Tsunamin aavemaiset henget - kohtaamisia Japanissa

Maaliskuun 11. päivänä vuonna 2011 maanjäristyksen ja tsunamin jälkeen Japanissa kerrottiin lukemattomista oudoista kohtaamisista aaveiden kanssa. Pohjois-Japanin itäisessä osassa maanjäristys tuhosi laajalti aluetta ja sen jälkeen tuli valtava 40 metriä korkea tsunami, joka vei mennessään 15854 ihmistä ja 2533 katosi. Ishinomakissa on meriä, vuoria ja jokia. Meri ja joet ovat aina tuoneet vaurautta ihmisille. Meri tuo ja meri vie – se on japanilaiselle jo pienestä lapsesta lähtien selvyys. Meren ja vuoren välissä asuvat japanilaiset saavat valmennusta jo lapsena, kuinka kriisi kohdataan. Asutaan alavalla alueella ja tiedetään, että on väistämätöntä, että tsunami pyyhkii yli. Kun on harjoiteltu tilanteita, jalat toimivat automaattisesti.

Kohtaamisia aaveiden kanssa tsunamin jälkeen

Japanin tsunamin jälkeen alkoi tihkua huhuja aaveiden läsnäolosta. Outoja henkien (aaveiden) ja elävien kohtaamisia sattui enemmän ja enemmän. Eräs taksinkuljettaja kertoi poimineensa kyytiin nuoren miehen, jolla oli elokuun helteisiin nähden yllättävän paksu takki yllään. Perille saavuttaessa kuljettaja kääntyi takapenkille pyytääkseen maksua, mutta kyytiläisenä ollut mies oli kadonnut. Kuljettajan oli maksettava itse kyyti aavematkustajan puolesta. 

Tsunami sai aikaan paljon vahinkoa, jopa siinä määrin, että muutama mies ei tunnistanut aluetta, jossa he kävelivät, kotikyläkseen. Harhailtuaan aikansa vastaan tuli nainen, joka näki heidät ja ymmärsi, miksi he olivat hämmentyneitä: ”Olette henkimaailmassa, teidän kotinne on muualla.” Nämä miehet eivät tienneet olevansa kuolleita. Näin tapahtuu usein silloin, kun poistuminen kehosta on ollut väkivaltainen, äkillinen onnettomuus tai valtava luonnonkatastrofi.

Tsudain temppelin munkki kohtasi hämmentyneen miehen, jolta hän kysyi: “Kuka sinä olet? Missä sinä olet?” Mies vastasi: “Olen merenpohjassa. Olenko elossa?” Munkki vastasi: ”Tapahtui maanjäristys. Tsunami iski sinuun ja sinä kuolit.”

Samaan temppeliin tuli pahoinvoiva nuori nainen, jota aaveet olivat häirinneet jo ennen tsunamia. Tilanne oli kuitenkin pahentunut katastrofin jälkeen. Nainen kertoi tuntevansa, miten hänen sisällään itkee pieni tyttö, jonka jalasta mies pitää kiinni. Munkki otti kiinni naisen jalasta, jolloin henki naisen kautta kysyi: ”Kuka sinä olet?" Munkki vastasi siihen: "Olen tämän temppelin munkki". Munkki kanavoi naiselle niiden henkien äänet, jotka menehtyivät tsunamissa.

Munkki auttoi myös nuorta tyttöä, joka harhaili aaveena temppeliin. Tyttö kertoi paenneensa tsunamia yhdessä pikkuveljensä kanssa. Veli oli huutanut, ettei jaksanut juosta enää ja hänen otteensa irtosi tytön kädestä. Tyttö näki, kuinka vesi vei pikkuveljen ja hän oli niin peloissaan. Munkki ojensi tytölle kätensä, ohjatakseen tämän valoon. Tyttö on melkein tarttumassa munkin käteen, mutta sanoikin: " Ei. Äiti, äiti, haluan äidin." Hän haluaisi pyytää äidiltä anteeksi sitä, että päästi pikkuveljen kädestä irti. "Äiti, olen pahoillani", tyttö hoki. Temppelissä oleva nainen tuli apuun toimien "tytön äitinä" ja ottaen tätä kädestä kiinni. Nainen sanoi: "Äiti on täällä, en päästä irti. Olen aina kanssasi. Tule, kävellään valoon, kaikki odottavat sinua siellä." Ja tyttö käveli valoon.

