhui keijujen ja maanulkopuolisten kanssa. Tuo sisäinen SINÄ tietää, miten tämä kaikki tehdään.
Uudet maailmamme muotoutuvat, kun suunnittelemme/muotoilemme niitä, ja suunnittelemme niitä tekemällä kaikkea sitä työtä, jota teemme joka päivä.
Tällä hetkellä netissä jaetaan paljon tästä prosessista. On tärkeää muistaa, että tämä sielumme eeppinen matka on ainutlaatuinen ja erilainen jokaiselle meistä. Ei ole mitään jäykkiä ja kiinteitä sääntöjä. Vaikka jaamme monia yhteisiä kokemuksia, niitä tapahtuu eri aikoina ja eri tavoin. Meitä jokaista opastetaan jumalaisesti, koska loppujen lopuksi, tämä on pyhä matkamme yhdistyä jälleen Lähteen, Jumalan, Ylimmän olennon, Kaiken uneksijan, kanssa. Löydämme kukin tapoja ja sanoja kuvata sitä, ja paljon tuntuu sanoinkuvaamattomalta. Tunnemme omaa tietämme, avaamme sydäntämme ja hyväksymme uuden tietoisuuden, joka herää sisällämme.
Sinulla on omat haasteesi, omat onnistumisesi, omat ihmeesi ja oma taikuutesi. Se on tämän kauneutta. Ja mitä enemmän siirrymme uuteen tietoisuuteen ja uuteen valoon, sitä enemmän pääsemme käsiksi kaikkeen tähän uutuuteen. Jatka opastuksesi seuraamista. Yhdisty muiden kanssa jakamaan, mitä tapahtuu. Valaisemme kaikki polkua. Ja kun raivaamme tietämme, katso kaikkea tuota valoa, mitä täällä on. Yhdessä teemme tämän, me kaikki, ja panemme sen tapahtumaan.
Kirjoittanut Terry Andrews (terryandrews.org)
20.1.2024
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine
