Enkelikokemuksia: Näin veljeni uudestaan taivaassa

Olin sairaana kotona ja kun suljin silmäni, näin kiharahiuksisen miesenkelin, jolla oli siniset silmät. Hän oli ristinyt kätensä ja hänellä oli vaalea kaapu yllään. En nähnyt siipiä, mutta hän loisti valkoista valoa, joka herätti minussa rauhan.

Hän katsoi minua hyvin huolestuneen näköisenä, ikään kuin olisi tuntenut sietämätöntä kipua. Kiitin mielessäni Jumalaa, sillä hän oli lähettänyt enkelin auttamaan minua. Kun avasin silmäni, enkeli oli kadonnut. Kului muutama tunti enkä tuntenut oloani paremmaksi, joten herätin mieheni ja lähdimme sairaalaan.

Usean tunnin sairaalassaolon jälkeen, minulle kerrottiin että tarvitsen hätäleikkauksen, sillä umpilisäkkeessäni oli jotain vialla. Jos minua ei leikkattaisi heti, en ehkä selviytyisi. Olin todella peloissani, sillä tämä oli ensimmäinen leikkaus, jota en tiennyt etukäteen odottaa. Kun minua alettiin nukuttaa, näin kirkkaan valkoisen valon ja kuulin rauhallisen äänen, joka kehotti minua tulemaan valoon ja olemaan pelkäämättä. Tunsin irtautuvani ruumiista ja yhtäkkiä olin toisella puolella. Tunsin välittömästi olevani tervetullut tähän uuteen paikkaan.

Seisoin kauneimmassa paikassa jossa olin koskaan ollut. Puutarhassa oli lukematon määrä upeita kukkia ja lapset leikkivät nauraen kaikkialla. Näin Jeesuksen nousevan ylös ja hymyilevän minulle. Hänen hymynsä oli erittäin kutsuva ja täynnä rakkautta. Hän nyökkäsi oikealle puolelleni ja kun katsoin hänen osoittamaansa suuntaan, näin rakkaan veljeni hymyilemässä minulle.

Muistan olleeni maailman onnellisin sinä hetkenä. Juoksin hänen luokseen, halasin häntä enkä halunnut päästää irti. Veljeni kuoli vuonna 1999, vain muutaman päivän kuluttua esikoiseni syntymästä ja hänen kuolemansa oli hyvin odottamaton. Hän oli ainoa veljeni ja olin aina toivonut että voisin nähdä hänet vielä kerran. Tässä kummallisessa paikassa näin hänet uudelleen.

Hän näyttä hyvin onnelliselta rauhoitellessaan minua ja minun ei kuulemma tarvinnut itkeä, sillä hän oli kunnossa. En muista paljoakaan paikoista, joita hän näytti minulle, mutta muistan nähneeni lisää enkeleitä ja lapsia. Se paikka ei voinut olla maan päällä, eikä minulla ole sanoja kuvailemaan sitä. Se oli vain jotakin niin uskomatonta ja ainutlaatuista. En halunnut lähteä, mutta minulle kerrottiin, ettei vielä ollut aikani jäädä. Olin päässyt sinne ainoastaan, koska olin surrut veljeni menetystä niin kovasti.

Kokemuksen jälkeen veljeni kuolema ei surettanut enää niin paljoa. Tietenkin kaipaan häntä kovasti, mutta koska tiedän hänen olevan kunnossa, kaikki on hyvin. Muistelen tätä kokemusta päivittäin ja yritän kertoa siitä niin monelle ihmiselle kuin mahdollista.

Haluan ihmisten tietävän, että kuoleman jälkeen on kuin onkin elämää: taivaassa. Jumala on todellinen, niin kuin enkelitkin ja ne varjelevat meitä päivittäin. Emme yksinkertaisesti ikinä joudu olemaan yksin.

Lähde:
https://www.angelsghosts.com/angels_afterlife_experience_story