Adamus 6.7.24: Valaiseminen-sarja - shoud 10

Minä olen mitä olen, täysivaltaisen alueen Adamus. Voi, rakkaat shaumbrat, täällä olemme. Täällä olemme, keskellä Koneiden aikaa. Hullua aikaa. Hauska aikaa. On aikaa, jolloin keräätte hyvin paljon tarinoita, joita voitte kertoa myöhemmin Ylösnousseiden mestareiden klubissa. Tunnen kaikkien shaumbrojen energioita, jotka on täällä, jotka virittyvät kanavalle ja jotka katselevat tätä myöhemmin. Se on ällistyttävää. Se on todella ällistyttävää. Se on tehnyt minut sanattomaksi tänään, ennen kuin edes pääsemme alkuun. Miten pitkälle pystymme menemään tässä?

Ulottuvuustyöntekijöille

Ennen kuin menemme yhtään pidemmälle, haluan omistaa tämän shoudin kaikille ulottuvuustyöntekijöille. Kaikille ulottuvuustyöntekijöille.

Se oli hämmästyttävää työtä, vaikeaa työtä. Teille jotka samaistutte – ja kaikki eivät olleet, monet teistä olivat todella fokusoituneet tänne, jonkun oli pidettävä putiikkia silmällä, kun toiset olivat muualla tekemässä työtään – mutta ulottuvuustyöntekijöille, jotka omistautuivat luomaan tämän ns. Taivaan ristin, Apokalypsin avautumisen, usein uhraten ihmisitsensä. Heidän ihmisitsensä jätettiin tavallaan yksin, sillä ei ollut paljon resursseja, ei paljon kumppanuutta, ei paljon rakkautta. Ihmisitse oli jätetty usein vaille yltäkylläisyyttä, iloa, seksiä ja sellaisia asioita (vähän naurua), koska hyvin suuri osa teistä oli muissa ulottuvuuksissa tekemässä tuota työtä.

Ja nyt se on tehty, saatu valmiiksi puolitoista vuotta sitten. Se on tehty, ja hyvin monet teistä tulivat takaisin tänne tavallaan odottaen innolla sankarin vastaanottoa (joku sanoo ”pyh!”, ja Adamus naureskelee). Vaikerrusta ja valitusta yleisöltä! Ette saaneet kovin paljon tunnustusta, paitsi minulta ja noin 13.000 ylösnousseelta mestarilta. Mutta ette saaneet paljon tunnustusta ihmisiltä ympärillänne tai ihmisiltä lähellänne – työtovereilta, ystäviltä. Heillä ei ollut aavistustakaan, mitä teitte noissa muissa maailmoissa.

Ja myös niille – ulottuvuustyöntekijöille, tietysti – mutta niille jotka fokusoituivat tänne ja pitivät kaiken pyörimässä Crimson Circlessä, elämän muissa osissa. Mutta haluan omistaa tämän shoudin erityisesti ulottuvuustyöntekijöille. Tiedän, että teidän on ollut vaikea sopeutua. Ja tiedän, että hyvin monet teistä ihmettelevät, miksi edes tulitte takaisin. Olisitte voineet vain mennä tuosta portaalista, jonka autoitte luomaan – mennä toiselle puolelle.

Ajatelkaa sitä. Teillä olisi ollut Sart ja Edith ja John Kuderka ja muut viihdyttämässä ja osoittamassa suosiotaan teille. Mutta tulitte takaisin tänne, usein ihmetellen sitä – usein ihmetellen, miksi tulitte takaisin. Mutta luulen teidän tietävän. Intuitionne tietää. Tulitte takaisin ollaksenne täällä juuri nyt, säteilläksenne tuota valoa tässä Koneiden ajassa. Vaikka on hullu, hullu maailma ja vaikka ette saaneet suuren sankarin vastaanottoa, tulitte takaisin tänne, tavallaan jatkamaan palveluanne ja jatkamaan kokemuksianne.

Siis, vedetään syvään henkeä, antaen tunnustusta kaikille ulottuvuustyöntekijöille, jotka tekivät hyvin paljon, uhraten ihmisitsensä.

Siellä ylhäällä ei ollut kyse vain tanssahtelemisesta, avaten tämän portaalin, kasaten muutaman valodesignin siellä täällä ja sitten koristellen tuon portaalin kukilla ja maalauksilla ja muilla asioilla. Oli voimia, jotka toimivat teitä vastaan. Oli todellisia voimia – tietysti voimia, kuten gravitaatio ja vastaavat asiat – mutta oli muiden olentojen voimia, jotka eivät halunneet tämän tapahtuvan tai pelkäsivät sen tapahtumista. Heillä oli agendoja. He olivat tavallaan hyvin organisoituja, eivätkä he halunneet tämän tapahtuvan maaplaneetalla. Tai he halusivat sen tulevan joskus myöhempänä ajankohtana. ”Odotetaan jonkin aikaa. Harkitaan tätä tarkkaan.” He tekivät, mitä voivat, työntääkseen teitä vastaan.

Älkää nyt ajatelko ihmistermein, kuten aseilla ja pommeilla ja räjäyttämällä toisiaan. No, te jotka teitte ulottuvuustyötä, tiedätte, millaista se on. Oli voima, joka työnsi teitä vastaan, ettekä voineet työntää takaisin. Ette voineet työntää takaisin, koska sillä hetkellä kun teitte sen, kun vastustitte noita voimia, teillä oli iso konflikti. Sillä hetkellä kun käytitte voimaa heitä vastaan, annoitte heille uskottavuutta ja valtaa. He söivät sen.

Näiden voimien joista puhun – ja puhumme enemmän siitä tänään – energiaa, ravintoa, ruokaa on sellaiset asiat, kuin ihmistunteet, pelko, taistelu ja valta. Siis, sillä hetkellä kun työnnätte sitä vastaan, vahvistatte vain heitä. Annatte heille vain lisää valtaa, lisää ääntä, lisää auktoriteettia.

Siis, miten teette tämän? Miten teitte tämän ulottuvuustyöntekijöinä, kun kaikkea tätä tuli teitä kohti ettekä voineet työntää takaisin? Se on kova paikka. Ja voitte tuntea sen. Vaikka ulottuvuustyöntekijänä olitte ei-fyysinen, olitte silti yhteydessä myös ihmisitseenne, ja ihminen voi tuntea sen kehossaan ja mielessään, ja usein hänet täytti hämmennys ja epäily.

Ihminen otti itse asiassa isoa osumaa kaikessa tässä, myös silloin kun sinä, ulottuvuustyöntekijä, olit siellä ulkona tekemässä juttujasi. Ihminen otti itselleen paljon hämmennystä ja paljon epäilyä, ja paljon kaiken sen pimeyttä tai vastavoimaa, kuten kutsun sitä. Nimittäin, koska ulottuvuustyöntekijänä et ole fyysisessä kehossa tehdessäsi sitä, et tunne sitä samalla tavalla. Tunnet sen muilla tavoin, mutta ihminen otti itselleen paljon sitä.

Ja tosiasia on, että tässä olemme tänään, Apokalypsissä, syvällä Apokalypsissä, ja vaikka ulkopuolinen maailma saattaa näyttää hullulta paikalta – ja se on sitä vähän aikaa – taivaissa, niissä ulottuvuuksissa joissa teitte työtä, asiat ovat muuttuneet. Asiat ovat muuttuneet siihen pisteeseen, ettei mennä enää taaksepäin tässä kohtaa. Noissa ulottuvuuksissa ei ole enää taisteluja.

Itse asiassa jotain mielenkiintoisia asioita tapahtuu – puhumme niistä tänään – mutta monin tavoin nuo ulottuvuudet ovat hajoamassa, menossa rikki. Ja vaikka saattaa näyttää toisinaan siltä, että siellä on hyvin kaoottista, kuten tunnette unissanne – on hyvin kaoottista, hämmentynyttä, organisoitumatonta, ei ole tunnetta suunnasta, ei johtajuutta, kaikki hajoaa – siihen on syy. Se sama syy, että ylipäätään teitte ulottuvuustyötä.

Siis, otetaan kaunis hetki yhdessä shaumbrojen kanssa ympäri maailmaa ja annetaan tunnustusta ulottuvuustyöntekijöille kaikesta, mitä he tekivät, ja niistä syvistä uhrautumisista, joita heidän ihmisitsensä kävivät läpi.

(Tauko)

Tunnustusta vaille jääneet sankarit. Ne olennot jotka pysyivät sitoutuneina.

Nimittäin on mielenkiintoista – ulottuvuustyöntekijöistä voi kirjoittaa melkein kirjan – että menetimme hyvin, hyvin harvoja heistä niin, että ihminen olisi kuollut tällä planeetalla. Menetimme hyvin harvoja, jotka nostivat kätensä ja sanoivat: ”Olen valmis tämän työn osalta. Tämä on liikaa.” Nimittäin on yksi asia tehdä tätä valoportaalia, jotta voimme tuoda sisään enemmän jumalaisia energioita, mutta täysin toinen asia, mitä muuta kestitte – tämä voima joka toimi teitä vastaan.

Ja mitä voitte tehdä? Mitä voitte tehdä ulottuvuustyöntekijänä? Ette voi taistella sitä vastaan. Ette voi tapella sitä vastaan. Tästä oli paljon koulutusta, ennen kuin tulitte tähän elämään. Paljon koulutusta. Sitten kun pääsette tuohon ulottuvuustyön tekemisen kohtaan, ette voi vetää esiin miekkaanne. Itse asiassa, teitä vaadittiin laskemaan miekkanne lopullisesti. Ette voi kiroilla (vähän naureskelua Lindan reaktiolle). Ette voi taistella niitä vastaan, koska sillä hetkellä kun teette sen, luotte suuremman todellisuuden niille. Mitä voitte tehdä?

”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.” Se on siinä. ”Olen olemassa.” Eikä vain sanoa noita sanoja, vaan tuntea se olemuksenne joka osassa: ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.” Ei mentaalisena ajatuksena, vaan tunteena. Teidän täytyi saada esiin tuo tunne sisällänne, tuo tietäminen. On nimittäin eri asia vain sanoa se päässänne, ja usein kun niin tapahtuu, kuten affirmaatiossa, ette oikeasti usko sitä. Mutta teidän täytyi mennä syvälle sisään: ”Olen olemassa.”

Se on kaunein, kaunein toteamus, joka voisi koskaan olla: ”Olen olemassa. Olen aina ollut, ja tulen aina olemaan. Minulla ei ole alkua, eikä minulla ole loppua. Mikään tai kukaan ei luonut minua. Olen olemassa. Olen olemassa, koska voin kuulla ääneni. Voin hengittää henkeäni. Voin laulaa laulujani. Voin kutsua itseäni millä tahansa nimellä, minkä valitsen. Olen olemassa. Voin tuntea itseni ihmisenä kehossa. Voin tuntea tuon tuskan, tuon ilon. Voin nauraa. Voin itkeä. Ihmiskehoni ulkopuolella olen olemassa. Voi tuntea valoni, tietoisuuteni. Omistan energiani. Olen olemassa.” Sen teitte ulottuvuustyöntekijöinä. Se oli työkalunne: ”Olen olemassa.”

Oli aikoja, jolloin elämien saatossa, myös ulottuvuustyössä, kenties tunsitte, että lakkasitte olemasta. Se on pelottava, pelottava tunne, lakata olemasta. Oli aikoja, jolloin jotkut teistä työnnettiin niin pitkälle sietokyvyn rajoille, että te ette tienneet, jatkaisitteko olemassaoloa.

Mutta jatkatte aina. Ette voi olla olematta olemassa. Voitte pelata peliä, että eksytte. Voitte pelata myös peliä, että menette tyhjyyteen. Mutta myös tuossa tyhjyydessä voitte tuntea itsenne. Voitte kuulla itsenne. Myös tuossa ehdottomassa tyhjyydessä aistitte jotain, ja se on Sinä. Silloin oivallatte: ”Kyllä, olen todellakin olemassa, ja tulen aina olemaan.”

