Hickory Hillin kummittelevat orjat

Yksi Yhdysvaltain tunnetuimmista vainotuista paikoista on Hickory Hillin kartano. Se tunnetaan myös Vanhana orjatalona. Hickory Hillin eli Hikkoripuukukkulan perusti 1700-luvulla syntynyt John Crenshaw. Hän menetti isänsä nuorena, ja jo 18-vuotiaana, perheen vanhimpana poikana, oli vastuussa äidistään ja kuudesta sisaruksestaan. Hän paiski töitä suolakaivoksella.

Noihin aikoihin suola oli hyvin arvokasta: sitä käytettiin jopa valuuttana. Illinoisista löydettiin 1800-luvun alussa suuri suolaesiintymä, jonka hallitus päätti myydä saadakseen varoja uuden vankilan perustamiseen. Niinpä suolakaivoksella työskennelleet saivat mahdollisuuden ostaa maata. Crenshaw hankki itselleen runsaasti maata ja hiljalleen hänestä tuli tärkeä, useita bisneksiä pyörittävä mies seudulla.

Miestä ei kuitenkaan muisteta varakkaana liikemiehenä. Hänen tarinansa liittyy laittomaan orjakauppaan sekä kidnappauksiin... Ja kaikki paranormaaleista ilmiöistä kiinnostuneet tuntevat hänen tarinansa.

Orjakauppa

Crenshaw'n aikoihin orjakauppa ei enää ollut Illinoisissa sallittua muutamaa poikkeusta lukuunottamatta. Työ suolakaivoksilla oli kuitenkin raastavan raskasta, ja ainoastaan epätoivoiset miehet suostuivat niillä työskentelevään. Orjia käytettiin siis edelleen.

Työvoimaa hankittiin rajuin keinon: vapautettuja orjia kidnappaamalla ja heitä myymällä, sekä karanneita orjia kiinniottamalla. Yhdysvaltojen eteläosissa orjuus oli edelleen sallittua.

Sitä teki Crenshaw'kin palkkaamat miehet yön pimeydessä. Crenshaw sai paitsi työvoimaa, myös lisätienestejä. Päiväsaikaan hän oli kunniallinen, kirkossa käyvä mies. Kukaan ei olisi uskonut, että Hickory Hillin kartanossa pidettiin orjia vankeina. Kerrotaan, että mahtavaan, 13-huoneiseen kartanoon kulki jopa tunneli, jota pitkin sinne kuljettettiin orjia. Niin kukaan ei nähnyt, mitä komeassa kartanossa tapahtui. 

Kolmannessa kerroksessa, kartanon ullakolla, käy selväksi, että jotain hämäräperäistä kartanossa tosiaan tapahtui. Sinne vievät kapeat, kuluneet rappuset. Siellä on pieniä sellejä, joiden ovet ja ikkunat on peitetty kalterein. Orjia pidettiin kahleissa - ketjut ovat edelleen paikallaan.

Crenshaw'n onni kuitenkin kääntyi. Häntä syytettiin vapaan mustan naisen ja tämän lapsien sieppaamisesta vuonna 1842. Hänen bisneksensä alkoivat sujua huonosti. Tarina kertoo, että hän pahoinpiteli erästä orjanaista, kun toinen orja hyökkäsi Crenshaw'n kimppuun ja löi häntä jalkaan kirveellä. Crenshaw menetti jalkansa. Myöhemmin hän myi kartanonsa. Hän kuoli vuonna 1871.

Kummallisia ääniä

Kartano on edelleen siis paikallaan. Nykyisin sinne pääsy on kielletty, mutta aiemmin paikalla käyneet ovat kertoneet kuulleensa kummallisia ääniä ullakolta. Joskus sieltä kuuluu valituksia, joskus hengellisiä lauluja.

Tapahtumilla on vieläkin karmaisevampia edeltäjiä. 1900-luvun alussa Crenshaw'n jälkeläiset, Siskin perhe, ostivat kartanon. Paikalla oli jo tuolloin kauhea maine.

20-luvulla perhe alkoi saada ulkopuolisia vieraita. Se johtui "Vanhan orjatalon" maineesta - vieraat halusivat nähdä paikan. Lopulta Siskit alkoivat veloittaa kierroksista. Mitä enemmän vieraita tuli, sitä useampia kertomuksia kummallisista tapahtumista alkoi kuulua. Yhdet kertoivat kuulleensa itkua, huokauksia ja jopa ketjujen kolinaa ullakolla käydessään. Toiset kuvailivat kokeneensa ikäviä tunteita: pelkoa sekä surua. Heistä tuntui, että joku katseli heitä.

Kerrottiin myös kylmistä väreistä ja siitä, miten näkymättömät kädet koskettivat vieraita. Jotkut tunsivat näkymättömän hahmon vierellään...

Huhuttu kummittelu toi paikalle lisää uteliaita. Yksi tarina kertoo, että kukaan ei pystyisi viettämään kokonaista yötä Hikkoripuumäen kartanon ullakolla. Ne, jotka yrittivät, juoksivat ulos kauan ennen aamunkoittoa.

Yksi mies kuitenkin lopulta kykeni viettämään yön paikalla. Toimittaja David Rodgers kuvailee vuoden 1978 kokemustaan yliluonnolliseksi. Hän kuuli kummallisia ääniä - ja hänen nauhurillensa tallentui ääniä, joita hän ei itse ollut kuullut. 

Lähde: http://www.prairieghosts.com/slave.html