Valotyöntekijä, sinussa on voima - älä epäile kykyjäsi

Valotyöntekijöillä tarkoitetaan ihmisryhmää, jonka sieluntarkoitus on kulkea eturintamalla kun siirrymme 5D-maailmaan. Tämä tapahtuu nyt. Kuitenkin moni meistä edelleen epäröi kykyjään. Olenko tarpeeksi, ymmärränkö oikein, onko minusta tähän vai puhuuko egoni ääni? Rakas vierellä kulkija, sinä olet oikealla tiellä, älä epäile.

Kun vuonna 2001 luin kirjaa Keskusteluja Jumalan kanssa, koin hyvin syvällisen vau-ilmiön. Kirjassa Jumala puhui Walschille, kuinka tämä on sanansaattaja ja viestintuoja, ja että samanmoisia viestintuojia tulee muitakin. Lukiessani kirjaa muistan ajatelleeni, kuinka itsekin haluaisin tehdä samaa, olla viestintuoja. Siinä pallilla istun lähes 15 vuotta myöhemmin.

Matka ei ole ollut selkeä, polulta olen poikennut monesti ja päämäärä oli usein hukassa. Nyt huomaan, kuinka tarpeellisia nuo kaikki polulta lipeämiset ovat olleet.

Ihmisenä olemiseen liittyy paljon epävarmuutta, itsensä epäilemistä ja "pieneksi tekeytymistä". Monesti valotyöntekijöillä nämä tunteet ovat vielä voimakkaampia, läpitunkevampia ja halvaannuttavia kuin normikulkijoilla, koska olemme herkempiä ja meistä tuntuu, ettemme sovi mihinkään ja että olemme yksin.

Kaipaamme ymmärrystä ja hyväksyntää. Haluamme tuntea tekevämme arvokasta työtä. Se on meidän ihmispuolemme. Valotyöntekijöiden on siis luonnollista tuntea olevansa yksinäinen, lannistunut ja epävarma, koska niin suuri osa läheisistä ja ystävistä resonoi eri taajuudella. Samalla koemme joutuvamme puolustamaan omaa polkuamme. Emme saa vapaasti olla se kuka oikeasti olemme. Ulkopuolinen maailma ja media laittaa leiman "hörhö" otsaamme.

Kultaisen ajan alku ja valtavat valovirrat joita on viime aikoina maahan virrannut, muuttavat tilannetta. Ne vahvistavat meitä ja eteemme avautuu monia uusia mahdollisuuksia, joita pari vuotta sitten ei olisi uskonut olevankaan.

Itse olen kokenut viime aikoina, miten tuomitseminen, syyttely, pelko ja epävarmuus vain sulavat pois ja niiden tilalle nousee ykseys, myötätunto, selkeys ja rauha. Egon jalansija murenee ja intuitiiviset kyvyt avautuvat. Verho tämän ja "toisen" maailman välillä kapenee. Mutta tunnustan, välillä epäilen kaikkea; onko mitään kultaista aikaa, onko ylösnousemusprosessi totta, tajuanko ollenkaan mistään mitään, olenko menettämässä "järkeni", onko minusta tähän? Pelkään myös tulevani ylimieliseksi, pelkään ahneuttani ja väärässä olemista. 

Syvällä sisimmäsi kuitenkin tiedän, kuinka me olemme kaikki yhtä ja kauniita, täydellisiä sieluja, jotka ovat "leikkimässä" tässä dualismin ilmentymässä. Egoni kuitenkin kuiskii vielä: että et sinä osaa, et tiedä, et ole riittävästi mitään. Olet pieni.

Me emme ole pieniä. Me olemme luojia.

Jokainen, joka sydämessään tietäää olevansa valotyöntekijä, on myös sitä. Polku saattaa olla vielä piilossa lehvien takana tai esteenä on kivikkoa. Ehkä polun alkupää on hukassa tai tahtotila nollassa. Älä lannistu. Sinussa on juuri niin paljon voimaa ja tarvittavia tietoja kuin polullasi tarvitset ja sen mitä ei ole nyt käsillä, keräät matkasi varrella.

Me olemme tulleet tuomaan valoa tähän maailmaan. Me tiedämme tehtävämme ja meillä on tarpeeksi voimaa toteuttaa omaa ainutlaatuista sielunpolkuamme. On aika nousta pienuudesta suuruuteen ja ottaa kaikki se rakkaus, voima ja valo, joka meille annetaan ja jakaa se moninkertaisesti eteenpäin.