Aluna Joy 19.8.25: Etsimisen loppu - olemisen alku
Ei ole enää sanoja sanottavaksi, ei porkkanoita jahdattavaksi, ei rajoja maassa ylitettäväksi. Ei enää ennustuksia, spekulointeja tai projektioita auttamassa meitä ymmärtämään, mikä tulevaisuus on, koska tulevaisuus on jo tässä.
Muistan, kun vuosikymmeniä sitten, ensimmäisen sieluni pimeän yön ja ensimmäisen uudestisyntymäni aikana tässä elämässä, minulla oli pakkomielle etsiä jotain, minkä tiesin itseltäni puuttuvan. Koko olemukseni oli omistautunut etsimään tätä jotain, mitä en ymmärtänyt. Muutin elämäntyyliäni radikaalisti, ja siivosin elämäni tavoilla, joiden en edes tiennyt olevan elämäntyylivaihtoehtoja, yrittäen saavuttaa sen, mitä etsin. Se oli kehittymistäni pois menneisyydestä. Olin löytämässä todellisen itseni ja todellisen vapauteni olla ihminen. En tiennyt, mitä minulta puuttui – tiesin vain, että puuttui.
Sitten aloin, monien meidän tapaan, muistaa muinaista taustatarinaani. Aloin muistaa kaikkia paloja ja sirpaleita muinaisesta muistista ja viisaudesta, kuten mistä tulin, missä olin ollut, ja mitä olin oppinut. Kuin olisin saanut uuden elämän, kun nousin esiin vanhasta elämästä, johon olin sopinut erittäin huonosti.
Mutta nämä ovat aikoja, jolloin minulla ei ole enää pakkomiellettä etsiä. Teen työtä vain varmistaakseni, että olen oikeissa paikoissa oikeaan aikaan. Mutta minulta ei puutu enää mitään. Olen saanut kerättyä pirstoutuneen itseni, joka oli revitty kappaleiksi niiden monien asioiden vuoksi, joita tämä maailma tekee vastikään saapuneelle sielulle, kuten turvaton lapsuus, huono suhde jne., missä todellisella itsellämme ei ollut koskaan turvallista paikkaa kasvaa ja kukoistaa, tulla nähdyksi, kuulluksi tai kunnioitetuksi. Muistin myös ne oleelliset säikeet, jotka yhdistävät entiset elämäni, kootakseni suuremman kuvan uudesta eheydestäni, joka on aina ollut mukanani. Mikään ei koskaan ollut hukassa.
Nyt pelkästään odotan. Sieluni pidättää hengitystään. Voin tuntea uuden maailman saapuvan. Ei ole tarvetta jahdata jotain määränpäätä, kuten ajattelin aiemmin. Uusi maailma on tulossa. Odotan nyt vain sen saapumista, ja voin tuntea sen olevan lähellä. Tunnen rinnassani tuon perhosmaisen innostuksen, joka sanoo, että se on niin lähellä, että se voisi tulla seuraavalla hengenvedollani.
Siis mitä teemme nyt, kun olemme saapuneet perille?
Kaikki hölynpöly maailmassa, kaaoksentekijät, hyväksikäyttäjät, valehtelijat ja pelinpelaajat, joilta puuttuu rehellisyys, ja ne jotka eivät kunnioita pyhää – vetäydyn syrjään ja todistan, kun siitä kaikesta tulee hitaasti haalistuvaa unta, tekotodellisuus joka menettää otteensa. Meidän kaikkien täytyy parantaa riippuvuutemme kaaokseen ja draamaan ja parantua astuaksemme tähän uuteen maailmaan. Se on helpommin sanottu kuin tehty, koska olemme sekoittaneet kaaoksen intohimoon ja pitäneet traumasiteitä yhteytenä.
Tunnen, että pidän pintani, kun odotan uuden maailman saapumista. Sisälläni ei ole enää etsittäviä määränpäitä – on vain nyt. Kunnioitan ja arvostan energiaani ja käytän sitä vain paikkoihin ja elämän alueisiin, joihin tunnen kutsuttavan. Annan energiaani vain sinne, missä sitä kunnioitetaan ja missä siitä tule hyödyllistä. Maailmassa on enää erittäin vähän, mihin haluan osallistua – vain pyhä maa jalkojeni alla, joka on yhdistynyt tähtiin ja niihin, jotka kulkevat samalla tavalla.
Tunnen kuin liukuvani uuteen maailmaamme. Ei auringonvälähdyksen tai eeppisen tapahtuman myötä ajassa, niin kuin ennen – vain lempeä saapuminen siihen, mitä varten alun perin tulin tänne.
Ja mietin, miten moni tuntee tämän myös.
Olemme suunnitelleet lempeän uudestisyntymän tähän uuteen maailmaan. Astumme siihen helposti ja huolettomasti, ilman traumaa ja kaaosta. Astumme tähän maailmaan, jossa sielujamme kunnioitetaan, arvostetaan, rakastetaan ja vaalitaan – ei muovata vastoin synnynnäistä jumaluuttamme, sopiaksemme robottimaiseen yhteiskuntaan. Tämä lempeä uudestisyntymä on tapa, jolla sielun on tarkoitus astua uuteen elämään, tai todellisuuden uuteen sykliin. Elämää kunnioitetaan, ja jokaista polkua pidetään pyhänä.
Odotan kaikkea tätä. Olemme valmiita. Meillä ei ole enää mitään jahdattavaa. Emme voi pakottaa perilletuloamme – voimme vain sallia sen saapua. Meidän tarvitsee vain ottaa uusi rauhallinen askel sydäntemme kutsumuksen suuntaan, sielujemme ajoituksella.
Kirjoittanut Aluna Joy Yaxkin (www.alunajoy.com)
19.8.2025
Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laina