Se on mahtavin/suurin työkalu, joka kenelläkään teistä on tällä planeetalla, tänä hämmästyttävänä ja hulluna aikana. Ette taistele sitä vastaan. Ette taistele edes itseänne vastaan. Ette taistele pahoja voimia vastaan. Koko tämä käsitys, jota kutsumme valonsotureiksi, on hölynpölyä. Ei ole mitään, mitä vastaan taistella. Ei mitään mitä vastaan taistella. Ja jos taistelette, luotte vain todellisuuden, joka ei ole totta teille.

Se mitä teillä on vaikeimpina aikoina, aikoina jolloin ajattelette, ette kuolema on lähellä sairauden tai onnettomuuden tai vanhuuden tai jonkin muun vuoksi, on: ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.” Se merkitsee: ”Minä olen kaikki, mitä olen. Olen kaikki, mitä valitsen olla, kaikki mitä kuvittelen olla, kaikki mitä olen koskaan ollut, ja kaikki mitä tulen koskaan olemaan. Minä olen mitä olen.” Se on täysivaltaisuutta. Riippumaton kenestäkään tai mistään muusta. ”Minä olen mitä olen.”

Tuntekaa sitä hetki. ”Olen olemassa! Voin aistia. Voin tuntea. En tarvitse fyysistä kehoa tehdäkseni sen, mutta se on melko siisti kokemus. Olen olemassa. Kaiken ajan läpi ja ilman aikaa. Kaiken paikan läpi ja ilman paikkaa. Olen olemassa. Minä olen mitä olen. Olen kaikki kokemukset, kaikki tarinat, kaikki kuvitelmat, kaikki asiat jotka olivat mahdollisuuksia, jotka valitsin, ja myös ne mahdollisuudet, joita en valinnut ilmentää. Minä olen mitä olen.” Se on siinä.

Silloin kun teillä on suurta epäilyä ja tuskaa, kun makaatte lattialla ajatellen, ettei jäljellä ole enää mitään, kun on keskiyö ja haluatte juosta karkuun itseänne ja kaikkea, kun ette halua enää koskaan uutta ajatusta aivoihinne, ette halua enää uutta kokemusta, vielä vähemmän uutta päivää, lakatkaa yrittämästä selvittää sitä. Lakatkaa yrittämästä saada tolkkua siitä. Ette oikeasti voi saada. Vedätte syvään henkeä ja tunnette sitä. ”Olen olemassa. Saatan olla lattialla kyynelteni lammessa, saatan olla antanut täysin periksi, tietämättä, mihin mennä tai mitä tehdä seuraavaksi” – vedätte vain syvään henkeä ja sanotte – ”No, olen olemassa. Pidin siitä tai en, olen olemassa.” Ja sitten katsokaa, mitä tapahtuu.

Olette päässeet itsenne ytimeen. Olette päässeet sielunne, ”minä olen” -olemuksenne syvimmille tasoille, tunnustaen oman olemassaolonne. Ja kun tunnette sen – ”Olen olemassa, minä olen mitä olen” – se on myös vastuun ottamista kaikista luomuksistanne ja sen oivaltamista, ettei kukaan muu tee sitä teille. Kukaan muu ei aiheuta sitä teille. Ette ole minkään uhri. Olette myös Jumala. ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.”

Tunnetaanpa kaikki sitä hetki.

(Tauko)

Edessä olevat ajat ovat – heh, riippuu siitä, miten niitä katsotaan – humoristisia tai vaikeita, tai toisinaan tuskin humoristisia (suom. huom. sanaleikkiä). Mutta ne ovat haastavia, koska kaikki muuttuu. Ja se on hyvä asia. Siitä syystä olette täällä. Sen kuvittelette. Sitä tietä planeetta on menossa. Ei ole takaisinpaluuta nyt.

”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.”

Päästäkää irti kaikista muista jutuista aivoissanne. Päästäkää irti kaikesta, mitä olette oppineet – on se sitten täällä Crimson Circlessä tai jossain muualla. ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.” Se on siinä. Tyhjennätte itsenne. Pääsette eroon kaikesta roskasta, kaikesta melusta, kaikesta muusta. ”Olen olemassa.” Silloin yhtäkkiä, tuossa pimeydessä, tuossa tilassa kun ette tiedä, miten jatkatte, tunnette jotain. Ja se minkä tunnette, on aito Sinä. Ei tarina-sinä, ei henkinen sinä. Tunnette aidon Sinun.

”Olen olemassa. Minä olen mitä olen.”

Sitä ulottuvuustyöntekijät tekivät. He ovat hyvin taitavia siinä nyt, mutta jotkut heistä tavallaan unohtivat sen tullessaan takaisin. Tulkaa takaisin siihen. Pystytte käsittelemään minkä tahansa elämässänne. Minkä tahansa. Muistakaa, että tarkoitus ei ole tehdä mitään kenellekään muulle. Se ei ole valtatyökalu. Se on tunnustus: ”Olen olemassa. Mikä ihme. Mikä ihme. Minä olen mitä olen.”

Vedetään kunnolla syvään, syvään, syvään henkeä tässä kohtaa.

Ja jälleen kerran, tunnustus kaikille ulottuvuustyöntekijöille. Hyvin tehty työ. Erittäin hyvin tehty. Kiitos (yleisö taputtaa). Se oli tavallaan ”golftaputusta”, okei. (Muutama naurahdus) Lähetetäänpä oikeasti arvostustamme kaikille ulottuvuustyöntekijöille, ovat he sitten täällä tai katselevat. Osoitetaan isoa arvostusta ulottuvuustyöntekijöille. Vuu! (Hurrausta, vihellyksiä ja paljon taputuksia, ja yleisö nousee seisomaan) Vuu! Vuu! Vuu! Vuu! Hyvä. Kiitos, kiitos.

Ansaitsette sen. Ansaitsette sen. Ei ole helppoa tulla takaisin tänne tehtyään sitä kaikkea. Ja kaiken kukkuraksi – kaiken sen työn suuruuden/merkittävyyden vuoksi, mitä teitte, sen vuoksi mistä olitte tietoinen siellä – kun tulette tänne, kaikki tuntuu niin pieneltä ja merkityksettömältä ja triviaalilta, ja on ärsyttäviä ihmisiä ja lyhytnäköisiä ihmisiä, ja kaikkea. Ainoa todellinen helpotus on mennä luontoon. Tarkoitan, että luonnossa ei pelata pelejä. Luonto on luonto. Sillä ei ole paljon pelejä. Mutta tulette tänne ja ajattelette: ”Mitä vit*n pelejä …?!” (Naurua) ”Mikä ihmisiä vaivaa?”

LINDA: Ai, sinä saat siis kiroilla.

ADAMUS: En kiroillut. Sanoin ”vi-…” (sanoen epämääräisesti) Noin (lisää naurua).

LINDA: Ai, ai, ai, ai, ai, ai!

ADAMUS: Hyppäsin u:n yli (sanaleikkiä).

LINDA: Ai.

ADAMUS: Tajuatko?

LINDA: Hah-hah-haa!

ADAMUS: (naureskellen) Se on melkein sietämätöntä. ”Mitä he … ?! Mitä pelejä he pelaavat?” Ja sitten laitatte uutiset päälle. Oiih! Se sattuu. Mutta, no, olette täällä. Olette täällä. Valitsitte olla.

Nyt kun olemme antaneet tunnustuksemme, aloitan tämän shoudin lopusta, ja sitten menemme taaksepäin ja selvitämme, miten pääsimme siihen.

”Siksi niin on”

Haluan teidän todella tuntevan tätä itsellänne, muutamaa pientä sanaa: ”Siksi niin on.” Se on tavallaan uusi toimintamenetelmä teille – ”Siksi niin on.”

”Kuvittelen, ja siksi niin on. Siirryn uusille tietoisuustasoille, ja siksi niin on. Sallin jumaluuteni, ja siksi niin on. Sallin tietämiseni, ja siksi niin on. Olen täällä sielukohtaloani varten, ja siksi niin on.”

Hyvin usein saatte idean, inspiraation, tunteen jostain, ja sitten tulee epäilys. Hyvin usein oikeasti tiedätte ja yhdistytte juuri siihen, miksi olette täällä, eikä se ole vain sanoja. Se on syvä tunne. Se on uskomaton tietämisen tunne, ja sitten tulee epäilys: ”Ehkä minun ei pitäisi ajatella näin. Ehkä minun ei pitäisi ajatella, että pelastin koko kosmoksen ulottuvuustyöllä, jota tein.” Ei, ei, ei. Ne ovat vanhoja ihmisepäilyjä, ja estitte niillä itseänne, keskeytitte itsenne. Ja sitten aiheutitte paljon mentaalista paskaa. Se on niin yksinkertaista, kuin ”ja siksi niin on”.

”Valitsen olla täällä tietoisuudessa, avautuen jumaluudelleni tänä hämmästyttävänä aikana, ja siksi niin on.”

Hyvin usein teillä oli tunne, tietäminen tai halu, halu mennä tuolle puolen – mennä gravitaation ja massatietoisuuden ulkopuolelle – mutta sitten törmäsitte seinään koko ajan. Teidät vedettiin takaisin. Melkein kuin testasitte itseänne. Törmäsitte seinään, ja sen sijaan että olisitte saaneet sen häviämään, peräännyitte. Nyt se on niin yksinkertaista, kuin ”siksi niin on”.

”Olen täällä tänä uskomattomana aikana ja teen juuri sitä, mitä sitouduin tekemään tuhansia vuosia sitten, tai jo Atlantiksella, ja siksi niin on.”

Se on tavallaan kuin lähtemistä ulos omista rajoistanne, omasta kristallivankilastanne. ”Valitsen olla täällä ilossa ja yltäkylläisyydessä ja tasapainossa, ja siksi niin on.” Se on siinä. Sitä mestari tekee: ”Ja siksi niin on.” Ei muttia, ei taaksepäin katsomista, ei itse-epäilyä, ei itsekidutusta, ja siksi niin on.

”Kuvittelen, uneksin, ja siksi niin on. Valitsen, ja siksi niin on.” Se on oikeasti jokseenkin noin yksinkertaista. Eikä tässä ole kyse kenestäkään muusta. Siinä ei ole kyse valitsemisesta planeetalle tai perheellenne. Siinä on kyse valitsemisesta teille, ja siksi niin on.

”Valitsen rakkauden, ja siksi niin on. En ihmettele: ’Mistä se tulee? Kuka se on? Päättyykö se avioeroon?’ tai mitään sellaista.” Mestari vetää syvään henkeä, ja sallii sen olla. Siksi niin on. Sitten se on siinä. Se on tavallaan taikuutta, mutta se ole taikuutta lainkaan. Se on luonnollinen tapa, jolla tietoisuus ja energia toimii.

Tuntekaa sitä hetki elämässänne. Jokaisella teistä on tullut jotain esiin hiljattain. Törmäätte seinään, tai hämmennytte, tai yritätte hemmetin kovasti tehdä oikeita asioita, eikä se vain näytä toimivan. Vetäkää syvään henkeä hetken, ja tuntekaa: ”Ja siksi niin on.”

Menkää ohi. Älkää pysähtykö. Älkää epäilkö. ”Ja siksi niin on.” Se on tie, ja sen mestarin tapa. ”Ja siksi niin on.” Se on tie, joka tuo teidät nyt vastuuseen, omaan valoonne tällä planeetalla.

On ollut tarpeeksi kärsimystä. On ollut tarpeeksi epäilyä. On ollut tarpeeksi itseinhoa ja itsen kieltämistä. Älkää suvaitko sitä enää. Tarkoitan siis itseltänne. Älkää suvaitko sitä, ja siksi niin on. ”Valitsen yltäkylläisyyden, ja siksi niin on.”

Katsokaa, mitä tapahtuu. On tuo hyvin yksinkertainen toteamus: ”Ja siksi niin on, ja sitten jatkatte vain elämäänne. Tehkää, mitä haluatte, ja siksi niin on – tietäen, että se ilmentyy. Ehkä teillä ei ole jokaista pientä yksityiskohtaa siitä, miten se tapahtuu, mutta se tapahtuu, ja siksi niin on.

