Loikka tulihevosen selkään

Vatsassa muljahtaa. Kädet hikoavat. Kurkkua kuivaa. Siemaus vettä. Keuhkojen tyhjennys. Hengitys. Avaan linkin Teamsin kokouskutsuun. Tarkistan kameran ja mikrofonin toimivuuden. Viimeinen klikkaus ja olen kokouksessa esihenkilöni kanssa. Kuulumisten vaihdon jälkeen otan puheenvuoron. Kerron asiani. Minä irtisanoudun. Esihenkilöni on hetken hiljaa. Vihdoin tokenee ja kysyy, haluaisinko avata syytä irtisanoutumiselle. Ja minä kerron.

Tuon keskustelun jälkeen tulin illalla kotiin. Sanoin puolisolleni, että tuntui kuin raskas taakka olisi pudonnut harteiltani. Siltä se tuntui. Tuntuu vieläkin. Rinnassa ollut musertava paine on hävinnyt. Olen suunnattoman ylpeä itsestäni. Minä tein sen. Olin tarpeeksi rohkea lähteäkseni tavoittelemaan unelmiani. Loppujen lopuksi minulla ei ollut muuta vaihtoehtoa. En voinut jäädä laakereilleni, en enää. Arkitodellisuudessa valintani on ehkä järjetön, tässä maailman- ja taloustilanteessa. Olen saanut ihmettelyä osakseni. En osaa sitä täysin itsekään sanoittaa, vielä. Ratkaisua on työyhteisössäni pidetty hyvin rohkeana. Eräs lähimmistä työkavereistani sanoi jopa minun rohkean ratkaisun olevan kimmoke myös muiden unelmien tavoitteluun. Ehkä, aika näyttää.

Universumi toimii hassulla tavalla. Kun ajatusmaailmani vihdoin muuttui, minua koeteltiin. Minulle asetettiin pieniä testejä. Testejä, joita minun ei ollutkaan tarkoitus läpäistä. Näiden testien avulla testattiin olisiko minulla kanttia. Ovien sulkeutuessa kerta toisensa jälkeen kasvojeni edessä, minulla annettiin kaksi mahdollisuutta. Joko jäisin paikoilleni kitumaan henkisesti, mutta taloudellisesti turvattuna. Tai sitten ottaisin rohkean hypyn kohti tuntematonta, joka veisi minua henkisellä matkallani suuria harppauksia eteenpäin. Talous ei välttämättä olisi kuitenkaan niin turvattu, ainakaan aluksi.

Voin sanoa, että kymmenen vuotta sitten olisin tehnyt toisenlaisen ratkaisun, ehkä myös viisi vuotta sitten. Jokin on kuitenkin muuttunut. Tuntuu, että olisin nyt oikealla polulla, muutaman mutkan kautta, kiitos valinnan vapauden. Ilman noita mutkia en olisi kuitenkaan tässä nyt. En siis tiedä ovatko ne valinnanvapauden ansiota vai oppiläksyjä, jotka minun tulikin käydä lävitse.

Kevään auringon lämmittäessä oloni on hyvin tyyni ja vapautunut. Edessäni odottaa aivan tuntematon ja tutkimaton pelikenttä. Kauriin merkeissä syntynyt tuntee kuitenkin Saturnuksen vastuun ja velvollisuuden taakan takaraivossaan. Vapaus on ihanaa, mutta vastuu täytyy muistaa. Tartun tulihevosen harjasta kiinni tiukemmin ja nautin tästä kyydistä. Niin pitkään kuin mahdollista. Rakennan omaa tulevaisuuttani aivan uusista lähtökohdista, unohtamatta kuitenkaan kovan työn merkitystä menetyksen suhteen. Hetken voin kuitenkin nauttia tästä huumaavasta vapauden tunteesta.

Aivan ihanaa viikon alkua!