Uudella työpaikalla kummittelee!

Aloitin keväällä osa-aikatyössä pienessä kioskissa ja hyvin pian aloin huomata henkien lähestymistä. Ja siellä missä kulkee eläviä ihmisiä, niin siellä kulkee myös henkiä - niin rajatilassa vaeltavia kuin valoonkin siirtyneitä. Huomasin tietysti enemmän näiden rajatilanhenkien läsnäolon, koska he jäävät haahuilemaan minne tahtovat. Kioskilla on pieni takahuone, jossa on varasto, keittiö, vessa ja toimintopöytä. Takahuoneessa on rauhallisempaa kuin kioskin puolella missä asiakkaat liikkuvat ja höpöttävät keskenään pienessä kahvipöydässä. Varsinkin iltaisin, kun asiakkaidenkin osalta on rauhallisempaa, niin kuulen takahuoneessa joskus naurua sekä tunne koskettelua olkapäällä ja hiuksissa, varsinkin hiuksissa, koska niitä henkien on helppo koskettaa.

Älä pelkää heitä

No, pelottaako tämä? Ei oikeastaan, meediona siihen on jo niin tottunut. Joskus rajatilaan jääneet henget ovat sellaisia, että he ovat ihan tyytyväisiä siellä missä ovat ja joskus porukasta löytyy niitä, otka mielellään vähän jekkuilevat, sillä onhan jokainen henki oma persoonansa siinä missä me elävätkin ihmiset olemme. Juuri tällaisen kosketuksen jälkeen voin kuulla pienen naurun hörähdyksen. He tietävät, että huomaan heidät, mutta koska en pelkää heitä, ja he voivat jekkuilla minun puolestani, niin hekin aistivat, että minulla on tavallaan tähän toimintaan lupa annettu.

Mediaalisena henkilönä huomasin jo kauan sitten, että luokseni tulee paljon tuntemattomia rajatilahenkiä. Joskus muuten vaan juttelemaan ja usein pyytämään apua päästäkseen valonpuolelle. Koskettelu onkin usein merkki siitä, että heillä on jotain asiaa. No, nämä jekkuilijat taas menevät piiloon, kun heitä yrittää katsoa ja kuunnella tarkemmin. nooo, sitten kun heillä on oikeaa asiaa niin kyllä he sitten jäävät jutuille.

Vuosien aikana olen oppinut paljon rajatilahengistä, ja siitä miten heitä voi auttaa valoon, pidän aiheesta erikseen koulutuksiakin. Tapoja auttaa henkiä valoon on useita ja riippuen tapauksesta, niin aina heitä ei tarvitse sinne edes erikseen ohjailla. Eli minun ei tarvitse huolestua tai stressata tilanteesta vaan voin kaikessa rauhassa keskittyä työhöni siellä ja antaa asioiden mennä omalla painollaa. Luottaen siihen, että he tulee jutuille kun on sen aika.

Ihminen on voi olla elävä valoportaali

Joskus mediaalinen henkilö on itsessään portaali henkimaailmojen välillä. Henkilön, jonka sisäinen valo on niin voimakas ja ympärillään lukuisia valonauttajia, niin ei aina tarvitse tehdä muuta kuin astua huoneeseen, kun rajatilahenget jo löytävät kotiin hänen valonsa ohjaamana. Kutsun tällaisia mediaalisesti auenneita ihmisiä majakoiksi, sillä tämä sisäinen loiste houkuttelee henkiä puoleensa, ohjaa pimeydessä vaeltajia kuin majakka.  

Näin on minulle itsellenikin käynyt. On riittänyt se, että olen vain ollut aikeissa auttaa rajatilahenkeä, ja kun tulen huoneeseen, niin humps… Huone alkaa valaistua ja ilma alkaa keventyä. Henki on lähtenyt, eikä sanonut edes heippa lähtiessään. Aina ei siis tarvitse muuta kuin pelotonta iloa ja halua auttaa tätä henkeä, niin kaikki luonnistuu itsestään. Tämä muisto onkin hyvä muistutus minulle siitä, että ole aina iloinen ja ystävällinen asiakaspalvelija, niin samalla autan myös niitä ”toisiakin asiakkaita”.

Lopuksi

Kiitos kun luit tämänkertaisen tekstini. Tämänkertaisella kirjoituksellani halusin kertoa miten arkiesti ja rennosti henkien läsnäoloon voi suhtautua, henget on osa elävien maailmaa ja eikä heitä siksi tarvitse automaattisesti pelätä.

ps. Jos mun jutut kiinnostaa enemmänkin, niin laita mun facebook- ja instagram-tili @seuraavalkoistapeuraa seurantaa. Kirjoittelen sinne pieniä arkisia juttuja meedion, näkijän ja
nykynoidan elämästä. 

Toivotamme sinulle hauskaa ja lämmintä kesänjatkoa!

Terveisin
Susu, valkoinen peura ja muu henkiopastiimi.