”Valitsen tasapainoni.” Tasapaino on todella tärkeä tällä hetkellä. Muuten, tasapaino ei ole pidättelyä tai rajoittamista. Mutta tasapaino on todella tärkeä tällä hetkellä, koska jälleen kerran, on voimia. Tapahtuu asioita, jotka voivat saada teidät pois tasapainosta. ”Valitsen tasapainoni. Se on jo olemassa, ja siksi niin on.” Pum! Yhtäkkiä se on ilmentynyt.

Tuntekaa sitä hetki. ”Ja siksi niin on.”

(Tauko)

Mitä! Jotkut teistä sanovat: ”Ja siksi niin on. Tai ehkä ei.” (Adamus naureskelee) Sain sen kiinni! Sain sen kiinni! Se on vanhaa ohjelmointia. Se on paljon vanhaa ohjelmointia. ”Ja siksi niin on. Mutta toimiiko tämä?” ”Ja siksi niin on, muille. Ei minulle.” ”Ja siksi niin on, mutta ei kauan.”

Ei. Haluan sen puhtaasti ja yksinkertaisesti. Olette mestari. Tuntekaa se, kyseenalaistamatta, ja siksi niin on.

(Tauko)

”Valitsen olla loppuelämäni ilossa, ja siksi niin on.”

Nyt sitten se pienellä präntätty (muutama naurahdus). Aina täytyy olla pienellä präntätty. Pienellä on präntätty, että sitten asioita tapahtuu, ja ihmiset jotka eivät kuulu elämäänne, eivät ole enää elämässänne. Ja oivallatte, miten olette itse asiassa tavallaan käyttäneet hyväksenne heitä. Ihmiset, tilanteet joita on ollut elämässänne, muuttuvat.

Ja jälleen klassikko. Olette valmis todelliseen yltäkylläisyyteen. Olette valmis todelliseen intohimoon elämässänne, ja valitsette sen. Sitten menette töihin seuraavana päivänä, ja teidät irtisanotaan. Se on kuin: ”Mitä helvettiä! Mitä tein väärin? Minun piti saada palkankorotus.” Ei, teidän ei pitänyt. Teidän piti päästä helvettiin sieltä. Ja sitten sanotte: ”Sitten valitsen nyt – ollen työtön – yltäkylläisyyden, ja siksi niin on.” Ja sitten katsokaa, miten se ilmentyy. Ei mistään hemmetin universumista. Universumi ei välitä teistä. Vaan Itseltänne. Omalta ”minä olen” -olemukseltanne. Luojaolennoltanne.

Tuntekaa sitä hetki: ”Ja siksi niin on.” Voi, se on vapauttavaa. Se on hiton vapauttavaa. Ja jos tuo epäilyksen ääni tulee esiin, tai – en tiedä – jokin avaruusolento tai jokin tulee sanomaan: ”Olet täynnä paskaa", muistuttakaa sille, että se on vihreä ja te ette ole (vähän naureskelua), syystä. Selitän myöhemmin. Se on vihreä kateudesta. Sitä se koko vihreysjuttu on. Siitä siinä on kyse (Adamus nauraa).

Jos tuo epäilyksen ääni tai mikä tahansa tulee esiin, menkää vain sen ohi: ”Haista vittu!” (Linda haukkoo henkeään, ja lisää naureskelua). En puhunut sinulle. Puhuin – no, kyllä, teidän täytyy puhua epäilyksen äänelle tuolla tavalla. Ei näin: ”Voi, epäilyksen ääni, ole kiltti …” Suu kiinni! Ja siksi niin on. ”Olen yltäkylläinen, ja siksi niin on.”

Kaikki tuo pään melu, joka on jatkunut, ja kaikki se, muuttuu, haluatte sen muuttuvan tai ette. Siis voisitte yhtä hyvin lähteä kyytiin mukaan. Nimittäin joillekin teistä on hyvin mukavaa, että kaikki tuo paska on elämässänne. En tiedä miksi, mutta tavallaan pidätte siitä. En tiedä miksi. Se on kuin vanha kaveri, joka aina sättii teitä, mutta pidätte sen maisemissa. Se lähtee, piditte siitä tai ette, koska jollain tasolla, sielukohtalotasolla, olette valinneet sen. Mutta takaisin asian ytimeen.

”Ja siksi niin on.” Se merkitsee: ”Ja niin se on.” Ja Tobiaksella oli tapana käyttää sanoja ”allatone”, eli ”Minä luon tämän.” Pidetään se yksinkertaisena: ”Ja siksi niin on.” ”Valitsen” – mitä valitsette? – ”Valitsen, ja siksi niin on.” Muistakaa, vain itsellenne.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Valitsemisesta puheen ollen, olette valinneet olla täällä juuri nyt. Sitä ei aiheutettu teille. Tiedän, että siltä se tuntuu, mutta olette valinneet olla täällä. Ja tiedän, että on aikoja, jolloin sanotte: ”Mitä helvettiä oikein ajattelin? Mihin olen menossa tässä?” Mutta taas kerran, tuntekaa sitä. Tämä on mahtavinta aikaa. Tämä on se aika, joka tullaan muistamaan, ennen kaikkea. Tämä ei ole vain yksi aika, ei vain yksi vuosi. Tämä on se aika.

Minun ei pitäisi tarvita edes sanoa tätä. Sen pitäisi olla hemmetin ilmeistä. Mutta tiedän, että joskus jäätte kiinni massatietoisuuteen. Jäätte kiinni omiin juttuihinne, mutta tämä on se aika. Kaikki liikkuu tällä hetkellä. Kaikki muuttuu. Sen seuraamukset, mitä ulottuvuustyöntekijät tekivät, aiheuttaa massiivisia muutoksia muissa ulottuvuuksissa.

Uusi ihmislaji

Tämä on se aika juuri nyt – ehdottomasti, ei liioittelua. En yritä piristää asioita tässä – sanon, niin kuin se on. Tämä on uuden ihmislajin aikaa. Se tapahtuu. Jos ette tavallaan oivalla sitä, edes vähän, teillä on pää todella pensaassa, tai sitten kiellätte sen. Tämä on uuden ihmislajin aikaa. Sitä lietsoo teknologia. Teknologia ei luo sitä, vaan teknologia tukee sitä, vie sitä eteenpäin. Sitä lietsoo myös, kun enemmän valoa ja enemmän tietoisuutta tulee tälle planeetalle.

Oli vääjäämätöntä, että tämä tapahtuisi niiden unelmien vuoksi, joita monilla ihmisillä oli – tämän planeetan evoluution aika. Ainoastaan ihmiset eivät kuvitelleet tai visioineet tätä. Olennot ympäri luomakuntaa kuvittelivat sen. Vaikka on taipumusta ajatella, että tämä on vain jokin pieni takapajulaplaneetta – ja joskus se käyttäytyy niin – se ei oikeasti ole. Se on se paikka. Ja tällä hetkellä ihmislaji kehittyy, eikä se ole vain biologinen asia. Se on osa sitä. Osa sitä on evoluutio ihmisen logiikan, mielen yli. Ja suurin osa sitä on ihmistietoisuuden, ihmissydämen, evoluutio.

Mikä tahansa tämän suurusluokan evoluutio aiheuttaa paljon muutoksia, paljon häiriöitä, paljon myllerrystä, melua, kitkaa ja kaikkea muuta, ja sitä tapahtuu. Mutta jokainen osa tuota myllerrystä ja kitkaa, mitä tapahtuu – on se sitten itsessänne tai planeetassa yleisesti – kanavoidaan nyt takaisin ihmisrodun evoluutioon. Kaikki ns. negatiivisuus, kaikki muiden voimien vastustus, kaikki ruikuttaminen ja valittaminen - ja ihmiset ovat todella hyviä siinä – kaikki suru, masennus, viha, katumus kanavoidaan takaisin ihmislajin evoluutioon. Se ei mene hukkaan. On parempia tapoja tehdä se, mutta mikään siitä ei mene hukkaan.

Tämä vahvistettiin, taattiin Kvanttihypyssä vuonna 2007, ja sitten sitä jalostettiin energiadesigneilla, työllä jota ulottuvuustyöntekijät tekivät. Siis riippumatta siitä, mitä tapahtuu, miten paljon on vastustusta – ja sitä tulee paljon – riippumatta siitä, miten paljon on melua, miten paljon kaikkia poliittisia juttuja ja kaikkea muuta tapahtuu, se kanavoidaan takaisin tämän ihmislajin evoluutioon.

Kukaan ei pysty sanomaan tarkkaan, mikä lopputulos on, miltä se näyttää. Kukaan ei pysty määrittämään tarkkaa ajankohtaa sille, vaikka se tulee ennemmin, kuin myöhemmin. Emme puhu sadoista vuosista. Emme puhu edes kymmenestä vuosikymmenestä, tai mistään sellaisesta. Puhumme siitä, että hyvin lähitulevaisuudessa tapahtuu tämä ihmislajin evoluutio. Se tapahtuu monilla eri tasoilla, mutta se vaatii, että enemmän valoa, enemmän kuvittelua, tulee tälle planeetalle.

Ja kuvittelun, valon avulla tuo uusi ihmislaji kehittyy suurimpaan potentiaaliinsa. Ei ole vain terveempi keho, vaan kenties ei ole fyysistä kehoa. Kenties olemme ylittäneet tarpeen olla ruumiillistuneena aineeseen suhteellisen pysyvästi. Kenties uudella ihmislajilla on kyky mennä edestakaisin ruumiillistumisessa.

Se ei ole vain robottikeho. Vaikka sellainen syntyy suuressa määrin, se myös häviää pois, koska miksi mentäisiin biologisesta ruumiillistumasta siihen, että ollaan ruumiillistuttu metalliin tai johtoihin tai vastaaviin asioihin? Evoluutio tapahtuu erilaisina iterointeina. Saattaisi olla nanoteknologiatyyppinen laji hyvin lyhyen aikaa, tai ehkä vain laboratoriossa, mutta lopulta ihmislaji kehittyy.

Ja vaikka tiedän, että se on haastavaa hyväksyä, niin se mitä teette tällä hetkellä – mitä te kaikki teette tällä planeetalla – on tuon uuden ihmislajin kuvittelemista. Tiedän, että jäätte usein kiinni elämän tai oman itsenne tai omien ongelmienne myllerrykseen, mutta te kuvittelette sitä: ”Millainen siitä tulee?”

Tämä on uusi ihmislaji. Mitä pitäisitte ihmistilan parhaana osana, ja sitten asioina, jotka jättäisitte mieluummin pois? Miten voitte kuvitella olemisen tässä todellisuudessa – onko se ruumiillistumista syvälle, kuten olette nyt, onko se tilapäinen ruumiillistuma, vai onko se ja-tilanne, ja olette kumpaakin. Joka hetki olette kumpaakin. Olette ruumiillistunut biologiaa, ja ette ole. Olette vapaa. Miltä se näyttää?

Mikä on mielen tarkoitus tässä uudessa ihmislajissa? Mihin mieli sopii kaikessa tässä? Mieli on ollut yksi suurimmista haasteista, yksi asioista joita ihmiset pitävät suuressa arvossa, mutta siitä huolimatta se on yksi suurimmista ongelma-alueista. Ja mieli masentuu hyvin monilla tällä hetkellä. Mutta tuo ihmisten masennus ympäri maailmaa – vaikka he olisivat lääkityksellä – kanavoidaan takaisin ihmislajin evoluutioon. On aika. On jo enemmän kuin aika.

Siinä työssä jota monet teistä tekivät Jeshuan aikoina, juurruttamalla Kristustietoisuussiemenet, kristallienergiat, joiden sato korjattaisiin nyt, ei tiedetty tuolloin tarkkaan, mitä uusi ihmislaji tekisi, mutta tiesitte, että sellainen tulisi. Sellainen tulisi. Siitä syystä Maya-kalenterin kaltaiset asiat loppuivat tietyssä kohtaa. Siitä syystä teknologia lähti lentoon, silloin kun lähti. Siitä syystä hyvin monia asioita on tapahtunut, ja olette uuden ihmislajin episentrumissa tai eturintamassa.

