Atlantis – kadonnut kulttuuri vai ihmiskunnan kollektiivinen muisto?

Atlantis. Pelkkä sana herättää jotain syvällä sisällämme. Kaipuuta, uteliaisuutta, ehkä jopa tunnetta siitä, että olemme kadottaneet jotain tärkeää. Mutta miksi tämä muinainen myytti resonoi niin voimakkaasti juuri nyt, aikana jossa teknologia kehittyy huimaa vauhtia ja maailma tuntuu olevan käännekohdassa? Keskustelin hiljattain henkisen ohjaajan ja kirjailija Juha Korhosen kanssa Atlantiksesta, ja haastattelu herätti minussa kysymyksiä, jotka ulottuvat paljon pintaa syvemmälle. Arkeologiaa opiskelleena olen tottunut kyseenalaistamaan myyttejä, vaatimaan todisteita, etsimään artefakteja. Mutta henkisyydestä kiinnostuneena ihmisenä olen oppinut, että joskus totuus löytyy sieltä, missä tiede ei vielä ulotu.

Miksi Atlantis puhuttelee meitä juuri nyt?

On kiehtovaa, miten Atlantis-tarina nousee esiin yhä uudelleen läpi vuosisatojen. Platon kirjoitti siitä ensimmäisen kerran yli 2300 vuotta sitten mutta hänen lähteekseen kuvataan vieläkin aiemmin eläneen egyptiläisen papin kirjoituksia. Platonin mukaan Atlantis oli voimakas saarikaupunki Atlannin valtameren takana, joka upposi mereen yhdessä yössä noin 9600 eKr. katastrofaalisen luonnonmullistuksen seurauksena.  Platon kuvasi Atlantista edistyneenä sivilisaationa, jolla oli kehittynyt teknologia ja arkkitehtuuri, korkeatasoinen yhteiskuntajärjestelmä ja rikkaat luonnonvarat, joita käytettiin kaikkien hyväksi. Atlantilaiset kuitenkin turmeltuneet ylpeyden ja ahneuden vuoksi, minkä seurauksena jumalat rankaisivat heitä upottamalla kaupungin mereen.

Elämme nyt aikaa, joka muistuttaa hämmentävän paljon sitä, mistä Atlantiksen tuhosta kerrotaan. Meillä on edistyksellinen teknologia, mutta samalla ihmiskunta kamppailee syvien jakaumien, sotien ja ympäristökriisien kanssa. Atlantis toimii varoituksena – mitä tapahtuu, kun teknologia kehittyy nopeammin kuin viisaus?

Juha Korhosen mukaan Atlantis oli korkeakulttuuri, jossa henkisyys ja teknologia kulkivat aluksi käsi kädessä. Kultakausi kesti kymmeniätuhansia vuosia, mutta lopulta valta, ahneus ja teknologian väärinkäyttö johtivat tuhoon. Se ei ollut pelkästään fyysinen tuho – se oli traumaattinen tapahtuma, joka jätti jäljen ihmiskunnan kollektiiviseen muistiin.

Tässä törmään omaan sisäiseen ristiriitaani. Jos Atlantis olisi ollut niin kehittynyt ja laajalle levinnyt sivilisaatio kuin väitetään, pitäisi löytyä jotain konkreettista. Kauppareitit, teknologiset artefaktit, kirjoitukset muilta kulttuureiltä, rakennusjäänteet. Mutta mitään sellaista ei ole koskaan löydetty.

Tai onko?

Grönlannin jäätiköt sulavat nopeasti. Etelämanner paljastaa vähitellen salaisuuksiaan. Ehkä totuus on vielä piilossa jään alla, odottamassa oikeaa hetkeä paljastua. Tai ehkä totuus on jotain paljon monimutkaisempaa kuin fyysinen kaupunki merenpohjassa.

Kun kokemus on todellisempi kuin todisteaineisto

Haastattelussani Juha kertoo omakohtaisista kokemuksistaan Atlantiksesta meditaatioiden ja regressioiden kautta. Hän ei ole yksin – tuhannet ihmiset ympäri maailmaa raportoivat samanlaisia "muistoja" korkeasta sivilisaatiosta, joka tuhoutui katastrofaalisesti.

Voivatko nämä olla pelkkiä mielikuvia? Toki. Mutta miksi niin moni kokee saman tarinan, samat teemat, saman kaipuun? Onko kyseessä jonkinlainen ihmiskunnan kollektiivinen muisti, arkkityyppi, joka elää meissä kaikissa?

Ehkä Atlantis on enemmän kuin fyysinen paikka. Ehkä se on symboli – muistutus siitä, mitä voimme saavuttaa parhaimmillamme ja mitä voimme menettää huonoimmillamme.

Haastattelussa totesimme molemmat sen että Atlantis voi myös opettaa meille jotain, nimittäin sen että teknologia ilman rakkautta ja viisautta on vaarallista. 

Katsokaa ympärillenne. AI kehittyy eksponentiaalisesti. Meillä on teknologia tuhota maapallo kymmenen kertaa. Samaan aikaan yhteiskuntamme ovat polarisoituneempia kuin koskaan, ja kollektiivinen henkinen kehityksemme ei pysy teknologian tahdissa.

Atlantis muistuttaa meitä siitä, että olemme tässä tilanteessa ennenkin. Ja silloin päädyimme tuhoon.

Mutta toisin kuin Atlantiksessa, meillä on nyt mahdollisuus tehdä toisin. Voimme valita viisauden. Voimme valita rakkauden. Voimme yhdistää teknologian ja henkisyyden tavalla, joka palvelee kaikkia.

Juha uskoo, että olemme palaamassa Atlantiksen kultakauteen – aikaan, jolloin henkisyys on jälleen keskiössä. Aikaan, jolloin ymmärrämme, että kaikki on yhteydessä toisiinsa ja että jokainen valintamme vaikuttaa kokonaisuuteen.

Onko tämä pelkkä toiveajattelu vai todellinen mahdollisuus? En tiedä. Mutta tiedän, että jokainen meistä voi tehdä valinnan juuri nyt. Voimme valita totuuden propagandan sijaan. Rakkauden pelon sijaan. Viisauden vallan sijaan.

Haluatko kuulla koko keskustelun Atlantiksesta? Katso haastattelu YouTubesta ja kuule, mitä Juha Korhonen kertoo Atlantiksen todellisesta historiasta, sen tuhosta ja siitä, miksi tämä tieto on meille nyt tärkeämpää kuin koskaan.