Kummitukset ja poltergeistit ovat yleisempiä kuin uskotkaan

Onko kummituksia olemassa? Jos kirjallisuudentutkija ja kirjailija Richard Suggilta olisi kysytty asiaa muutama vuosi sitten, hän olisi vastannut kieltävästi. Tällöin vielä tutkija arveli, että poltergeist-tapaukset olivat seurausta traumaattisista kokemuksista: tiedostamaton kanavoi niiden kautta usein nuoren ihmisen negatiivisia energioita.

Ajan mittaan tapausten painaminen villaisella kävi vaikeammaksi. Hän kuuli monelta ihmiseltä poltergeist ilmiöistä (outoja ääniä, liikkuvia tai ilman halki lentäviä esineitä, outoja valoja). Useat  jakoivat tarinan ensimmäistä kertaa, ja kertojien joukossa oli myös skeptisesti moisiin ilmiöihin suhtautuvia ateisteja.

1800-luvulta on säilynyt lukuisia tarkasti kerrottuja kummituksiin ja poltergeisteihin liittyviä tapauksia, Sugg kertoo. Hän on käyttänyt niitä kirjamateriaalinaan. Tuohon aikaan ilmiöiden lavastaminen oli myös huomattavasti vaikeampaa kuin nykyisin. Esimerkkinä voidaan kertoa Kapteeni Alldridgen tarina, joka kertoi vuoden 1868 helmikuulle päivätyssä pitkässä kirjeessään vainotusta laivasta, HMS Aspista. Tapahtumat ajoittuivat 1850-luvulle. 

Alldrige kuvailee, miten öisin sängyssä maatessaan hän kuuli ääniä, jotka muistuttivat ääntä joka syntyy kun lipaston laatikoita avataan ja suljetaan nopeasti. Myös muita selittämättömiä ääniä kuului. Hän kertoi kirjeessään, miten hän usein tunsi jonkin näkymättömän läsnäolon lähellään ja osoittamaan kohdan, jossa olento olisi.

Jos läsnäolo oli ensin etäinen, asiat muuttuivat. Vahtimies herätti hänet ja pyysi häntä kannelle, sillä vahtimies oli tullut kertomaan hänelle nähneensä naishahmon seisomassa kannella ja osoittavan sormellaan taivaaseen. Kapteenia ärsytti, ja hän käski miestä komentaaman vahtimiehen takaisin asemiinsa ja pysymään paikoillaan auringonnousuun asti. Mutta mies, jolle hän antoi käskyjä, ei pystynyt niitä suorittamaan: hän alkoi saada rajuja kouristuksia...

Sittemmin Alldrige sai selville, että laiva oli aiemmin kuljettanut postia Skotlannin ja Irlannin välillä. Eräällä matkalla siivoja oli löytänyt kauhukseen kauniin naisen makaamassa kuolleena sängyssä, kurkku katkaisuna. Koskaan ei selvinnyt kuka raakalaismaisen teon oli tehnyt. 

Mysteerisestä kuolemasta vaiettiin, ja laiva poistettiin käytöstä muutamaksi vuodeksi, kunnes se tuli Alldridgen ja hänen miehistönsä käyttöön. Vaikka kapteeni suhtautui haamuihin epäillen, hän myönsi, että laivalla työskenteltyjen vuosien aikana monet miehet jättivät työnsä. Osa karkasi, kun heidän eropyyntöään ei hyväksytty, osa taas erotettiin - ne, jotka kertoivat nähneensä läpinäkyvän naishahmon yöllä...

Lopulta asiat kärjistyivät dramaattisesti, kun laiva tuotiin Pembrokin satamaan korjattavaksi. Ensimmäisenä yönä vartija kertoi näheensä naisen laivan kannella. Nainen oli kohottanut kätensä kohti taivasta ja asteli maihin. Hän tuli vartijaa kohti, joka osoitti tätä aseellaan ja kysyi kuka kulkija oli. Nainen käveli aseen läpi, mies pudotti aseensa ja juoksi vartijoiden rakennukseen. Seuraava vartija koki saman. Kolmas vartija, joka päivysti Paterin vanhan kirkon luona kertoi nähneensä saman hahmon. Se kiipesi haudan päälle vanhalla hautuasmaalla, seisoi taivaaseen osoittaen ja lopulta haihtui näkyvistä.

Tuon jälkeen aavetta ei enää laivalla Alldridgen mukaan enää näkynyt. Vaikuttaa että henki poistui tuon yön aikana.

Sugg ymmärtää, että tätä kaikkea voi olla vaikea uskoa. Hänestä itsestään se on jo helpompaa, vaikka hän onkin ollut ateisti 10-vuotiaasta asti. Hän on nimittäin lukenut niin monia samankaltaisia tarinoita. Mutta yksinäänkin tämä tarina on hänestä hämmentävä. Jos laivan miehistö noihin aikoihin usein olikin taikauskoista, kapteeni ei sitä ollut, vaan piti itseään skeptikkona. Siitä huolimatta hän ei kyennyt ymmärtämään mitä tapahtui. Kaikki tapahtui myös merillä, joten hänen tai kenenkään muun olisi ollut vaikea luoda moista spektaakkelia itse. Hän myös tunsi laivansa rakenteen, ja olisi huomannut, jos siellä olisi ollut pitkiä aikoja ylimääräistä väkeä. 