Teidän ei tarvitse olla biotekniikan insinööri. Teidän ei tarvitse olla tiedehenkilö. Teidän ei tarvitse olla jokin akateeminen tyyppi ollaksenne niitä, jotka kuvittelevat sen. Kukaan muu ei tee sitä. Tarkoitan, etteivät muut ihmiset, tavalliset ihmiset, tee sitä. Tuota työtä jota te teette, ja jotkut muut ryhmät tällä planeetalla, ja sitä työtä jota ulottuvuustyöntekijät tekivät, ja sitten kaikki ylösnousseet mestarit.

Joskus ihmettelette, mitä teemme Ylösnousseiden mestareiden klubilla – vain katselemme teitä hologrammeissamme ja nauramme paljon? (Muutama naurahdus) Teemme sitä. Itse asiassa teemme sitä (vähän lisää naurahduksia), mutta olemme myös siinä työssä mukana. Teidän täytyy tehdä se työ, mutta olemme siinä ainakin tukemassa, ainakin muistuttamassa teille, kun unohdatte, mitä teette. Siis, kyse ei ole vain muutamasta ihmisestä tällä planeetalla. Myös ylösnousseet mestarit osallistuvat tähän. Monet heistä opettavat muita ryhmiä tai opastavat ryhmiä, tai kanavoivat.

Juuri nyt on uuden ihmislajin aika. Se on yksi syistä, miksi valitsitte jäädä, ja yksi syistä miksi käytte myös läpi paljon keho-ongelmia. Integroitte oman valokehonne, joka korvaa Adam Kadmon -mallin tällä planeetalla. Millä tarkkaan ottaen? Jää määritettäväksi. Kuka määrittää? Aluksi te. Ja sitten se on massatietoisuuden tehtävä. On ihmiskunnan tehtävä tehdä se.

Jos voitte vain tuntea sitä hetken, niitä valtavia muutoksia joita tapahtuu kaikkialla. Jos voisitte oikeasti nähdä ja tuntea ja aistia kaiken sen, ihmettelisit, miten kaikki se pysyy kasassa tällä hetkellä. Ihmettelisitte todella sitä noiden monumentaalisten muutosten vuoksi. Ja palautan sen suoraan takaisin teille. Se pysyy kasassa, koska te pysytte kasassa. Tiedän, että teillä on huonot päivänne, ja tiedän, että teillä on epäilyksenne, ja tiedän, että ajattelette, että joinain päivinä ette pääse minnekään.

Mutta haluan teidän tuntevan hetken, mitä kannatte harteillanne. Se on uuden ihmislajin evoluutio, kaikkien entisten elämienne evoluutio tai uudelleenjärjestäminen, ja koko kosmoksen suunta. Koko kosmoksen.

Ja ihmettelette joskus: ”Mitä teen täällä? Miksi käyn läpi kaikkea tätä? Missä on todellinen intohimoni?”

Silloin vedätte syvään henkeä: ”Olen olemassa. Olen juuri siinä, missä olen valinnut olla. Ja kyllä, joskus unohdan sen.” Joskus oleminen tämän planeetan tiukassa, pienessä ympäristössä on hyvin, hyvin vaikeaa. Joskus annatte pienien henkilökohtaisten asioiden tulla tiellenne (Adamus huokaisee). Mutta kummallista kyllä, nekin palvelevat jotain tarkoitusta.

Nuo pienet asiat joita käytte läpi joka päivä – mielipahat, ärtymykset, turhautumiset, joskus tuntien masennusta tai olevansa hukassa tai mitä tahansa – kaikki nuo tunteet, kaikki nuo kokemukset, kanavoidaan takaisin henkilökohtaiseen evoluutioonne, kykyynne mennä ihmismielen ja fyysisen kehon yli, ja valokehoonne.

Tiedän, että joillakin teistä on todella huonoja päiviä, ja haluatte vain huutaa tai juosta, tai mitä ikinä. Ja ihmettelette, milloin ihmeessä pääsette pois siitä, milloin asiat kevenevät. Mutta tietäkää ainakin, että kaikki mitä käytte läpi, kanavoidaan takaisin energioihin omaa evoluutiotanne varten, omaa Oivaltamistanne varten, ja oman valokehonne ja jumalaisen mielenne tulemista varten. On tietysti helpompia tapoja tehdä se, mutta mikään siitä ei mene hukkaan tällä hetkellä.

Tämä planeetta kehittyy. Ei ole takaisinpaluuta. Siitä ei ole kahta sanaa. Ja kerron teille sen ylösnousseiden mestareiden edustajana. Ei ole takaisinpaluuta. Se kehittyy, ja kehittyy pian, koska kaikki on käynnissä, liikkuu, muuttuu. Se määritettiin tai taattiin, tai siunattiin, Kvanttihypyn aikaan. Se merkitsi, ettei ollut takaisinpaluuta. Tietoisuus oli liian korkea. Kaikki menisi eteenpäin, täydellä vauhdilla eteenpäin, ja on mennyt.

Taivaan risti oli vielä seuraava merkittävä askel siinä. Se varmisti, että voimat jotka ovat toimineet tätä planeettaa vastaan, eivät voisi enää sekaantua asioihin, ja että nyt oli turvallista avata käytävä maailmojen välille, ilman pelkoa että muut voimat sekaantuisivat, sieppaisivat, turmelisivat tai vahingoittaisivat valon vapaata virtaa edestakaisin planeetalla. Se oli yksi Taivaan risti pääsyistä. Nyt on puhdas kulkuväylä. Muut voimat eivät voi sekaantua siihen.

Ei suurempaa olentoa

Teen julkilausuman, ja olen tehnyt sen shaumbroille, ja hiljattain tein sen Shaumbra-maan ulkopuolisille: ”Koko luomakunnassa ei ole suurempaa olentoa kuin ihmisolento.” Jotkut ovat nauraneet sille. Jotkut ovat pitäneet sitä pilkkanaan. Jotkut ovat väittäneet sitä vastaan. Jotkut virnistävät ajatellen, että se on vain kiva lause. Mutta se on itse asiassa totta. Koko luomakunnassa ei ole suurempia olentoja.

Ihmiset haluaisivat ajatella, että on. He haluaisivat ajatella, että jossain tuolla muualla on Jumalan kaltaisia olentoja. Tai he haluavat ajatella, että Jeesus tulee takaisin ja pelastaa heidät, että tuolla jossain on tämä suurempi olento, tai avaruusolentoja, maanulkopuolisia (ET), kehittyneitä sivilisaatioita. Ei ole. Piste. Sitten kun oivallatte sen, kun muistatte, kuka olette, ja kun tämä ”joku tulee pelastamaan meidät” -peli loppuu, tämä planeetta voi mennä eteenpäin. Mutta koko luomakunnassa ei ole suurempia olentoja kuin ihmiset.

Se saa teidät pysähtymään hetkeksi: ”Joo, mutta entä? Entä? Entä nälkä tällä planeetalla? Entä väkivalta? Entä nuoret lapset jotka lähetetään orjiksi, työorjiksi, seksiorjiksi? Mitä tarkoitat, Adamus, ettei ole ketään suurempaa olentoa kuin ihminen? Ihmiset ovat sekaisin. Tarvitsemme apua. Tarvitsemme jonkinlaista pelastusta. Tarvitsemme jonkinlaista olentoa tulemaan taivaalta, tulee se sitten toisista ulottuvuuksista tai muilta planeetoilta tai mistä tahansa. Voi hyvä luoja, Adamus, mistä oikein puhut?” Ei. Voin kertoa teille, ettei ole suurempia olentoja kuin ihmisolento.

Te jotka tulitte tänne muista maailmoista, enkeliperheistänne – itse asiassa enkeliperheidenne johtajina – ja otitte itsellenne Maan, otitte itsellenne tämän kaiken. Kukaan olento ei ole koskaan laittanut itseään sellaisen piinan ja myllerryksen, unohtamisen ja haasteen läpi, kuin ihminen. Ei kukaan olento. Tullut Maahan, sietänyt fyysistä kehoa ja muita ihmisiä – heh! – ja kaikkia asioita, jotka tulevat pelkän selviytymisen myötä tällä planeetalla, puhumattakaan kehittymisestä tällä planeetalla – kukaan ei ole koskaan tehnyt tällaista. Tulitte tänne taivaallisista ulottuvuuksista, enkeliperheistänne. Olitte johtajia noissa perheissä, enkä sano tätä imarrellakseni teitä.

Tuntekaa sitä hetki. Kaaren veljeskunta – arkkienkelit, kaikkien enkeliperheiden kokoontuminen – tuli yhteen, koska muissa ulottuvuuksissa oli ongelma. Oli ongelma. Kaikki oli pysähtymässä. Toisin sanoen, voitaisiin sanoa, ettei energiaa ”laukaistu” enää, eikä valoa generoitu. Ja se oli tavallaan pelottavaa.

Siis, tämä Maa luotiin paikaksi löytää vastauksia noihin ongelmiin. Ja tiedettiin – emme tienneet kaikkia yksityiskohtia; emme tienneet jokaista pikkuasiaa Maasta – että se olisi tavallaan helvetti (Adamus naureskelee). Tiesimme, että se olisi erittäin vaikeaa. Emme voineet mennä 144.000 enkeliperheen luo ja pyytää toisen arvoasteen enkeliolentoja, tai pyytää: ”Etsikää keskuudestanne joku, joka menee Maahan.”

Suurimpien enkelien täytyi tulla tänne. Vaadittiin niitä, jotka olivat työskennelleet oman energiansa ja oman valonsa kanssa, ja jotka olivat työskennelleet omassa tietoisuudessaan. Siitä syystä olitte enkeliperheidenne johtajia. Siis, en yritä imarrella teitä, kun sanon, että te olitte johtajia, vaan tämä paikka, Maa, tuhoaisi vähempiarvoisen enkelin. Se vaati parhaita, ja te tulitte tänne.

Tulitte tänne kaikkein epäsuotuisimpiin olosuhteisiin. Loitte ne. Osallistuitte tämän todellisuuden, ulottuvuuden, Adam Kadmon -mallin suunnitteluun. Osallistuitte sen luomiseen ja sanoitte: ”Pystyn käymään sen läpi. Käyn sen läpi. Löydän tuon tien. Löydän tietoisuuteni. Myös tässä tiheydessä löydän uudelleen energiani ja sen, miten sitä käytetään tietoisuuden, viisauden ja kypsyyden kera.” Ja se tapahtui. Siitä syystä enkeliperheet lopulta lakkautettiin, ja Kaaren veljeskunta lakkautettiin, koska se on toteutumassa, ja siksi niin on. Siitä syystä olemme tässä.

Missään ei ole suurempaa olentoa kuin ihminen. Otan vastaan kenet tahansa, koska tahansa, missä tahansa (muutama naurahdus, kun Adamus osoittaa kameraa), ja väittelen siitä hänen kanssaan. Voitan hänet helposti. Se ei ole vain minun uskomukseni. Sen olen nähnyt. Sen tiedän. Sen näen jokaisessa teissä.

Haluaako kukaan haastaa sen nyt? Voisimme käydä keskustelun tässä. Lindalla on mikrofoni. Haluaako kukaan esittää paholaisen asianajajaa hetken? Esittää sitä, vain teeskennellä, koska olen sanonut tämän joissain viimeaikaisissa haastatteluissani, joissa olemme olleet Cauldren kanssa yhdessä, ja se nostattaa hiuksia, nostattaa vihaa. Voi, on ihmisiä, jotka suuttuvat: ”Mitä tarkoitat sillä, että ihmiset ovat suurimpia? Olet juonut, St. Germain!” (Vähän naurua) Juonut St. Germainia (viitaten likööriin). ”Mistä oikein puhut?” Tiedän, että he ovat suurimpia. Mutta vain paholaisen asianajajan vuoksi, haluaako kukaan esittää toista puolta siinä, miksi ihmiset eivät ole suurimpia?

(Pieni tauko)

Puolet tästä shoudista piti olla väittelyä, eikä sitä tapahdu (vähän naurua). Joko he pelkäävät, tai he uskovat sen. Joku, kuka tahansa. Lisäämme yleisön valoja tässä.

LINDA: He sallivat sen.

