Unihalvaus tuo "varjo-olennot" viereesi

Unihalvauksen aikana olet hereillä olemisen ja unen rajamailla, etkä kykene liikkumaan, puhumaan tai reagoimaan muuten kuin silmien ja joskus kielen avulla, ikään kuin olisi nimen mukaisesti halvaantunut. Tila voi kestää sekunteja, minuutteja tai äärimmäisessä tapauksessa useita tunteja, ja voi tuntua todenmukaiselta, vaikka onkin harha. Monilla ihmisillä on usein kauhistuttavia, todellisia hallusinaatioita tuon halvaantuneena olemisen kokemuksen aikana. On olemassa ihmisten kertomia erilaisia tarinoita erityyppisistä aistiharvoista, kuinka kummitukset kirkuvat ja tuijottavat suoraan silmiin, demonit fyysisesti tai henkisesti vahingoittavat heitä. Ihminen kokee olevansa varjoisten olentojen ympäröimänä tai avaruusolennot ovat siepanneet hänet. Ihminen, joka kokee unihalvausta, usein taistelee kauhun tunteen kanssa ja kokee jonkin uhkaavan olennon läsnäolon huoneessa.

On olemassa useita teorioita unihalvauksesta, mutta ei ole yksimielistä selitystä sille, mitä se oikein on ja mitä ihminen näissä olennoissa tai aistiharhoissa kokee? Yksi kuulemani tarina kertoo henkilöstä, jota useat varjoiset hahmot olivat puukottaneet ja hän tunsi valtavaa kipua. Kun unihalvaus tila viimein loppui, hänellä olevat kovat, fyysiset kivut pakottivat hakeutumaan lääkäriin, joka havaitsi umpisuolen puhjenneen. Oliko umpisuolen puhkeaminen syy kokemukseen vai olivatko varjoisat olennot umpisuolen puhkeamiseen?

Roikkuva, punainen kieli

Kerron itselläni olleen kokemuksen yli 25 vuotta sitten. Olin aamulla vienyt lapsen kouluun ja ajattelin levätä hieman ennen kuin aloitan työni. Makasin sohvalla peitto päälläni ja samassa katto muuttui violetiksi, kirkkaita tähtiä täynnä olevaksi taivaaksi. Vierelläni oli musta hahmo, jonka punaiset silmät tuijottivat minua, punainen kieli roikkui suusta ja kuulin läähättävää ääntä. En pystynyt liikkumaan, mutta katsoin vasemmalla puolellani olevaa hahmoa ja sanoin naurahtaen: "Nice doggy, nice doggy." "Hyvä koira, hyvä koira."

Olento läähätti aikansa ja katosi, kun ei saanut minua pelkäämään itseään, koska suhtauduin siihen naureskellen. Tarinaan antaa lapsi lisää väriä, kun hän koulusta palatessaan sanoo: "Äiti minulla on sinulle lahja" ja kaivaa laukustaan piirtämänsä valkoisen koiran. Kysyin, koska olet tämän piirtänyt ja hän vastaa heti aamulla saksan tunnilla. Siis juuri sinä aikana, kun minulla oli musta koira vieraana. Lapsi vaistosi, että nyt äiti tarvitsee valkoista koiraa.

Olin tosin tietoinen eri maiden kulttuurissa ilmiöstä käytetyistä nimistä ja mieheni kertoi, että ilmiötä Japanissa kutsutaan "kanashibari - sitoa metalli köydellä", Afrikassa ilmiö on "noidan sänkyyn sitoma", Meksikossa "kuolleet nousevat päälle", Thaimaassa ja Hongkongissa ilmiötä kutsutaan "aaveen peittämä." Nuo nimet kertovat aika paljon.

Mikä pimeydessä vaanii?

Lapset pelkäävät pimeyttä ja eikä moni aikuinenkaan tunne oloaan kovin mukavaksi pimeässä, erityisesti jos olemme yksin.

Jos kuvittelee muinaisia esi-isiämme öiseen aikaan, jolloin oli vaarana joutua leijona, tiikerin tai minkä tahansa petoeläimen saaliiksi, jonka olemassaolosta heillä ei ollut edes tietoa, tässä kaikessa on järkeä, eikö vaan? Me olemme kehittyneet ymmärtämään riskejä ja vaaroja asioista, jotka vaanivat pimeydessä. Emme itse asiassa pelkää pimeää itseään vaan sitä, mikä vaanii pimeässä.

Sanotaan univajeen, unen laadun ja syvyyden ja terveyden vaikuttavan unitilaan, unihalvauksen syntyyn. Unet ovat tilaisuuksia harjoitella unessa etukäteen valvetilassa tulevia tapahtumia.

Siis miksi me nukumme yöllä? Miksi jätämme itsemme täysin haavoittuvaiseen tilaan keskelle pimeyttä, kun siellä voi olla vaikka mitä. Jopa omassa kodissa koemme epämukavuutta ollessamme yksin pimeässä, kuitenkin asetamme itsemme sellaiseen haavoittuvaiseen tilaan joka päivä. Tuntuu kuin yrittäisimme suojella haurasta mieltämme todellisilta kauhuilta, jotka vaanivat pimeydessä tai ehkä yksikertaisesti yritämme leikkiä kuollutta, jotta nämä möröt jättäisivät meidät rauhaan.

Ehkä nuo unihalvauksessa koetut hetket ovat selkeitä hetkiä, jolloin todella näemme nuo olennot, jotka ovat myös olemassa maailmassamme, mutta joita emme päivätajunnassa havaitse.

Joten seuraavalla kerralla herätessäsi kykenemättömänä liikkumaan tai puhumaan ja jos pimeä, varjoisa hahmo tuijottaa sinua suoraan silmiin, älä huolestu, älä pelkää, se kaikki on loppujen lopuksi vain sinun päässäsi.

Teksti: Yhteistyössä Rita Forsberg-Kimura ja kuudesaisti.net toimitus