Mutta mitä muuta tarina kertoo meille kummituksista? Se vihjaa, että ne voivat vainota tiettyä paikkaa (eikä henkilöä, mistä on useimmiten poltergeisteissä kyse), ja voivat myös vainota liikkuvaa kohdetta. Se myös vihjaa, että kummitukset voivat kertoa olemassaolostaan monilla tavoilla. Skeptinen Alldrige, joka ryhtyy laivan kapteeniksi piittaamatta kummitushuhuista, kertoo outoja ääniä ja tuntee erikoisen läsnäolon.

Sugg kertoo myös ystävästään, miten hän oli herännyt yhtenä yönä voimakkaaseen tunteeseen siitä, että joku oli hänen huoneessaan. Vaikka hän ei nähnyt mitään, hän tunsi hahmon työntävän kasvonsa aivan hänen kasvojensa lähelle. Aamulla hän kertoi kokemuksestaan talossa asuvalle naiselle. Hän järkyttyi. Naisen 6-vuotias tytär oli kertonut aamiaisella tuntia aiemmin nähneensä vanhan miehen hahmon toisen kerroksen ikkunansa ulkopuolella. Koska hän ei tiennyt kummituksista, hän ei ollut lainkaan peloissaan.

Ystävän tarina kertoo myös kummitusten yleisestä ominaisuudesta. Joskus ne ilmenevät asteittain - ensin ääninä, sitten epämääräisenä hahmona ja sitten ihmistä muistuttaen. Joskus toinen ihminen kuulee heidät, toinen taas näkee heidät. Usein näkijä on lapsi.

Hampsteadissa 1880-luvlla muuan nainen vuokrasi talon, jossa kuului askelia rappusista yöllä ja aiemmin lukitut ovet aukesivat. Myös päivällä tuntui usein siltä, että oli tarkkailtavana. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Eräänä marraskuisena iltapäivänä läsnäolo oli erityisen vahva ja äiti yritti olla huomioimatta merkkejä ja istui lukemassa Lumikuningatar-kirjaa tyttärelleen. Lopulta hän ei enää sietänyt enää askelten ääntä ja kääntyviä ovenkahvoja, ja meni toiseen huoneeseen katsomaan. Se oli tyhjä. Hänen tyttärensä saavuttua huoneeseen, tämä juoksi häntä kohden ja osoitti ikkunan suuntaan, kysyen, kuka oli siellä näkyvä kaunis nainen. Lapsi ei tässäkään tapauksessa säikähtänyt lainkaan.

Laivalla naisen nähneet miehet taas kokivat kovia - yksikin sai rajuja kouristuksia. Ja 1800-luvulta on raportteja aikuisten ja miesten kummituspelon aiheuttamista kuolemista. Vielä 1970-luvulla kuulemme poltergeistin valtaamista taloista esim. Enfieldin tapauksen yhteydessä, josta tälläkin sivustolla on kirjoitettu.

1970- luvulla uutisoitiin myös uutisankkuri James Alexander Gordonista, joka heräsi eräänä yönä vainottuna pidetyssä Langham-hotellissa, näkyyn oudosta valosta, joka oli miehen yöasun muotoinen. Kauhistuneena ilmestyksen läpitunkevasta katsesta Gordon heitti saappaan olentoa kohti (ja sen läpi) ennen ryntäämistä alakertaan. Myöhemmin muutkin BBC:n työntekijät ovat kertoneet nähneensä tai kuulleensa haamun huoneessa.

Vuoden 2014 kesällä, useat kriketinpelaajat ja heidän kumppaninsa säikähtivät pahoin Langhamissa. Stuart Broad heräsi kesken uniensa: hanat aukesivat ja sulkeutuivat. Hän tunsi oudon läsnäolon huoneessaan. Pelikaveri Matt Prior oli myös herännyt outouksiin, ja lopulta Broad nukkui Priorin huoneessa yön yli.

Kaikesta huolimatta kummituksista puhuminen on pelottavampaa kuin niiden kohtaaminen. Pilkatuksi joutumisen pelko on usein suurempi kuin yliluonnollise pelko.

Sugg on kirjoittanut seuraavat kirjat: The Smoke of the Soul (Palgrave, 2013) ja A Century of Supernatural Stories (CreateSpace, 2015). Hän on kiinnostunut kuulemaan kummitustarinoita. Niin mekin - julkaisemme mielellämme kokemuksianne kummituksista, tietenkin nimimerkillä ja luottamuksellisesti.

http://www.historytoday.com/richard-sugg/ghosts-and-poltergeists-more-common-you-think