ADAMUS: Onko kukaan vapaaehtoinen esittämään paholaisen asianajajan roolia? Jollakin täytyy olla munaa tehdä se (joku lopulta nostaa kätensä).

LINDA: Ai.

ADAMUS: Ole hyvä, herra.

LINDA: Okei!

ADAMUS: Lisätään yleisön valoja tätä varten.

Siis, olen St. Germain ja teen tämän julkilausuman. Se on ”kaiverrettuna” tänne takaseinään, jos ette ole sattuneet huomaamaan. Iso pointti tavallaan tänään: ”Ei suurempaa olentoa kuin ihminen”, ja sitten tulet sinä, herra, ja olet eri mieltä.

TODD: Olen eri mieltä kanssasi (vähän naurua).

ADAMUS: Joo. Hyvä.

LINDA: Hah-hah-haa!

TODD: (nauraen) Ai, haluat todisteita (hän jatkaa naureskelua).

ADAMUS: Pelaamme tässä vain peliä.

TODD: Aivan.

ADAMUS: Okei.

TODD: Joo.

ADAMUS: Esität paholaisen asianajajaa.

TODD: Jep.

ADAMUS: Puhut monien ihmisten, monien newagelaisten, monien uskonnollisten tyyppien puolesta, jotka sanovat: ”Voi ei. Olemme kaikki täällä alhaalla syntisiä. Olemme heikkoja, alhaisia syntisiä.” Ja ponttisi on?

TODD: Ei paineita.

ADAMUS: Ei. Ei paineita. Aivan, aivan, aivan! Aivan (he naureskelevat).

TODD: Ollen enkeliulottuvuudessa ja jumala, miksi minun tarvitsisi mennä kehoon ja laittaa itseni niin tiheään muotoon voidakseni tietää sen, minkä jo tiedän?

ADAMUS: Aivan. No, et tiennyt. Et tiennyt. Siitä syystä kaikki hidastui. Tarkoitan, että oltiin tulossa täydelliseen energiaumpikujaan ja sen myötä oli pelko, että kaikki romahtaisi. Siis, se on jumaluuttasi.

TODD: Siis, tämä ulottuvuus oli se vastaus, jonka suurimmat enkeliolennot keksivät voidakseen selvittää sen.

ADAMUS: Se on hyvä pointti (he naureskelevat). Okei, se on hyvä pointti (yleisö nauraa). Voitit minut tässä! Oli 33 eri suunnitelmaa siihen, mitä voisi tapahtua. ”Miten saamme selville, mikä tämä umpikuja on? Miten ratkaisemme sen?” Siis, oli eri suunnitelmia, eikä jokaista pientä yksityiskohtaa tiedetty. Tiedettiin, että menisitte ultrapuristukseen. Menisitte ultratiheyteen, ja kenties unohtaisitte siinä, keitä olitte, teillä olisi tavallaan enkelimuistinmenetys. Ja sitten olette tässä hyvin vieraassa ympäristössä, kaikin tavoin luonnottomassa – miten voisitte löytää tienne ulos? Miten löytäisitte tienne ulos?

TODD: Siis, laitoin itseni lasipurkkiin.

ADAMUS: Laitoit itsesi keraamiseen purkkiin ja hautasit sen syvälle maahan. Kyllä. Ilman valoa, ilman ilmaa, ilman mitään, joo.

TODD: Okei. Ja tämä oli älykkyyden merkki (muutama naurahdus).

ADAMUS: Määrittele älykkyys tässä tapauksessa.

TODD: No, kun ratkaisu on se … Siis se ajatus, että on jumalainen olento ja tämä jumaluus, niin itseni laittaminen sellaiseen tilaan tavallaan vahvistaa sitä ajatusta, että kärsiminen on ratkaisu. Mutta kuitenkin opimme nyt, että kärsimys on vaihtoehto. Siis, mikä oli se muu vaihtoehto, joka ei sisältänyt kärsimysosaa täällä ollessa?

ADAMUS: No, kärsimys ei ollut luontaista tai kudottuna tähän kokemukseen. Ei tiedetty, mitä tapahtuisi, mutta tiedettiin, että jos loisimme aika- ja paikkatekijät ja sitten sukeltaisit siihen, missä kaikki oli hidastettua, sinulla olisi tilaisuus pohtia tekojasi ja reaktioitasi, tuntea oma älykkyytesi ja viisautesi. Nimittäin ilman noita tiettyjä tekijöitä – aika, paikka ja gravitaatio – kaikki menee vain näin (tehden kädellään nopeita liikkeitä). Se tapahtuu hyvin – no, se ei ole edes nopeaa. Se tapahtuu niin kaoottisella tavalla, ettei ole aikaa pohtia, miettiä: ”Mitä helvettiä tapahtuu?”

Siis tavallaan valitsit mennä hidastukseen – hyvin, hyvin, hyvin voimakkaaseen hidastukseen – jotta nyt voisit harkita joka toimintaa ja reaktiota. Voisit harkita, että jos ajattelisit jotain, mitä tapahtuisi. Jos tekisit jotain, mitä tapahtuisi? Ja sitten laitat itsesi monien, monien muiden ihmisten joukkoon, tekemään siitä vielä mielenkiintoisempaa, tai monien muiden enkeliolentojen joukkoon, jotka olivat myös unohtaneet.

Siis, sitä kaikkea ei ollut suunniteltu. Se oli kuin: ”Luodaanpa todellisuus, ulottuvuus, jossa on aikaa harkita. Ja sitten voimme oppia siitä, miten energia ja tietoisuus toimivat yhdessä.”

TODD: Siis, sen luonne, se tila josta tulin, oli vielä tuntematon tuossa kohtaa.

ADAMUS: Kyllä.

TODD: Siitä perspektiivistä. Ja kyse oli enemmän …

ADAMUS: Joo. Voit olla jumalainen olento muissa ulottuvuuksissa, mutta se ei merkitse, että sinulla oli viisautta.

TODD: Okei.

ADAMUS: Sinulla ei ollut kokemusta. Voit olla jumalainen olento muissa ulottuvuuksissa, mitä jokainen teistä oli. Et tiennyt mitään rakkaudesta. Siellä ei ollut silloin rakkautta. Ei ollut rakkautta edes Atlantiksen aikaan. Tämä kaikki tulee Maasta, kaikkein suurimmasta paikasta. Silloin ei ollut muissa ulottuvuuksissa sitä herkkyyttä tai tietoisuutta, jota olette saaneet fyysisestä kehosta, mikä on pohjimmiltaan sidoksissa suoraan ymmärrykseen energiasta ja tietoisuudesta. Teillä ei ollut sitä. Olitte aloittelijoita. Olitte tulokkaita. Kyllä, olitte jumalaisia, mutta ette olleet täynnä ”minä olen” -olemuksen viisautta ja loistoa.

Teillä oli kristallitietoisuus, mutta se oli tavallaan lapsi. Ja ollessanne noita vauvoja, noita lapsienkeleitä, viattomia, kaikki alkoi tulla mutkikkaaksi muissa ulottuvuuksissa, kaikki alkoi hidastua, tulla umpikujaan. Ja jos se ei olisi ollut äärimmäinen huolenaihe, että kaikki lakkaisi olemasta, pysähtyisi, seisahtuisi, luhistuisi itseensä, henkiperheet, enkeliperheet eivät oli tulleet yhteen. Pyh! Heillä oli sotansa. He ruokkivat itseään toisillaan.

Voitaisiin sanoa, että siitä huolimatta, mitä kutsutaan jumaluudeksi muissa ulottuvuuksissa, kaikki varastivat kuitenkin kaikkien muiden energiaa. Kaikki halusivat selvittää tavan päästä takaisin Kotiin – Kodin ollessa todellinen alkuperänne. Ja se oli kuin: ”Gary varmasti tietää, tai hänellä on jotain sisällään - kenties hän tietää sen – ja varastan sen häneltä. Tai varastan sen Tadilta.” Ja sitten tuo varastaminen ei toiminut kovin hyvin, koska voi paska, heilläkään ei ollut sitä. Mutta ”Nyt minulla oli kavereita, joilta olen varastanut, ja he ovat harmoniassa kanssani”, ja sitten menimme tunkeutumaan muihin enkeliperheisiin. Ei aseiden ja vastaavien asioiden kanssa, vaan energeettisesti.

Ja voitaisiin sanoa, että siitä oli tuloksena alkuperäiset taistelut. Siinä oli kyse energiasta. ”Mitä energia on? Mistä voin saada lisää? Ja mistä voin saada vastauksia siihen, miten pääsen takaisin Kotiin?” Ja mikä Koti loppujen lopuksi on? Tietoisuus.

TODD: Tietoisuus.

ADAMUS: Ja sen vuoksi tullessasi tälle mahtavalle planeetalle – se oli nuori planeetta, se oli Gaia ja joitain sen työntekijöitä ja apureita; se oli tämä upea, iso pallo taivaalla ja siellä oli näitä kummallisia elementtejä, kuten ilmaa, vettä, ruokaa ja kaikkea vastaavaa – mutta tulit tänne enkeliperheesi johtajana ja sanoit: ”Tie takaisin Kotiin voi löytyä, sekä monia muita asioita – rakkaus, myötätunto ja ilo.” Iloa ei tunnettu muissa ulottuvuuksissa. Ne olivat asioita, jotka löydettiin ja koettiin täällä maan päällä sen lisäksi, että tultiin takaisin tietoisuuteen ja energiaan. Siis, olen pahoillani. Et ole onnistunut vakuuttamaan minua paskaakaan (vähän naureskelua).

TODD: No, on selkeyden hetki, jota olen ajatellut, ja luultavasti se on käsitys tai uskomus ihmisessä.

ADAMUS: Aivan.

TODD: Mutta minusta se on tärkeää tai ainakin ollut ollut tärkeää omassa dialogissani, että kaikki asiat oli koettu ja olimme kaikki asiat. Ja kuulen sinun sanovan, että on asioita, joita emme tienneet. Meillä ei ollut viisaussovellusta. Meillä ei ollut sovellusta asioista, jotka antoivat meille yllykkeen olla täällä.

ADAMUS: Viisautta ei tunnettu, ennen kuin ihmiset tulivat viisauteen. Viisautta ei tuntenut ”ninä olen” tai Henki tai plejadilaiset (lausuen ”pa-lejadilaiset”). Heh-heh, p-a-l! (He naureskelevat, ja Linda nauraa; suom. huom. ”pal” tarkoittaa kaveria, kamua). Sitä ei tunnettu. Viisautta ei tunnettu. On tämä tunne, että kaikki oli täydellistä siellä ylhäällä, ja leijuimme vain ympäriinsä ja kaikkea. Olitte aloittelijoita. Olitte nuoria ja viattomia monin tavoin, mutta halusitte mennä Kotiin. Ja Kotiin meneminen merkitsee tietoisuuden tiedostamista. Ja olisitko voinut löytää sitä mistään muualta, tehdä sen jollain muulla tavalla?

TODD: En ainakaan tiedä.

ADAMUS: Aivan. Siis voitin.

TODD: Joo.

ADAMUS: Pum! (Vähän naureskelua) Okei.

LINDA: Oih! Hyvä vastaus (hän naureskelee, ja vähän taputusta).

ADAMUS: Väittelen kenen tahansa kanssa, missä tahansa. Ja kun väittelen, en ole kuin tietty viimeaikainen väittelijä (lisää naurua ja Adamus nauraa; viitaten USA:n presidentinvaaliväittelyyn). Olen täynnä energiaa! Haluaako kukaan muu ottaa täällä paholaisen asianajajan roolin?

Pelkurit (muutama naurahdus). Hyvä. Mennäänpä sitten seuraavaan osaamme.

Olen hyvin vankka tässä julkilausumassa, ja jatkan kampanjointia sen puolesta, koska tiedän sen olevan totta. Missään muualla ei ole suurempia olentoja. Sitten kun ihmiskunta oivaltaa sen – tai sanotaanpa, kun te oivallatte sen, ja sitten ihmiskunta oivaltaa myöhemmin – se muuttaa kaiken. Sen sijasta, että ”olemme vain joukko halveksittavia ihmisiä” – ihmiset tekevät todella inhottavia asioita, mutta pohjimmiltaan kaikki se, ainakin tällä hetkellä, kanavoidaan takaisin tämän planeetan evoluutioon ja valaistumiseen. Enkä oikeuta niitä asioita, joita ihmiset tekevät, ja niitä halveksittavia tiloja joissa he elävät, mutta se kanavoidaan takaisin evoluutioon.

