Reinkarnaatio – alkutaipaleella vai loppusuoralla?

Olenko minä ollut täällä aiemmin? Olenko täällä taas? Missä olen ollut aiemmin? Kuka minä olen ollut aiemmin? Olenko minä ollut joku muu kuin nyt olen? Mistä voin tietää olenko elänyt joskus aiemminkin? Reinkarnaatio on monille tuttu käsite. Sillä viitataan jälleensyntymiseen eli siihen, että ihminen kuolee ja syntyy sen jälkeen uudestaan, mutta toiseen kehoon. Ja hieman toisenlaiseksi. Käsite on alkujaan peräisin itämaisten uskontojen parista, kuten hindulaisuudesta ja buddhalaisuudesta. Esimerkiksi hindulaisuuden oppien mukaan ihminen on sielu, jonka syntymään vaikuttaa se, minkälaisia tekoja on aiemmassa elämässään tehnyt. Hyvät teot tuovat mukanaan lisää hyvää ja huonot vastaavasti lisää huonoa. Käytännössä uudelleensyntymän olosuhteet määrittää siis karma.

Jälleensyntymisestä on kirjoitettu monia kirjoja ja ihmisten kokemuksia siitä on tutkittu mm. hypnoosin avulla, kuten Michael Newton on tehnyt. Myös perinteisen tieteen puolella ilmiö on kiinnostanut niin paljon, että on haastattelujen avulla kerätty erityisesti nuorten lasten muistikuvia menneistä elämistään. Reinkarnaatiolle on tyypillistä se, että suurin osa menneiden elämien muistoista jää unohduksiin, kun synnymme uudelleen. Lapset muistavat asioita paremmin kuin aikuiset, mutta myös vanhempana on mahdollista palauttaa mieleensä ainakin joitain pätkiä eletyistä elämistä.

Reinkarnaation tavoitteena voidaan määritellä olevan sielun kehittyminen. Elämä toisensa jälkeen keräämme uudenlaisia kokemuksia, käymme läpi erilaisia elämäntilanteita, ajatuksia ja tunteita, sekä kehitämme kykyjämme ja taitojamme parhaamme mukaan. Jotkin oppiläksyt vievät kauemmin aikaa kuin toiset ja vaativat enemmän toistoja, mutta kaikki mahdollinen tullaan käymään läpi lukuisten elämien aikana. Vapaaehtoisesti tietenkin. Jokainen elämä muovaa meitä johonkin suuntaan ja näin meistä tulee oman elämiemme summa. Valitsemme koettavaksemme niin hyvät kuin huonotkin kokemukset, jotta oppisimme mahdollisimman paljon ja mahdollisimman perusteellisesti sen, mitä vain voimme oppia.

Ei ole määritelty virallisia lukuja siitä, kuinka monta elämää lopulta elämme. Kaikki riippuu siitä, kuinka paljon käytämme, tai haluamme käyttää, aikaa oppiläksyjen oppimiseen. Yleisesti voidaan kuitenkin sanoa, että lähes jokaiselle kertyy vähintäänkin kymmeniä, jopa satoja elämiä. Jotkin elämät ovat meille merkityksellisempiä kuin toiset ja jättävät näin ollen vahvempia muistijälkiä sieluumme. Saatamme myös elää monia samankaltaisia elämiä. Nämä kokemukset johtavat siihen, että tietyt asiat toistuvat elämässämme enemmän kuin muut. Vahvoja merkkejä entisistä elämistä ovat esimerkiksi pelkotilat, samanlaisina toistuvat haasteet, mielenkiinto tiettyihin paikkoihin, ajanjaksoihin tai kulttuureihin, sekä luontaiset ja nopeasti kehittyvät taidot ja kyvyt.

Mutta mistä sitten tietää missä kohtaa oman inkarnaationsa ketjua kulkee?

Inkarnaation kehityskaari on liitoksissa sielun ikätasoon, joita voidaan määritellä olevan viisi erilaista. Uudelleensyntymän kiertokulun alkupäässä elämät keskittyvät enimmäkseen selviytymisen eri muotoihin, sekä oikean ja väärän tunnistamiseen. Elossa pysyminen on yksi vahvimmista teemoista nuorilla sieluilla, ja usein elinympäristö on kaikkea muuta kuin modernia yhteiskuntaa ja helppoja olosuhteita. Nämä sielut saattavat käyttäytyä väkivaltaisemmin kuin muut, jopa hyvin lapsenomaisesti, sekä kokevat helposti pelkoa. Rakenteet, rutiinit ja pysyvä uskojärjestelmä ovat ominaisia tarpeita tämänkaltaisille sieluille. Heidän näkemyksensä saattavat olla mustavalkoisia ja tuomitsevia, mutta perhe ja uskonnollisuus ovat tärkeitä.

