Ennustuksia, ennustuksia - kristallipallo on yksi vanhimmista ennustusvälineistä

Hämyinen teltta, mystinen nainen pukeutuneena itämaisiin vaatteisiin ja pöydällä lasipallo, jonka yläpuolella nainen liikuttaa käsiään kertoen ennustuksia tulevasta. Kristallipalloon liitetään usein paljon salaperäisyyttä, mutta todellisuudessa se on vain yksi monista selvänäkemisen välineistä.

Ensimmäiset merkinnät kristallipallosta ovat peräisin jo ennen ajanlaskun alkua, jolloin kelttiläiset druidit käyttivät beryllistä valmistettuja palloja nähdäkseen enteitä ja merkkejä tulevaisuuden tapahtumista. Vuoteen 500 jKr. mennessä kristallipallojen käyttö oli levinnyt Rooman valtakunnassa laajalle, ja niistä ennustaminen oli kristillisen kirkon toimesta hyvin paheksuttua ja tuomittavaa harhaoppisuuden vuoksi.

Keskiajalla kristallipallot olivat ahkerasti noitien ja velhojen ym. selvänäkijöiden käytössä, mutta ne olivat myös merkki varakkuudesta, joten taikuuden lisäksi niitä pidettiin koriste-esineinä varakkaimpien kodeissa. Viktoriaanisella aikakaudella ne olivat jo erittäin suosittua ajanviettoa, ja 1900-luvun alkupuolella mentalistit ja illusionistit alkoivat käyttää niitä esityksissään. Jopa Kuningatar Elisabet I:n konsultin kerrotaan käyttäneen kristallipalloa kommunikoimaan enkelten kanssa.

Miten kristallipalloa käytetään?

Kristallipallosta ennustaminen on yksi vanhimpia menetelmiä, ja se vaatii synnynnäistä lahjaa selvänäköisyydessä sekä paljon harjoittelua. Ennustaminen pallosta on haastavaa, sillä siinä voi nähdä lukuisia eri asioita liittyen aikaan, paikkaan, henkilöihin tai symboleihin, ja ne on osattava yhdistää ja tulkita oikein.

Ennen aloittamista kristallipallo on hyvä puhdistaa ylimääräisistä energioista, esimerkiksi salvian avulla. Sen jälkeen on hyvä varmistaa, että olo on mukava eikä minkäänlaisia häiriötekijöitä tule katsomisen aikana; taustalle voi laittaa musiikkia tai sytyttää suitsukkeen palamaan omien mieltymysten mukaisesti. Tämän jälkeen pitää tyhjentää mieli arkipäivän asioista ja suunnata katse kristallipalloon. Pallossa pitäisi alkaa näkyä liikkuvaa usvaa, värillistäkin jopa, jonka jälkeen katsojan kyvyistä riippuen sinne voi muodostua kuvioita tai merkkejä. Koska jokainen näkee asioita omalla tavallaan, kuvia saattaa ilmestyä vaihtoehtoisesti ympäröivään tilaan tai tulkitsijan mieleen. Lisäksi on mahdollista kuulla ääniä tai tuntea fyysisiä aistimuksia.

Säännöllisyys harjoittelussa voimistaa selvänäkemisen kykyjä. Sanotaan, että parhaimmat ajat näkemiseen ovat aamunkoitto, keskipäivä ja auringonlasku, mutta tärkeämpää on sovittaa harjoitukset omaan rytmiin sopiviksi. Yhdellä kertaa ei kannata yrittää liikaa jos näkeminen ei onnistu, silloin mieli ei pysy riittävän tyhjänä ja avoimena. Onkin suositeltavaa, että alkuun harjoittaisi selvänäkemistä 5-10 minuuttia kerrallaan päivittäin, mielellään aina samaan aikaan, ja vähitellen lisäisi käytettävää aikaa.

Aina ei ole sopiva hetki näkemiselle, joten ei kannata vaipua epätoivoon mikäli mitään ei alkuun tapahdu. Pidä kuitenkin päiväkirjaa jokaisesta harjoituksesta, ja lisää tarvittaessa meditaatioita tai hiljentymisharjoituksia päivärytmiin.

www.ennustamisenh.suntuubi.com
www.kirjastomme.tripod.com
www.valkeakorppi.tripod.com
www.wikipedia.com
www.broadly.vice.com