Sovittujen normien kyseenalaistaminen

Sain marraskuussa mahdollisuuden tilata Michael Newtonin suomenkielisen uusintapainoksen kirjasta Sielujen matka. Kirja tuntuisi olevan suosiossa henkisissä piireissä. Odotukset olivat siis korkealla kirjan kolahtaessa alkuviikosta postilaatikkooni.

Kirjan tuloa edeltävänä päivänä kävin enkelireikihoidossa. Reikihoidossa nostettiin esille pari enkeliä, jotka olivat auttamassa minua tämän elämän haasteissa. Toinen pienemmässä roolissa. Kuuntelin ja kirjasin ylös hoitajan sanat, jotta voisin niihin perehtyä myöhemmin ajan kanssa. Minulle myös kerrottiin noiden enkelien tuovan viestiä, että hierarkioihin tulisi luottaa. Myönsin hoitajalle, etten ihan kaikilta osin usko hierarkkiseen järjestelmään henkimaailman puolella, kuten en myöskään nykyisessä elämässäni. Lienee kaikuja menneisyydestä.

Seuraavana päivänä aloin lukea kirjaa. Teos oli hyvin selkeä ja informatiivinen. Sain vastaukset myös enkelireiki hoidossa nousseisiin viesteihin. Nuo enkelit, joita hoitaja kutsui enkeleiksi, olivat kaksi henkiopastani. En vain ymmärtänyt sitä tuossa hoitohetkessä. Toinen toimii pääoppaani ja toinen avustavana oppaana. Avustava opas pääoppaan oppilaana. Kirjassa esitettyjen sielujen värien kautta sain asian selville nopeasti. Ja oppaideni värejä olinkin nähnyt jo pitkään. Kirjan ansiosta myös ymmärsin hierarkia-asiaa paremmin. Koin, että hoidolla ja kirjan saapumisella oli jonkinlainen yhteys keskenään. Sain siis apua kirjasta, jota suuresti arvostetaan.

Kuitenkin ihmisenä, joka kyseenalaistaa monia asioita eikä purematta niele kaikkea lukemaansa, aloin myös joltain osin kyseenalaistamaan kirjan tekstiä. Kirjahan on yli 30 vuotta vanha. Joiltakin osin, omasta mielestäni, kaikki kirjassa esitetyt väitteet eivät ole kestäneet aikaa niin hyvin kuin soisin. Nostan tässä esille esimerkiksi sen, että eläin- ja kasvikunnan sielut olisivat ehkä alempiarvoisia kuin ihmisiksi inkarnoituneet sielut. Miksi näin? Voisiko olla, että ihmismielen ego olisi päässyt vaikuttamaan sekä kirjoittajan että tutkittavien mieleen, alitajuisesti? Ennen vanhaan ihmisen uskottiin olevan luomakunnan kruunu, jonka alapuolella olivat kaikki muut lajit. Yleinen käsitys, joka pikkuhiljaa on menettänyt voimansa. Ihminen kun ei ole irrallaan ympäröivästä todellisuudesta vaan osa sitä. Vai mitä?

Oman väitteeni tueksi kerron pari esimerkkiä. Muutama vuosi sitten hektisessä työtilanteessa, jouduin pienimuotoiseen sanaharkkaan työtoverini kanssa. Asia oli aika joutava, mutta juuri sillä hetkellä todella tärkeä. Kinastellessani työkaverini kanssa, mieleeni välähti muistikuva. Muistikuva, jossa olin suden ruumiissa saalistus tilanteessa. Aistit hyvin valppaana, sanatonta kommunikointia muun lauman kesken. Piiritimme peuraa, jonka pelon, stressin ja epätoivon saatoin aistia ja tuntea koko kehossani. Juuri sillä ratkaisevalla hetkellä, kun on aika iskeä. Tuohon hyökkäyksen hetkeen muistikuvani päättyi. Merkittävin oivallus tuohon muistikuvaan liittyen oli se, että edessä seisova työkaverini oli tuo peura, jonka elämä päättyi laumani hyökkäykseen. Tunnistin saman energian.

Vuosi sitten tein itselleni reikihoitoa. Koirani yleensä jostain syystä rauhoittuvat ympärilleni nukkumaan. Kuitenkin nuorempi koirista jäi olohuoneen puolelle nukkumaan. Pääsin melko loppuun hoidossani, kun aistin jonkun seisovan edessäni. Hahmo oli jonkinlaiseen rusehtavaan kaapuun pukeutunut buddhalaismunkki ja hän tuijotti minua puhumatta mitään. Häkellyin näystä ja aukaisin silmäni. Nuorempi koira seisoi edessäni ja tuijotti minua samalla katseella kuin juuri näkemäni buddhalaismunkki. Uskon koirani näyttäneen hetkeksi minulle oikean olemuksensa tai jonkin niistä.

Uskon siihen, että sielu voi inkarnoitua eläimeksi. Osa eläinten sieluista voivat olla hyvin korkealle kehittyneitä sieluja. Sieluja, jotka ovat puhtaita ja korkeavärähteisiä. Ne voivat olla myös osa sielunperhettämme. Olen pari kertaa tuonut omat kokemukseni sekä ajatukseni esille henkisissä tapaamisissa ja olen saanut vastustusta. Silloin on vedottu esimerkiksi lukemaani kirjaan Sielujen matka. Kirja on hyvä, kattava ja informatiivinen. Siitä en ole eri mieltä.

Kuitenkin on tultu yli 30 vuotta eteenpäin. Kirjan kirjoittamisen jälkeen on syntynyt niin erilaisia ja uniikkeja sieluja, joiden kokemukset ovat aivan erilaisia kuin kirjan kirjoittamisen aikaan oli edes mahdollista kuvitella. Toivoisinkin, että ajatusmaailmaa laajennettaisiin. Ajat muuttuvat. Yhä epätodennäköisiä vaihtoehtoja ilmaantuu esille, kaiken aikaa. Pidetään silmät ja mieli avoimena, arvoisat lukijat. 

Ihanaa joulunaikaa myös kaikille!

PS. tokihan voi olla, että viesti luottamisesta hierarkkiseen järjestelmään liittyy juuri kirjoittamaani ja henkioppaani pyörittelevät silmiään. Haluan kuitenkin tuoda asian esille ja meillähän on vapaa tahto. Pahoittelut siis arvoisat henkioppaani.