Varaustaikuus, taikamerkit ja amuletit – mitä ne tarkoittavat ja mihin niitä on kansanuskon aikaan käytetty? Amber Avalona Pixabaystä
29.04.2019

Varaustaikuus, taikamerkit ja amuletit – mitä ne tarkoittavat ja mihin niitä on kansanuskon aikaan käytetty?

Pahalta onnelta on ennen muinoin suojauduttu paitsi pitämällä kriittiset asiat salassa (jotta niitä ei voida käyttää itseä tai läheisiä vastaan), niin myös erilaisilla taianomaisemmilla keinoilla. Syytä olikin, sillä pahimmillaan saattoi tulla jopa impotenssi pelkästä naapurin katseesta, jos suojaukset eivät olleet kunnossa.

Nykyihmisen silmin entisaikoina on käytetty paljon aikaa ja energiaa kaikenlaisen epäonnen torjumiseen ja estämiseen. Yksi tällaisen toiminnan muodoista perustui niin sanottuun varaustaikuuteen ja sen tuomiin moninaisiin mahdollisuuksiin. Varaustaikuuden väkevänä apuna on käytetty myös taikamerkkejä ja amuletteja.

Varaustaikuus

Varaustaikuudella on tarkoitettu maagisia vastatoimia, joita tehtiin sekä ympäröivästä luonnosta tulevien, että pahantahtoisuudesta johtuvien tuonpuoleisten voimien vaikutusten varalta. Suuri osa varaustaikuudesta on ollut esimerkiksi karjan ”varaamista” petoja tai naapurin pahaa silmää vastaan. Naapurin luoman epäonnea tuovan ”pahan silmän” takana taas on ollut ns. onnen vakioisuuden periaate, jonka mukaan jonkun saama hyvä on aina joltain toiselta pois. Joten jonkun muun mahdollisesti saamaa hyvää ei ilmeisesti kannattanut katsoa suopealla silmällä, eikä naapurinkaan oletettu tekevän niin.

Kateutta vastaan varautuminen on ollut hyvinkin ymmärrettävää, sillä jos ei varautunut, paha silmä saattoi aiheuttaa esimerkiksi sairauksia tai vahinkoja, kuten lasten tai karjan sairastelua ja kuolemaa, painajaisia tai sukupuolisen halun ja kyvyn menettämistä.

Varaustaikuuteen on lähes aina liittynyt väekkäitä piirteitä (väki = näkymätön dynaaminen voima). Esimerkiksi aineita, asioita tai esineitä, kuten rauta tai erityiset taikamerkit. Näiden lisäksi varaustaikuutta on myös tavattu tehostaa ”kiertämisellä”. Kiertäminen on tarkoittanut maagisesti vahvaa toimea, jolla kierrettävä asia on merkattu tai otettu haltuun. Käytännössä kiertäminen on tapahtunut eräänlaisen taikapiirin avulla, jolla piiriin suljettu asia on ”varattu”, joko jotakin vastaan tai saatettu maagisten jatkotoimenpiteiden kohteeksi (esim. pelto).

Taikamerkit

Niin sanotut taikamerkit voivat antaa lisää tehoa ja maagisia ominaisuuksia varaustaikuudella suojatuille esineille, asioille tai paikoille. Varhaisissa kalliomaalauksissakin on arveltu olevan joukossa myös taikamerkkejä, jotka esiintyvät erilaisina kirjaimina (riimukirjaimet) tai ristinmerkkinä.

Pakanallisten suomalaisten mahdollisista kotoperäisistä taikamerkeistä ei tiedetä juuri mitään. Sittemmin on ristinmerkin ohella käytetty erityisesti viisikantaa mitä erilaisimmilta pahoilta vaikutuksilta suojaavana merkkinä. Myös kolmikanta eli yksinkertainen kolmio on toiminut suojaavana taikamerkkinä. Koristeellisempia varaavia merkkejä on ollut ainakin hannunvaakuna. Näitä merkkejä tavataan yleisesti juustomuoteissa, kirnuissa, maitokiuluissa, partaveitsilaatikoissa ja muissa jollakin lailla helposti epäonnistuviin tai vaarallisiin toimiin liittyvissä puuesineissä.

Amuletit

Myös amulettien pitäminen kuuluu varaustaikuuden piiriin, ja joskus pelkästään taikamerkit on voitu rinnastaa amulettiin. Yleensä amuletti on ollut mukana pidettävä suojaesine, jonka ajateltiin tuovan kantajalleen kaikkea hyvää. Onnea eteen tulevissa tilanteissa, tai suojausta kaikenlaista pahaa vastaan. Amuletti on suojannut esimerkiksi sairauksilta, onnettomuuksilta tai alussa mainitulta pahalta silmältä.

Amuletti itsessään on voinut olla melkein mikä tahansa esine, joka on ”varattu” toimimaan suojaavasti. Pikkulapsia varjeltiin silmäyksiltä tai vaihdokkaaksi joutumisen vaaroilta. Karjapaimen kantoi kontissaan sudenkäpälää, jolla hän suojautui susia vastaan. Morsiuspari saattoi hääyönä pitää amuletein varustettuja vöitä, ja niin edelleen. Myös eläimille, esimerkiksi hevosille saatettiin laittaa valjaisiin amuletin kaltaisia esineitä.

Lähteet:
Pulkkinen & Lindfors: Suomalaisen kansanuskon sanakirja, Gaudeamus 2016

Jaa tämä:
Saaga Saarnisola

Kirjoittaja on Kuudesaisti.netin mediamyynnin myyntipäällikkö. Saaga on myös paikkariippumaton yrittäjä, vapaa kirjoittaja, majakan kantaja ja erityisesti luontoperäisen henkisyyden tuntija.

Jätä kommentti

Sähköpostiosoite jää vain ylläpidon tietoon.

info(at)kuudesaisti.net  |  juttuvinkit ja toimitukselliset asiat: toimitus(at)kuudesaisti.net  |  
Ilmoitusmyynti: mediamyynti(at)kuudesaisti.net