Otamme sen – me, sen työn kautta mitä ulottuvuustyöntekijät tekivät, mitä ylösnousseet mestarit tekevät ja te teette – ja kanavoimme takaisin uuteen ihmislajiin, valaistumiseen ja evoluutioon. Mikään siitä ei mene hukkaan. Mikään siitä ei ole vain pahaa tai huonoa. Muunnamme sen. Ja jälleen kerran, te jotka olitte ulottuvuustyöntekijöitä, tiedätte tarkkaan, mistä puhun, koska olitte tärkeänä apuna niiden rakennelmien luomisessa, jotka nyt mahdollistavat sen.

Tämä planeetta – kyllä, voitte olla hyvin kriittisiä vaikka koko päivän ihmisten rumasta luonteesta, ja se on sitä toisinaan. Tarkoitan, että olen saanut enemmän kuin oman osani elämiä ja kokemuksia. Kutenkin he ovat kaikkein suurimpia. Ei ole mitään vastaavaa. Kukaan muu ei ole altistanut itseään niille äärimmäisyyksille, joita teillä on tällä planeetalla.

Ja kaikista haasteista huolimatta, jokaisesta enkeliolennosta huolimatta, joka on koskaan tullut tänne sanoen: ”Voi pojat, annan periksi. Lähden. Tämä on todellinen helvetti”, kaikesta siitä huolimatta, kaikista vaikeuksista huolimatta, ihmiset keksivät kuitenkin musiikin. Sitä ei keksitty muissa ulottuvuuksissa. Meillä ei ole enkelisinfonioita. Enkeliulottuvuuksissa on ääniä, mutta ei musiikkia.

Ihmiset loivat ja ensimmäisenä kokivat rakkauden, mitä jotkut ihmiset tällä planeetalla eivät voi hyväksyä. He sanovat: "Voi ei, ei, ei. Jumala on rakkaus.” Ei. Jumala on tietoisuus, tiedostaminen, mutta ei tiennyt mitään rakkaudesta. Ei ollut mitään tunnetta saavuttamisesta, todellisesta luomisesta. Se ei tiennyt sitä. Se kaikki tulee tästä paikasta, Maasta. Se kaikki on tullut täältä.

Ei ole suurempaa paikkaa, ja joidenkin mielestä se voi olla surullista. Heidän täytyy sanoa: ”Ei. Meille täytyy olla jokin standardi tuolla jossain.” Ei ole. Tämä on se. Kun oivallatte sen, ruumiillistatte sen, alatte ymmärtää, miksi olette täällä juuri nyt, mitä teette, miksi tämä planeetta kehittyy nyt ja miksi sillä on seuraamuksia kaikkeen muuhun.

On helppoa ottaa asenne: ”Tämä on paska paikka, eivätkä ihmiset ole yhtään viisaampia, ja meillä on kaikkea jakautumista ympäri maailmaa. Meillä on jakautumista maskuliinisessa ja feminiinisessä, roduissa, rikkaissa ja köyhissä, ja kaikessa muussa. Se on melkein ylitsepääsemätöntä. Se räjäyttää mielen. Miten ikinä voitamme nämä ongelmat?” Ja vastaus on yksi selkeä asia: valo, tietoisuus. Se tekee sen. Eivät väittelyt. Eivät lisäsodat. Eivät mitkään sosiaaliset ohjelmat. Mikään sosiaalinen ohjelma ei ratkaise näitä ongelmia. Sosiaaliset ohjelmat pahentavat vain näitä ongelmia – nöyrän mielipiteeni mukaan Ylösnousseiden mestareiden klubin puheenjohtajana (vähän naureskelua).

Koulutus – hyvin surullista tällä hetkellä. Hyvin surullista. Minusta koulutus on huonoista huonointa, ja otan tässä mukaan keskiajan, siis se on melko huonoa (Adamus naureskelee). Kaikki nämä asiat näyttävät ylitsepääsemättömiltä, muttei niin ole. Pieni määrä valoa, tietoisuutta, muuttaa kaiken. Mutta poikkean nyt aiheesta. Mennäänpä seuraavalle tasolle.

Plejadilaisista

Tein hiljattain julkilausuman yhdessä noista ihanista haastatteluista. Nautin todella tehdä niitä. Rakastan puhua shaumbroille, tietysti, mutta voi pojat, kun lähetätte minut suuren yleisön eteen (Adamus naureskelee) – ja saan Cauldren nolostumaan (muutama naurahdus). Siis, se synnyttää suurta väittelyä, ja oletan sen jatkuvan. Luulen, että olemme nähneet vain ensimmäiset siitä.

Totean: ”Ei ole suurempia olentoja kuin ihmiset.” Totean: ”En pidä plejadilaisista pätkääkään. En luota heihin pätkääkään.” Totean: ”Mitä?! Galaktinen komento-osasto? Mitä te oikein poltatte siellä alhaalla?! Tarkoitan, mikä teitä ihmisiä vaivaa?!” Galaktiset komento-osastot ja kaikki niiden hierarkia, mistä oikein puhutte?

Se on kiva häiriötekijä. On kiva häiriötekijä sanoa: ”Voi, kaikki nämä ufot, kaikki avaruusolennot jotka tulevat pelastamaan meidät, ja kaikki nämä puh-lejadilaisjutut kaikkialla.” Tiedän sen oikean sanan. Haluan vain kutsua heitä puh-lejadilaiseksi. Ai että, se ärsyttää heitä! (Lisää naureskelua) Ja he korjaavat minua aina, ”pee-lejadilainen” (Adamus puhuu imitoiden) (Suom. huom. sanojen ero otettu suoraan englanninkielisestä versiosta). Niin juuri sanoin. ”Pee-lejadilainen.” ”Puh-lejadilainen. Niin sanoin.” Se todella ärsyttää heitä. Jos haluatte joskus suututtaa ”pee-lejadilaisen”, kutsukaa häntä ”puh-lejadilaiseksi”. Nautin siitä. Nautin piikitellä heitä.

Teillä on kaikkia noita sivilisaatioita siellä. Useimpia niistä ei ole. Ne eivät ole ulkoavaruudessanne. Tämä universumi on melko hemmetin tyhjä. On joitain sivilisaatioita, mutta ei monia. Haluatte ajatella, että 500 valovuoden päässä on kaikkia noita muita sivilisaatioita. Ei kovin monia. Ja 500 valovuotta on aivan siinä, aivan naapurissa.

Universumi ei ole neliö tai lineaarinen. Se on ympyrä. On se sitten yksi valovuosi tai 500 tai 50.000 mailia, se kaikki on samassa paikassa. Se kaikki on samassa paikassa. Minua huvittavat jotkut astronomit ja fyysikot. He jatkavat sillä olettamuksella, että kaikki on lineaarista, niin kuin tällä planeetalla. Ette pääse kovin pitkälle planeetan ulkopuolelle. Eikä se ole lineaarinen, se on ympyrä. Se ei ole 500 valovuotta – se on hemmetin kaukana. Tarkoitan, että se on aivan tässä.

Kun sen tietämisen ja ymmärtämisen myötä, että on ulottuvuuksien – ne eivät ole dimensioita – samankeskisiä ympyröitä, ymmärrätte, miten hypitään niiden läpi, se on todella melko helppoa. Teidän ei tarvitse mennä pieneen rakettiin ja matkustaa 500 valovuotta. Olisitte kuollut jo monta kertaa. Ei, se on aivan naapurissa. Mutta fyysisessä universumissa ei ole paljon mitään.

Se tuo esiin kysymyksen – miksi? Miksi olisi niin valtava tyhjä tila? Haluaako kukaan hypätä siihen (yleisölle)? Miksi olisi niin valtava avaruus, ja olette vain tämä pieni, pikkuruinen paikka nimeltään Maa?

(Pieni tauko)

Pari syytä. Yksi, se antaa teille jotain, mihin laajentua. Olette jo rakentaneet laajennuksen taloonne, lisärakennuksen taloonne. Se on jo siinä. Toiseksi, se on oivaltaaksenne, että niin valtava kuin fyysinen universuminne on, niin suuri kuin se on, te olette hyvin erityislaatuisia siinä. Siellä ei ole paljon muuta.

He yrittävät etsiä ET:itä, ja laittavat valtavia lautasantenneja kuuntelemaan taivaalle. Mutta he suuntaavat nuo lautasantennit taivaalle, fyysiseen universumiin. He eivät löydä paljon. Muutamia piippauksia ja vastaavia asioita, mutta he eivät löydä paljon. Jos he oppisivat virittämään ne tähän (osoittaen ilmaan vieressä), he kuulisivat paljon! Muissa ulottuvuuksissa, ei-fyysisissä ulottuvuuksissa, tapahtuu paljon. Paljon. Paljon. Tarkoitan siis, paljon (muutama kikatus).

Entiset elämänne ovat näissä muissa ulottuvuuksissa. He eivät ole kuolleet. Tarkoitan, että he ovat kuolleet fyysisessä kehossa, mutta he eivät ole kuolleet. He ovat noissa ulottuvuuksissa hyvin aktiivisia. Tuo entinen elämä ei koskaan kuollut. Se on jatkunut tähän päivään saakka.

Siellä on ns. ET:itä. Fyysisessä ulottuvuudessanne ei niinkään – muutama siellä täällä. Se on kuin menisi Australian takamaalle – ei millään pahalla australialaisia kohtaan – mutta ette löydä sieltä paljon mitään. He ovat rannikolla. Aina silloin tällöin kohtaatte pienen yhteisön jossain, hulluja ihmisiä asumassa keskellä ei-mitään, mutta ei monia. He ovat muissa ulottuvuuksissa, ystäväni, aivan naapurissa. Aivan naapurissa, ja tunnette heidät.

Joka yö nukkuessanne tunnette painetta heistä, koska jokainen noista entisistä elämistä käy myös läpi Oivaltamistaan. Eivätkä he välttämättä oivalla käyvänsä läpi Oivaltamista. He käyvät läpi jotain, ja tunnette sen luissanne ja ytimissänne, unissanne. Miksi teillä on niin hulluja unia? Näette unta noissa ulottuvuuksissa. Ja noissa ulottuvuuksissa on muita olentoja, ovat he sitten puh-lejadilaisia tai joitain muita.

He ovat todellisia. Ne mitä kutsutte ET:ksi, ovat todellisia, mutta he eivät leiju ympäriinsä pienissä metallipurkeissa. He pystyisivät harvoin, jos koskaan, ilmaantumaan tähän ulottuvuuteen. Mutta he panevat päänne sekaisin (naurua). Oli pakko livauttaa se Cauldren ohi! Hän luuli sanovansa ”sekaantuvat”. (Suom. huom. huvittavuus ei käänny suomeksi. Kumpikin sanonta tarkoittaa samaa, mutta ensin käytettiin sanaa, joka tarkoittaa mm. ”vittu, nussia”.) He sekaantuvat teihin. He sekaantuvat teihin. He tekevät asioita … kutsumme sitä hologrammilisäykseksi. He panevat päänne sekaisin (Linda naureskelee pehmeästi).

Kyllä, he oikeasti tekevät niin, ja he saavat teidät uskomaan, että olette paskaa – ja toistan vain, mitä he sanovat minulle: että olet paskaa – olette arvoton, ja olette jumalaton, ja olette halveksittava pikkuplaneetta, joka tarvitsee kaikenlaista apua, ja he tekevät sen puolestanne.

LINDA: Miksi?

ADAMUS: Voi kyllä!

LINDA: Miksi?

ADAMUS: Olen pääsemässä siihen! (Vähän naureskelua) Mikä olet tänään, jonkinlainen ET? (Lisää naureskelua) Puh-lejadilainen (Adamus naureskelee).Ei, et ole plejadilainen. Jotain muuta, muttet plejadilainen.