Yllättävä katastrofi jättää epätietoisuuden "kuolleille" siitä, mitä tapahtui. He olivat ennen fyysisiä olentoja ja jäävät etsimään omaisiaan, jos eivät ymmärrä olevansa kuolleita. 

Idässä uni on kuoleman pikkuveli

Illalla, kun nukahdat,
on kuin kuolisit,
mutta kun heräät,
synnyt joka aamu uudelleen.

Japanilaisilla on kaunis vertauskuva kuolemasta. Shoji on ohut paperista tehty liukuovi. Japanilaiselle kuolema on kuin tuo liukuovi. Kun avaa liukuoven pääsee toiselle puolelle ja elävät näkevät ohuen paperisen oven läpi. Kuolema ei ole heille matkan pää. Siksi ajatus siitä, että kuolema kulkee näiden kahden maailman välillä, ei ole epätavallinen.

Japanilaiselle henkien läsnäolo on hyvin normaalia eivätkä he erottele kuolleita elävistä, on vain elämää eri muodissa. Kaikessa koetaan henki ja niitä kunnioitetaan, ei pelätä.
Kuolleiden ja elävien yhteys on ollut olemassa kauan. Tuo yhteys on olennaisessa osassa ihmistä ja maanjäristys vapautti sen. Ehkä kaikki tuo on DNA:ssa ja se  purkautui.

Toisin kuin länsimaissa, uhrien perheet Japanissa – eivät käy suruterapiassa. He tietävät, että he löytäisivät rauhan terapian avulla, mutta pelkäävät, että siten he unohtaisivat kuolleet.

Japanilaisten tyyneyden pohja on shintolaisuudessa

Länsimaalaiset ihmettelevät japanilaisen tyyneyttä näitä erilaisia luonnonilmiöitä kohdatessaan ja siihen voi osaltaan vaikuttaa shintolaisuus. Shintō, kirjaimellisesti ”jumalten tie” on japanilainen uskonto, johon kuuluu käsityksiä hengistä, myyteistä ja rituaaleista. Ne pohjautuvat varhaisiin japanilaisiin kansanuskomuksiin, joiden mukaan lukuisia jumaluuksia (kami) on lähes kaikkialla luonnossa, kuten puissa, kivissä, merissä, järvissä, joissa ja vuorissa.

Shintolaisuudella ei ole perustajaa, pyhiä kirjoituksia eikä yleistä oppia. Useimmat japanilaiset eivät nykyään tunnustaudu uskonnollisiksi, mutta monet osallistuvat eri tilanteissa šhintolaisiin perinteisiin, jotka elävät rinnakkain buddhalaisten perinteiden kanssa. Voidaan sanoa, että japanilaisessa uskonnollisuudessa kaikki, mikä ei kuulu johonkin Japanin ulkopuolelta tulleeseen uskontoon, kuuluu shintolaisuuteen.

Kun puhutaan uskonnosta, on hyvä jättää kokonaan pois ajatus uskonnosta länsimaisen ihmisen näkökulmasta katsottuna. Zen – buddhalaisuuden avulla on vahvistettu henkeä, jotta voi käsitellä asioita rauhallisesti hätätilanteissakin. Tunnekuohut eivät näy läpi. Tyyneys säilyy hävityksen keskellä, vaikka tuska ja hätä ovat olemassa.

Tämän oivaltaen voi aistia japanilaisen suhtautumisen luonnonkatastrofeihin. Tämä on jumalten tie, jumalten tapa, johon sisältyy syvällisempi totuus kuin miltä näyttää. Nämä menehtyneet henget veivät mukanaan paljon negatiivista energiaa maasta, palvelivat maata ja ihmiskuntaa puhdistamalla vanhoja sotien ja taisteluiden jäänteitä.

Jälkeen jääneet kokoontuivat Torii – portin luo rukoilemaan ja muistelemaan menehtyneitä. Torii (linnun orsi) on temppeleiden alueella oleva usein punaiseksi maalattu portti, joka on merkki siirtymisestä maallisesta maailmasta pyhään maailmaan.

Teksti: Yhteistyössä Rita Forsberg-Kimura ja kuudesaisti.net toimitus