Karmiva kummituskoe

Oletko kuullut niin sanotusta Philipin kokeesta? Sen tarkoituksena oli osoittaa, että paranormaalit ilmiöt demoneista kummituksiin ja poltergeisteihin olisivat ihmismielen omaa luomusta. Mutta koe ei sujunut aivan odotetusti...

Philipin koe, The Philip Experiment, suoritettiin Torontossa vuonna 1972. Sen lähtökohtana oli, että ihmiset itse tuottavat paranormaalit olennot ja kokemukset odotuksin, mielikuvituksen voimin ja visualisoiden. Ryhmään kuului kolme miestä ja viisi naista, joista kukaan ei ollut kiinnostunut okkultismista. Kokeen tulokset järkyttivät paitsi ryhmää, myös koko maailmaa. Vastauksetta jäi kysymys siitä, loivatko ryhmän jäsenet vahingossa haamun, tai kutsuivat esiin demonin.

Kokeilun tausta

Ajatus siitä, että paranormaalit olennot olisivat ihmismielen ilmentymiä ei ollut uusi 70-luvulla. Aihetta tutkineet huomasivat usein, että esimerkiksi poltergeistien läsnäolo, kuten esimerkiksi esineiden liikkuminen itsestään, liittyi usein perheen teini-ikäiseen jäseneen, useimmiten naispuoliseen. Voisiko siis olla mahdollista, että moinen olisi seurausta tahdosta tai henkilön negatiivisesta energiasta? Jos niin olisi, voisiko ryhmä ihmisiä tarkoituksella luoda tällaisen olennon? Kyllä, ajattelivat Toronton ryhmän tutkijat.

Tutkimusryhmän tavoite oli siis selvittää, onnistuisivatko he luomaan haamun omien mieltensä voimalla. Työ alkoi uskottavan tutkimusryhmän kokoamisella. Siihen kuului kotivaimo, kaksi kirjanpitäjää, sosiologian opiskelija, teollinen suunnittelija, psykologi ja MENSA-järjestön entinen puheenjohtaja. Ryhmää johti Tohtori Owen Toronton yliopistosta. 

Philip-kummitus

Tutkimusryhmän oli määrä luoda fiktiivinen hahmo, joka nimettiin Philipiksi. Sen jälkeen he pyrkisivät ottamaan tähän yhteyttä ja vastaanottamaan tältä viestejä. Ensin he loivat elämäkerran kuvitteelliselle hahmolleen, Philip Aylesfordille, ja kuvailevat hänen kärsimiä traagisia tapahtumia. 

Osa Philipin kokemuksista perustui faktoihin, mutta hänen tarinaansa lisättiin tarkoituksella keksittyjä elementtejä ja ristiriitoja ja paikkaansa pitämättömiä kohtia, kuten väärin kuvailtu, mutta todellisuudessa olemassa oleva rakennus. Näin kuuluu ryhmän jäsenen kirjoittama katkelma Philipin elämäkertaa: 

"Philip oli englantilainen aristokraatti, joka eli 1600-luvun puoliävlissä, Oliver Cromwellin aikalaisena. Hän oli katolinen monarkian kannattaja. Hän oli ollut naimisissa kauniin, mutta kylmän Dorothean kanssa. Dorothea oli naapurissa asuvan aatelisherran tytär.

Eräänä päivänä tiluksillaan ratsastaessaan Philip päätyi romanien leirille, ja näki siellä tummasilmäisen ja mustatukkaisen tytön, Margon, ja rakastui häneen välittömästi. Hän toi tytön salaa asumaan lähelle perheensä kotia.

Jonkin aikaa lemmenpesä pysyi salassa, mutta lopulta Dorothea löysi Margon ja syytti tätä noituudesta ja puolisonsa varastamisesta. Philip pelkäsi liikaa maineensa ja omaisuutensa puolesta, eikä noussut puolustamaan Margoa. Margo tuomittiin noituudesta ja poltettiin elävältä.

Philip kärsi syyllisyydentuskista, koska ei yrittänyt puolustaa Margoa, ja kulki levottomana linnansa muureilla ja löytyi lopulta kuolleena. Hän oli heittäytynyt maahan katumuksensa kärventämänä."

Seuraavaksi he hankkivat luonnoksen Philipin kuvasta, jotta heidän kuvitteellisella luomuksellaan olisi kasvot. 

Henki esittäytyy

Syyskuussa 1972 ryhmä aloitti istunnot "Philip-huoneessa". Istunnoissa he istuivat yhdessä ja keskustelivat Philipistä ja tämän elämästä, pohtivat hänen olemustaan ja yrittivät luoda "kollektiivisen hallusinaation" hänen hengestään. Ensimmäisissä istunnoissa ryhmä pyrki luomaan yhteisen mielikuvan Philipistä, tämän ympäristöstään sekä keskittymään hänen ulkonäköönsä, päivittäisiin aktiviteetteihin ja hänen tunteisiinhsa kohti vaimoaan ja Margoa.