Inkarnaation keskivaiheilla tapahtuu siirtymä rakenteiden luomisesta saavutusten hakemiseen ja henkilökohtaisten tavoitteiden luomiseen. Nämä nuorehkot sielut ovat keskittyneitä kehittämään itseään ja uraansa, ja heillä saattaa olla usein korkeitakin vaatimuksia itseään kohtaan. He opettelevat miten vaikuttaa omilla toimillaan muuhun maailmaan ja muihin ihmisiin. Elämänkokemuksiin sisältyvät itsenäisyyden harjoittaminen, kilpailuhenkisyys, sekä tietynlainen rikkauksien kerryttäminen (henkistä taikka materialistista). Myös ulkonäkökeskeisyys on usein vahvasti mukana elämässä.

Inkarnaation loppuvaiheilla tavataan kypsiä ja niin sanotusti vanhoja sieluja. He keskittyvät enemmän ihmissuhteisiin ja tunnepuolen kokemuksiin, ja ovat usein empaattisia sekä itsetietoisia. He haluavat palvella muita, mutta saattavat taipua helposti liialliseen dramatiikkaan elämässään. Aivan vanhimmat sielut kykenevät katsomaan elämää laajemmasta näkökulmasta eivätkä ole kovin kiinnostuneita materiaalisesta maailmasta. He ovat selvästi muita sieluja rennompia, henkisiä sekä rakastavat erityisesti luonnossa olemista. Elämän voi niin sanotusti sanoa olevan huomattavasti tasapainoisempaa sisäisesti, eikä pienetkään myrskyt aiheuta suuria vahinkoja.

Sielujen kehityskaarta voidaan kuvailla myös niin, että ensin tutustutaan ja sopeudutaan uuteen elinympäristöön mahdollisimman hyvin. Sen jälkeen kokeillaan hieman eri asioita ja mietitään, mikä on itselle hyväksi. Seuraavassa vaiheessa otetaan mukaan enemmän eri asioita ja yritetään löytää oma sisäinen ankkuri, jotta elämänkokemukset eivät kaataisi meitä kokonaan nurin. Tämän jälkeen hyppäämme jo kunnolla mukaan elämänvirtaan, vaikkakin se heittelee meitä jonkin verran. Sitten asiat alkavat viimein helpottua ja opetamme myös muille elämän hienouksia. Lopulta kyllästymme ja haluamme jotakin uutta. Etsimme yhä uusia tapoja toimia ja laajennamme omaa toimintakenttäämme. Ylitämme itsemme! Lopulta palaamme takaisin alkuun kehittämiemme taitojen kera, ja odotamme seuraavaa mielenkiintoista kokemusten sarjaa, eli toisin sanoen uutta elämää, uudelleensyntymistä.

Vaikka jokin sielu olisi elänyt 80 elämää, se saattaa inkarnaatiossaan olla jo loppupuolella, kun taas toinen sielu 120 elämällään lähestyy vasta kehityskaaren puoliväliä. Elettyjen elämien määrä ei siis ole suoraan verrannollinen siihen, kuinka kehittynyt sielu on tai missä vaiheessa inkarnaatiotaan se kulkee. Siihen prosessiin liittyy huomattavasti enemmän eri tekijöitä. Jokainen vaihe kestää juuri niin kauan kuin sen pitääkin. Jokainen vaihe on erilainen omine läksyineen, mutta jokainen antaa ja opettaa yhtä paljon.

Lähteet

Medium: The Evidence for Human Reincarnation is Here
https://medium.com/the-phoenix-project/the-evidence-for-human-reincarnation-is-here-2a8df4351412

Medium: Exploring Past Lives
https://medium.com/the-amethyst-eye/exploring-past-lives-1db39ea4ff7e

Michael Teachings: Soul Age
https://www.michaelteachings.com/soul_age_index.html

Michael Teachings: How Does Reincarnation Work – Everything You Need to Know
https://www.michaelteachings.com/reincarnation.html