He lisäävät hologrammikuvia, ja erityisesti herkkäuskoiset ihmiset uskovat nämä kuvat, että he ilmestyvät pienissä metallipurkeissa lentelemään, ja että he tekevät anaalitutkimuksia teille yöllä ja yrittävät löytää jotain. He tosiaan tekevät tutkimuksia, mutta eivät välttämättä pepusta. He tekevät, mutta mitä he etsivät? (Joku sanoo ”rakkautta”) Rakkautta, kaikista vääristä paikoista (naurua). Ihan oikeasti! Älkää viitsikö! (Adamus naureskelee) Kunnioittakaa vähän itseänne, te puh-lejadilaiset! (Lisää naureskelua)

He ovat todellisia. He ovat todellisia olentoja, ja miksi he tekevät sitä? Syödäkseen. Se on energiaa. Tunteenne, traumanne ja jossain määrin rakkautenne ja ilonne, mutta enimmäkseen traumanne ja kurjuutenne, ruokkii heitä. Se on heidän ruokaansa. Te syötte lihaa tai vihanneksia tai pipareita tai mitä ikinä. He syövät tunteitanne. Heidät on suoraan sidottu teihin. Olette heidän sikansa (muutama naurahdus). Tarkoitan, että he ruokkivat itseään teillä (Adamus naureskelee). He ruokkivat itseään teillä. He voivat esittäytyä suurina olentoina, koska ihmiset ovat herkkäuskoisia ja uskovat tuon paskan. Ihmiset on saatu tuntemaan itsensä arvottomaksi, paljolti näiden olentojen sekaantumisella. Ja te ette ole arvottomia.

Näettekö sen? (Osoittaen julkilausumaa näyttämön taustalla) Hyvä. Se on edelleen siellä. Näettekö sen? Haluan jokaisen teistä muistavan sen: ”Ei ole suurempia olentoja kuin ihmisolento”, ja alkavan käyttäytyä sen mukaisesti. Siksi niin on.

Nämä olennot, nämä ET:t ja kaikki muut, he pettävät, ja he huijaavat. He sekaantuvat planeetan tapoihin. Kuluneina 100 vuotena on ollut kolme merkittävää sekaantumista näiltä olennoilta, jotka manipuloivat ihmisiä. He löytävät alimman tietoisuustyypin ihmisen, ja ihmisen jolla on paljon valtaa. Voi, he rakastavat sitä. He rakastavat sitä.

Ja sitten he manipuloivat, ja he aiheuttavat sotia, ja he häiritsevät paikkoja. Yksi sellainen paikka joka on rakas minulle – ja on monia ympäri maailmaa, mutta tämä on erittäin rakas, koska vietin paljon aikaa siellä – oli Puola. Ja he laittoivat tämän kauniin maan ja kauniit ihmiset Venäjän, Saksan, kaikkien sotien keskelle myös muiden kanssa, vuosien saatossa. Mutta se on kuin episentrumi. He pitävät sitä hyvin helppona manipuloida, kuten myös muita alueita. En väheksy mitään muita, mutta se on oman taustani vuoksi erityisen läheinen. Siis, he sekaantuvat.

Silloin kun he sekaantuvat, se aiheuttaa pelkoa, sellaisia asioita kuten valta, tuska, piina, tunteet. Ja he kertovat teille, että tunteet ovat hyvä asia. He kertovat teille – jos luette niitä asioita tai kuuntelette joitain kanavointeja, joita he tekevät – ”Voi, tunteet ovat suurimpia asioita, joita ihmisillä on”, koska he tarvitsevat niitä ruuakseen. Sillä tavalla he syövät. Sillä tavalla he elättävät itsensä. He ovat matalan tietoisuuden olentoja. He ovat oppineet, että manipulointia voi tapahtua.

Yksi Atlantiksen pääpantojen syitä oli ehkäistä manipulointi muista ulottuvuuksista. Ne oli suunniteltu estämään ulkopuolinen sekaantuminen. Niillä oli joitain muita negatiivisia vaikutuksia, mutta ei ET:iden vuoksi. Mutta yksi syy oli pitää poissa suuri osa tästä ulkopuolisesta, muiden ulottuvuuksien sekaantumisesta.

Sen työn jota teitte Atlantiksella – kun useimmat teistä osallistuivat siihen – ei ollut tarkoitus manipuloida aivoja tai mitään sellaista. Se tehtiin puolustautumiseksi joiltain noilta vaikutuksilta. Ette tienneet tarkkaan, mitä se oli tai mistä se tuli, mutta tiesitte, että jokin työnsi, jokin työnsi jatkuvasti. Sillä oli omat negatiiviset vaikutuksensa, mutta alkuperäinen tarkoitus oli tehdä mielestä yhtenäisempi ja vähemmän altis ulkopuoliselle sekaantumiselle.

ET:iden todellinen identiteetti

Jokainen noista ET:istä joita tuolla on, on te. He ovat te. He ovat osia itsestänne, jotka ovat lähteneet tutkimaan. Osia itsestänne jotka olivat kenties haavoittuneita. Osia itsestänne joilla oli vaikeuksia fokusoitua tänne, tälle planeetalle. Osia itsestänne jotka olivat kehittymättömiä ja tiedostamattomia. Ja voitaisiin sanoa, etteivät he koskaan oikeasti eläneet täällä Maassa, mutta he ovat yhteydessä teihin. Olette luoneet ne muissa ulottuvuuksissa. Olette luoneet ne tavaksi testata teitä, manipuloida teitä ja viedä teidät paikkoihin, joihin ette olisi välttämättä päässeet olemalla vain fyysisessä muodossa. He eivät ehdottomasti ole fyysisiä olentoja, vaan he ovat oman tietoisuutenne laajentumia, jotka ilmaisevat muissa ulottuvuuksissa.

He ovat te, ja heidän aikansa on koittanut sen vuoksi, mitä teette tällä planeetalla tällä hetkellä, ja sen valon vuoksi jonka kanssa työskentelette. He eivät voi enää olla olemassa tuolla jossain.

Heidän pelinsä on pelattu. Heidän aikansa on loppu. He eivät voi manipuloida. He eivät voi, ellette salli sitä. Mutta siinä viisaudessa jota teillä nyt on, ja siinä valossa jota kannatte, he eivät voi manipuloida enää teitä, ja he huutavat tällä hetkellä. He yrittävät kertoa teille, että hämäätte, että ette tiedä, mistä puhutte – tarvitsette heitä. Tarvitsette heitä, koska he ovat suuria olentoja. Ihmiset ovat mänttejä. He ovat suuria olentoja. He eivät ole. Te olette.

Useimmat heistä eivät ole koskaan inkarnoituneet, kuten te. He eivät ole välttämättä entisiä elämiä, enimmäkseen eivät, vaan he ovat osa sitä suurta olentoa, joka voi luoda muissa ulottuvuuksissa. Miksi he sekaantuvat? Miksi he syövät? No, he syövät, koska se on helppoa, koska he tulevat teistä.

He sekaantuvat kahdesta syystä. He haluavat tietää, oletteko aito/tosissanne, vai pelaatteko vain jotain peliä. Oletteko oikeasti matkalla löytämään tietoisuuden ja energian, vai ette? Tavallaan laitoitte heidät sinne sanomaan: ”Olenko täynnä makyoa, vai olenko tosissani/aito?” Teidän tehtävänne on päättää. He ruokkivat itseään teillä, koska he ovat te. He ruokkivat itseään tunteillanne, koska he ovat tunteitanne muissa ulottuvuuksissa. Heillä ei ole valtaa teihin. He eivät ole voimakkaampia kuin te. He eivät ole suurempia kuin te, millään tavalla. He ovat teidän alaisianne. Mutta he ovat te. Nyt on aika paljastaa heidän pelinsä, kutsua heidät kotiin, aivan kuten kutsutte entiset elämänne kotiin.

Te täällä olette suuria olentoja. Ehdottomasti. Te olette suuria olentoja. He ovat huijanneet teitä. Te olette huijanneet itsenne ajatteleman, että kenties te ette ole.

Haluan teidän tuntevan sitä hetken. Kuka on suuri olento?

(Tauko)

Jos nämä olennot olisivat niin suuria ja mahtavia, miksi heitä ei näy? Miksi he eivät seiso edessänne? Koska he eivät voi. He eivät voi käsitellä valoanne. He eivät voi seistä teidän tai muiden ihmisten edessä. Ja voitte väitellä asiasta: ”Meillä on valokuvia heistä.” Teillä on hologrammilisäyksiä, joista tulee totta, kun näiden lisäysten havaitsija uskoo niiden olevan totta. Jos tuolla havaitsijalla on kamera ja hän ottaa kuvan, se tallentaa jotain, koska se on tuon havaitsijan uskomus ja tietoisuus.

On ihmisiä, jotka sanovat, että heidät on kidnapattu. Ehdottomasti, he kidnappasivat itsensä. On ihmisiä, jotka vannovat, että heillä on upeaa informaatiota tälle planeetalle, joka voi tulla esiin vasta, kun planeetta on valmis. Se on paskaa. Teillä on juuri nyt, mitä tarvitsette tällä planeetalla, ja se on: ”Olen olemassa. Minä olen mitä olen. Olen tietoisuus, ja kaikki energia on minun.” Teillä on kaikki, mitä tarvitsette.

Heidän pelinsä on nyt loppu. Ulottuvuustyöntekijät loivat eräänlaisen kentän, joka ei salli niiden sekaantua suoraan planeetan tapoihin – toisin sanoen, sotiin, hallituksiin ja vastaaviin asioihin. He pystyvät sekaantumaan suoraan teihin, koska he ovat te. Mutta heidät on kielletty sekaantumasta suoraan ryhmänä sillä työllä, jota ulottuvuustyöntekijät tekivät.

Ja he ovat oppineet, miten ryhmäydytään. He ovat oppineet, miten ryhmäydytään muiden kanssa, omien ja toisten ihmisten ET:iden kanssa. Heistä on tullut melkoinen voima, ja kun yritätte taistella heitä vastaan, häviätte, koska he ovat te. Kun yritätte tapella heitä vastaan, häviätte. He tietävät, mistä napista painetaan. He tietävät, miten teillä ruokaillaan.

Mutta kun julistatte: ”Olen olemassa, minä olen mitä olen”, he häviävät. Vähän huutaen ja potkien, mutta he häviävät. He eivät halua menettää identiteettiään. Mutta tosiasia on, ettei heillä oikeasti ole omaa identiteettiä.

Kun ”ratkaisette” itsenne, kun opitte elämään itsenne kanssa ja hyväksytte suuruutenne, he lähtevät pois. He häviävät. He ovat poissa. Ja periaatteessa myös siinä tapahtuu niin, että niin uhkaavia kuin he ovat olleetkin, sielunne tuo kaiken sen viisauteen ja antaa sen takaisin teille.

Olette suurimpia olentoja. Teidät on johdettu uskomaan, että te ette ole. Teidät on johdettu uskomaan, että tämä planeetta on täynnä sotaa, väkivalaa, pahuutta ja kaikkia vastaavia asioita, joita ei voi voittaa.

Ja julistan tänään, että me menemme sen yli, ja siksi niin on. Siksi niin on. Nousemme sen yläpuolelle ja oivallamme, että he ovat vain ilmentymiä itsestänne muissa ulottuvuuksissa – he eivät ole fyysisiä olentoja, enimmäkseen – ja heidän aikansa on tullut. Heidät kutsutaan kotiin.

Heidät kutsutaan kotiin johonkin, mitä he ovat aina halunneet, mutta minkä he ovat pelänneet kokea, ja se on rakkaus. He eivät tunne sitä. He eivät ole kokeneet sitä. He olisivat rakastaneet ottaa sitä teiltä, mutta he eivät voineet. Heidät kutsutaan takaisin kotiin juuri sillä asialla, jota he ehkä pelkäävät eniten, koska he tietävät, että se on heidän kuolemansa. Ja se on rakkaus. Voi, he ovat etsineet sitä. He ovat halunneet saada sitä, jotta he voisivat manipuloida sitä omaksi hyödykseen ja kääntää sen teitä vastaan. Mutta rakkaus kutsuu heidät kotiin.