Vaikka jotkut ryhmän jäsenet kertoivat "tuntevansa jonkin olennon läsnäolon" toisinaan, ja toiset kertoivat nähneensä kirkkaita mielikuvia Philipistä, monien kuukausien yritysten jälkeen he eivät saaneet Philipiltä minkäänlaisia viestejä, eikä hän muutoinkaan ilmoittanut itsestään. Sitten ryhmä päätti sammuttaa valot...

Muuan brittiläinen psykologi suosistteli, että ryhmä vaihtaisi lähestymistapaansa. Hän arveli, että koska ryhmässä oli skeptisiä jäseniä, olisi hyvä että sessiot olisivat vähemmän tieteellisessä ympäristössä ja enemmän kummituksia houkuttelevassa tilassa. Ryhmä ryhtyi jäljittelemään perinteistä seancé-mentelemää. Valoa vähennettiin ja ryhmä kerääntyi pöydän ääreen, jolle oli koottu esineitä Philipin fiktiiviseltä aikakaudelta. Menetelmää noudattaen he asettivat sormensa kevyesti pöydän pinnalle ja kutsuivat Philipiä astumaan esiin.

Pian menetelmän aloittamisen jälkeen huoneessa kuului yhtäkkiä kova koputus. Ryhmän jäsenet kertoivat, että ääni oli kova, ja sai pöydänkin tärisemään - he ennen kaikkia tunsivat sen kuulemisen sijaan. Ensimmäistä ääntä seurasivat kaksi erillistä koputusta. Sen jälkeen ryhmä alkoi tehdä kysymyksiä - yksi koputus tarkoittaisi myöntää vastausta, kaksi eitä. Näin he saivat selville lisää yksityiskohtia Philipin elämästä. Nämä tiedot olivat kuitenkin sellaisia, joita he olisivat voineet tietää etukäteen. Ryhmä, että tieto oli peräisin heidän yhteisestä tiedostamattomastaan.

Selittämättömiä ilmiöitä

Tapahtumia alkoi esiintyä tiuhemmin, ja lopulta siihen kuului lukuisia paranormaaleja ilmiöitä, joita ryhmä ei osannut tieteellisesti selittää. Tutkijat eivät pystyneet selvittämään koputusten alkuperää. Ryhmä myös huomasi, että heidän luomallaan olennolla oli oma persoonallisuutensa. Hänellä oli mielipiteitä ja vankkoja näkemyksiä joidenkin asioiden suhteen, toisiin tämä taas suhtautui epäillen. Arkisiin kysymyksiin vastauksena kuului kova kopautus, kun taas Dorotheasta kysyttäessä kuului vain kovia raapimisääniä.

Kommunikaatiota seurasi pian erikoiset, näkyvät ilmiöt. Vastauksena kysymyksiin ryhmä alkoi kuulla kuiskauksia. Eräässä varhaisessa istunnossa ryhmä järkyttyi, kun pöytä yhtäkkiä nousi ilmaan ja liukui lattiaa pitkin - huolimatta siitä, että lattialla oli paksu matto. Pöydän myös kuvailtiin "tanssineen".

Tutkijoille tapahtumat asettivat vakavia kysymyksiä. Erilaisia toimenpiteitä otettiin käyttöön, jotta mahdollisen ryhmään kuuluvan huijarin tekoset estettäisiin. Esimerkiksi pöydän liikuttaminen sormenpäillä estetiin laittamalla pöydän ja sormien väliin paperiliina. Tapahtumia alettiin videoida, myös näkökulmasta joka mahdollistaisi sen havaitsemisen, jos joku yrittäisi liikuttaa pöytää polvellaan. Siitä huolimatta pöytä jatkoi liikkeitään.

Tutkimusryhmät olivat tapahtumista hämmästyneitä ja kauhuissaan. Philip sääteli valoja ja esimerkiksi lähetti tuulenpuuskia pöydän ääressä istuvien kasvoille. Kerran pöydän ylle muodostui sumupilvi, joka liikkui pöydän keskiosan yläpuolella. Pian pöytä alkoi liikkua huoneessa, ja esimerkiksi töni ja työnsi seinää vasten ryhmän jäseniä.

Maailman huomio herää

Kokeilun hämmentävät tulokset saivat nopeasti yleisön huomion. Ryhmästä tehtiin elokuva vuonna 1974. Tapauksesta on myös tehty dokumentti. Videoinnin aikana, yli 50 hengen yleisön edessä, Philip koputti pöytään kaikuvasti, välkytti valoja ja nosti pöydän ilmaan.

Tapahtumille ei kyetty antamaan tieteellistä selitystä. Näytti siltä, että jonkinlainen olento oli onnistuttu luomaan, mutta kukaan ei teinnyt miksi tai miten se ilmaisi olemassaolonsa.

Tapahtumasta kirjoitettiin useita kirjoja, ja se mainitaan monissa paranormaaleja ilmiöitä käsittelevissä teoksissa. Toiset ajattelvat, että ryhmä sai yhteyden henkiolentoon, kun taas tosiet ajattelevat että kyse oli kyvystä vaikuttaa fyysiseen ympäristöön ilman fyysistä kontaktia. Philipin koe on edelleen selittämättä. 

http://altereddimensions.net/2014/the-philip-experiment-1972-toronto-scientific-experiment-conjure-spirit-ghost-poltergeist