Mitä sielulle tapahtuu kuoleman jälkeen? – Regressioterapeutti avaa elämien välistä todellisuutta

Regressioterapeutti Mervi Bergström ohjaa asiakkaitaan matkalle, jota harvat uskaltavat tehdä – sinne, missä sielu viettää aikaa kahden elämän välissä. Hän on ainoa suomenkielinen Michael Newtonin instituutin kouluttama terapeutti, joka työssään todistaa päivittäin jotain mullistavaa: kuolema ei ole loppu, vaan välivaihe.

Newtonin mullistava tutkimus

Kun Mervi Bergströmin asiakas lähtee "matkalle" syvässä hypnoosissa, tapahtuu jotain, mitä Mervi ei täysin osaa selittää. "Siellä sielu ottaa yhteyden ulottuvuuteen, jonne se siirtyy fyysisen kehon kuoltua." Se on sama paikka, jota tohtori Michael Newton tutki 30 vuoden ajan ja josta hän kirjoitti teoksensa "Sielujen matka" – kirjan, joka on muuttanut tuhansien ihmisten käsityksen kuolemasta.

Michael Newton ei alun perin uskonut reinkarnaatioon. Kliinisenä psykologina hän työskenteli tavallisessa hypnoterapiassa, kunnes hänen asiakkaansa alkoivat spontaanisti palaamaan menneisiin elämiin. 30 vuoden ajan hän haastatteli satoja ihmisiä syvässä hypnoosissa – ja piti kaiken salassa, kunnes jäi eläkkeelle.

Newtonin metodologiassa oli jotain poikkeuksellista: hän julkaisi kirjoissaan vain asioita, joista hänellä oli vähintään sadan asiakkaan vahvistus. Hän ei etsinyt yksittäisiä kokemuksia vaan kliinistä toistuvuutta. Kysymys oli: kuinka monella on sama kokemus?

Vastaus oli järisyttävä. Riippumatta kulttuuritaustasta, uskonnosta tai aikaisemmasta tiedosta, hänen asiakkaansa kuvasivat samoja paikkoja, samoja kokemuksia, samaa järjestystä tapahtumiin.

Mitä "toisella puolella" todella tapahtuu?

Mervin asiakkaat eivät pysy tässä elämässä. Kun he lähtevät etsimään syytä johonkin käsittelemättömään tunteeseen, matka vie usein edelliseen elämään – ja sen jälkeen eteenpäin, sinne missä sielu lepää elämien välissä.

"Kuolemisen läpi meneminen on monelle niin tuttu kokemus, että he lähtevät siitä nopeasti viipottamaan eteenpäin", Mervi kertoo. "He sanovat yleensä näkevänsä valoa, joka ei välttämättä ole tunneli, vaan jonkinlainen hehku – ja se on yleensä opas." Joskus opas odottaa. Joskus on "vastaanottokomitea" – muutama läheinen, jotka ovat lähteneet aiemmin.

Newtonin tutkimus paljasti, että "toisella puolella" ei istuta pilven päällä harppua soittelemassa. Siellä tapahtuu paljon – ja se riippuu siitä, mikä on sielun kiinnostuksen kohde ja kehittymisen aihe.

"Joku haluaa opiskella esimerkiksi energian manipulointia – miten energialla luodaan", Mervi selittää. "On olemassa harjoitusplaneettoja, joilla ei ole elämää samalla tavalla kuin täällä, ja joille voi mennä harjoittelemaan luomaan vaikkapa eläimen tai kiven."

Toiset haluavat jatkaa opetushuoneessa sitä, mihin jäivät ennen "pientä maakomennusta". Jotkut haluavat vain istua kauniissa musiikkihuoneessa kuuntelemassa musiikkia, joka on "aivan ylivoimaisen kaunista".

On myös akaasiset tiedostot - energian muodossa värähtelevä universumin arkisto - jossa on jokaisen sielun menneisyyden, nykyisyyden ja tulevaisuuden tapahtumat. On neuvosto, joka auttaa päättämään seuraavan elämän tärkeimmät pointit. On sieluryhmä, joiden kanssa jaetaan yhteisiä tavoitteita ja oppimiskokemuksia.

Miksi emme muista?

Jos olemme eläneet monta elämää ja viettäneet aikaa "toisella puolella" oppien ja kehittyen, miksi emme muista mitään siitä?

"Tieto lisää tuskaa", Mervi sanoo suoraan. "Jos muistaisimme kaikki ne aikaisemmat elämät, missä meidät on hylätty tai missä olemme kokeneet surua, tuskaa, mustasukkaisuutta, se olisi valtavan iso taakka."

Muistinmenetys on tarkoituksellinen. Se mahdollistaa puhtaalta pöydältä aloittamisen – ja sen, että meillä on vapaa tahto. Voimme valita, toistammeko vanhat kaavat vai opimmeko jotain uutta.

"Lapset kyllä muistavat", Mervi lisää viitaten Ian Stevensonin käänteentekevään tutkimukseen lasten muistoista menneistä elämistä. Mervi kertoo myös omasta pojastaan, joka pikkulapsena kysyi että milloin hänet viedään hänen oikean äitinsä luokse.

Muisti hämärtyy yleensä 5-7 vuoden iässä. Silloin lapsi integroituu täysin tähän elämään ja tähän identiteettiin.

Karman vapauttaminen – miksi regressio auttaa?

Mervin työssä ei ole kyse turistimatkasta menneisiin elämiin. Kyse on vapauttamisesta. "Kun asiakkaat eivät pysyneet tässä elämässä vaan menivät spontaanisti johonkin edelliseen elämään, aloin ymmärtää", hän kertoo. "Ne syyt – johonkin tunne-, ihmissuhde- tai rahaongelmaan – löytyivätkin toisesta elämästä."

Kyse on pitkistä karmallisista jäljistä. Energiasta, joka on jäänyt kiinni toiseen ulottuvuuteen, koska siellä on jotain käsittelemätöntä. Se siirtyy tähän elämään – ei rangaistuksena, vaan vapaaehtoisesti. Koska nyt meillä on mahdollisuus vapauttaa se.

"Regressio on kuin moderni shamanistinen sielujen palautus", Mervi selittää. "Shamanistisessa perinteessä shamaani lähtee matkalle, jossa hän tuo asiakkaan sielun sirpaleen takaisin. Regressiossa asiakas tekee sen itse."

Pelko kuolemasta katoaa

Ehkä tärkein asia, jonka Mervi haluaa jakaa, on tämä: kuolema ei ole pelottava. "Aloittaessani meedioiden kehityspiirissä, pelkoni henkimaailmaa kohtaan katosi täysin", hän sanoo. "En osaa pelätä enää ollenkaan."

Hän on nähnyt tarpeeksi. Ohjannut tarpeeksi ihmisiä sinne ja takaisin. Kuullut tarpeeksi kertomuksia siitä valtavasta rakkauden energiasta, joka odottaa. 

"Sitä ei voi edes kuvata maanpäällisillä termeillä. Se ei ole tunne – se on energiaa."

Haluatko tietää lisää?

Mervi Bergströmin koko haastattelu löytyy YouTube-kanavaltamme, jossa hän kertoo yksityiskohtaisemmin regressioprosessista, asiakkaidensa kokemuksista ja siitä, miten voit itse päästä kosketuksiin oman sielusi muistojen kanssa.