Vedetään kunnolla syvään henkeä tässä kohtaa.

Tämän planeetan ja ihmislajin evoluutio tapahtuu tällä hetkellä. Sitä tapahtuu tasoilla, joita ette kenties ymmärrä, tao ole nähneet. Sitä ei tapahdu vain kadun ihmisille päivä kerrallaan – sitä tapahtuu muissa ulottuvuuksissa, ja sitten sen vaikutukset tähän planeettaan ovat valtavia.

Kyllä, tämä planeetta käy läpi monia muutoksia ennen sitä. Vanhat voimat kuolevat ja tekevät tilaa valolle, tekevät tilaa teille ja uudelle ihmislajille.

Vedetään syvään henkeä tässä kohtaa, kun tuomme tämän päivän merabhiimme.

Integrointi-merabh

(Musiikki alkaa)

Ei ole suurempaa olentoa kuin ihmisolento.

Väittelen kenen kanssa tahansa. Mutta miksi kukaan kieltäisi sen? Miksi kukaan olisi salimatta sen?

Kenties hän kehittyy ja oppii edelleen. Kenties hän nauttii taistelusta ja itsensä vähättelystä edelleen. Kenties.

Mutta sitten kun voitte hyväksyä sen, kun tunnette, aistitte ja elätte sen – ette vain ajattele sitä, vaan elätte sen, ettei oli suurempaa olentoa kuin ihminen – tämä planeetta voi kehittyä. Tämä planeetta voi mennä noiden ET:iden melun yli, todella jumaluuteenne.

Jotkut teistä ottavat ehkä tästä päivästä: ”Voi jukra, katsokaa, mitä olen luonut. Kaikki nämä ET:t, ”puh-lejadilaiset” ja kaiken muun, mitä sen mukana tulee. Ja galaktiset komento-osastot ja kaiken sen muun.” Ja jotkut teistä ehkä sanovat: ”Voi kyllä, mutta tämä toinen kanavoija kertoi meille, että …” Se on hevonpaskaa. Sanon sen nyt, ja kehotan jokaista, joka kanavoi puh-lejadilaisia tai galaktisia komento-osastoja, lopettamaan nyt, koska he romahtavat. Ja te, rakkaat kanavoijat jotka kanavoitte heitä, ette halua jäädä kiinni siihen. He romahtavat.

Kanavoikaa jumaluuttanne. Kanavoikaa jotakuta noista 13.000 muusta ylösnousseesta mestarista, joka rakastaisi tulla työskentelemään ihmisten kanssa nyt. Mitta päästäkää irti avaruusolennoista. He ovat pelkästään te, agendan kera.

Jotkut teistä saattavat ajatella: ”No, tämä kaikki on melko surullista. Miksi loisin jotain tällaista, joka sekaantuu? Miksi loisin jonkin ET:n ja antaisin sille niin paljon valtaa? Minun täytyy olla todella paha ihminen, tai tyhmä.” Ei lainkaan.

Se kaikki oli osa prosessia. Sisäisen Jumalan löytämistä. Ulkoistaen itsenne joksikin ET:ksi, avaruusolennoksi. He ovat todellisia. Heitä oikeasti on noissa muissa ulottuvuuksissa, jotka ovat tässä ihan naapurissa.

He olivat osiasi, jotka olivat kenties hyvin, hyvin eksyneitä. Osiasi, aspektejasi, jotka eivät enää luottaneet, putosivat armosta. He eivät vain lähteneet pois – he menivät muihin ulottuvuuksiin ja ilmaisivat/käyttäytyivät huonosti.

Mutta katso sitä myös tästä perspektiivistä: olet suuri olento. Olet suuri luoja. Ja luot toisinaan olentoja auttamaan sinua ymmärtämään oman suuruutesi. Ja voit luoda myös jotain sellaista, kuin ET:t ja avaruusolennot.

Miten upea teko/näytös on tavallaan, hassulla tavalla, luoda tämä toinen olento, antaa sille valta, antaa sen hallita sinua ja kertoa sinulle, mitä kaikkia pahoja asioita olet tehnyt. Se on tavallaan mielenkiintoista peliä – outoa, mutta mielenkiintoista.

Anna itsellesi kunnia, koska vain ihmiset voisivat tehdä jotain sellaista. Vain ihmiset voisivat mennä niin pitkälle, että tekevät jotain sellaista.

Tosiasia on, että jos elämäsi olisi näytelmä teatterissa, näyttelisit kaikki nämä osat, ja sitten unohtaisit, että se kaikki on sinä. Unohtaen, että avaruusolennot ovat sinä. Unohtaen, että myös entiset elämäsi ovat sinä.

Entisten elämiesi unohtaminen on tavallaan siunaus, mutta se ei ole oikeasti välttämätöntä. Mutta loit sen: ”Unohdan myös nuo entiset elämät.”

Nyt on aika tuoda se kaikki yhteen, muistaa. Jokainen entinen elämäsi käy läpi Oivaltamista tällä hetkellä. Eikö olisi mukava, jos he tietäisivät, että olet täällä ihmisenä, kaikkien elämien polttopisteenä? Eikä olisi mukava, jos voisit ehkä vähän rupatella heidän kanssaan?

Ilmestyä heille, kuten ilmestyit itsellesi tässä elämässä. Kun sinulla oli kohtaaminen enkeliolennon kanssa – ei avaruusolennon, vaan enkeliolennon – elämäsi synkimpinä hetkinä. Se olit sinä juuri tästä ja nyt. Eikö olisi mukava nyt vierailla entisten elämiesi luona ja kertoa heille: ”Hei kaveri, pärjäät erittäin hyvin, ja minä olen sinä, sinä olet minä, ja me kaikki ylösnousemme tällä hetkellä. Tulemme kaikki Oivaltamiseen. Ja muuten, niin paljon kuin noita vihreitä kavereita on ympärillä, älä kiinnitä mitään huomiota niihin. Ne ovat osa meitä, mutta myös niistä tulee nyt oivaltanut.”

Olet suuri luoja. Voit luoda kaikki nämä tarinat, kaikki nämä pelit, mutta ne kaikki ovat sinä.

Kuin elämäsi olisi elokuva tai teatterinäytelmä, ja otat eri rooleja. Oivallat – Cauldre antaa minulle esimerkkejä tästä – että Tom Hanks, näyttelijä joka esiintyy Polar Expressissä, otti viisi tai kuusi roolia. Ei esittänyt vain pääosaa, vaan myös monia muita rooleja. Miksi? Se oli hauskaa. Oli hauskaa olla pääosassa ja muissa osissa.

Hän joka esitti Velhoa Ihmemaa Ozissa, Frank Morgan – olen varma, että olet kuullut tuosta elokuvasta, jos et ole nähnytkin muutamaa kertaa – esitti viisi muuta roolia, useimpien ihmisten tietämättä. Hän esitti viisi muuta roolia, koska hän voi tehdä niin. Hän voi esittää pääosaa, ja hän voi esittää näitä muita hahmoja.

Oli upea näyttelijä nimeltään George Johnson, joka esiintyi elokuvassa ja esitti 45 eri roolia. Neljäkymmentäviisi. Miksi? Miksi ei! Koska voi. Koska se on hauskaa. Koska voi pukeutua, voi näyttäytyä eri asioina, saada eri identiteettejä. Ja olette tehneet samaa, rakkaat ystävät.

Olette esittäneet monia eri rooleja – entisen elämän rooleja, ET-rooleja, paljon eri asioita.

Mutta tässä edessäni istuu se – se – Hengen ilmaisu, sinä. Se elämä. Sielun sydän ja ydin. Kaikki nämä muut ovat vain kuvittelua, osa sitä minkä olet luonut, osa sitä minkä olet valinnut kokemuksiksesi.

Onko parempia tapoja tehdä se? Todennäköisesti. Mutta nyt kun sinulla on viisautta, voit päättää, miten haluat tehdä sen eri tavalla. Tarkoitan, että sen viisauden myötä jota sinulla nyt on, ja sen luojaolennon myötä joka nyt olet, muutat kirjaimellisesti historian kurssia ja kaikkea sitä lineaarisella polullasi, mitä on vaatinut päästä tähän.

Se ei ole niinkään uudelleentekemistä. Se on ”tekemistä enemmän valon kera”.

Toisin sanoen, tiedät, millaista on ollut tässä elämässä käydä läpi, mitä olet käynyt läpi. Mutta voit vetää syvään henkeä koska tahansa suurena olentona, joka olet, ja sanoa: ”Tehdäänpä uusi versio. Tuodaan tähän valoa ja viisautta, jota minulla nyt on, ja nyt voin mennä menneisyyteen ja tuoda tuon saman valon ja saman viisauden koko kotimatkaani.”

Polku jolla olet ollut tässä elämässä tänä ihmisenä, on hyvin totta. Sitä ei ole tarkoitus kieltää/romuttaa, mutta kuitenkin se tuodaan eri tasolle.

Menneisyys tehdään tavallaan uudelleen, mutta eliminoimatta menneisyyttä. Se kohotetaan viisaudella, valolla, rakkaudella – niillä asioilla, jotka löysitte ja teitte tällä planeetalla. Tuo matka kohotetaan, ja voit tehdä sen nyt.

Voimme ottaa ne asiat, joita olette oppineet tällä matkalla – viisaus, rakkaus, valo, tietoisuus – ja voimme viedä ne nyt muutamaan koko matkan.

Ja kun teet sen, kun vedät syvään henkeä ja sanot: ”Kyllä, tuodaan Oivaltamiseni uudelle tasolle. Kyllä, tehdään se”, siksi niin on. Siksi niin on. Sinun ei tarvitse ajatella sitä. Sinun ei tarvitse taistella edestakaisin. Siksi niin on.

Kun menemme eteenpäin, näistä sanoista tulee joitain kallisarvoisimpia sinulle luojana: ”Ja siksi niin on. Kuvittelen, ja siksi niin on.”

Vedetään kunnolla syvään henkeä yhdessä, muuntaen ne osanne, jotka ovat olleet muissa ulottuvuuksissa.

Jos ei olisi ollut ulottuvuustyöntekijöiden työtä, emme puhuisi tänään tässä näin.

Otamme sinut, joka on ollut näissä muissa ulottuvuuksissa ja joka on määritelty ET:ksi, sinut menneistä elämistä, jotka käyvät läpi Oivaltamistaan, sinut ihmisenä tässä elämässä, joka on kestänyt hyvin monia haasteita ja vaikeuksia polullaan, ja tuodaan viisautta, rakkautta ja todellista valoa siihen kaikkeen.

Ja sitten anna sen kehittyä itsekseen. Anna sen kehittyä.

Anna sen löytää seuraava paikkansa, uusi tasapainonsa. Ja siksi niin on.

(Tauko)

Kun todella oivallat, ettei ole suurempia olentoja kuin ihminen, ei edes Jeshua – ei edes Jeshua, eivät avaruusolennot, ei mikään muu, vaan sinä – kun oivallat sen, se vapauttaa kaiken. Avaa kaiken. Muuttaa kaiken.

Koko luomakunnassa ei ole suurempia olentoja kuin ihminen. Otan vastaan kenet tahansa, joka on eri mieltä siitä. Kenet tahansa.

Vedetään syvään henkeä yhdessä tänä hyvin pyhänä päivänä.

Olkaa kilttejä ja tunnustakaa se, mitä teette täällä. Tunnustakaa se, ja siksi niin on.

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

Ja nyt tulee se aika, jolloin en haluaisi kuulla vain noita sanoja, vaan rakastaisin tuntea sen tunteen, kun päätämme tämän shoudin.

Vedetään syvään henkeä yhdessä.

(Adamus ja yleisö sanovat yhdessä) Kaikki on hyvin koko luomakunnassa.

Ja niin se on.

Kiitos, shaumbrat. Kiitos (yleisö taputtaa).

Adamus Saint-Germainia kanavoinut Geoffrey Hoppe (www.crimsoncircle.com)

6.7.2024

Energiaa välittäen suomentanut Pirjo Laine