Skip to main content

Ei signaalia

  • LindaF.

Olipahan tammikuu. Ei voi muuta sanoa. Eilen totesin tammikuun päättyneen yhtä kylmänä kuin alkoikin. Jopa pohjoisen mittareilla tammikuu oli hyytävä. Tammikuun lapsena minun pitäisi olla tottunut kylmyyteen ja pimeyteen. Kuitenkin viikkokausia jatkunut kylmyys aiheutti itselleni totaalisen pysähtymisen.

Kun ulkona oli useita päiviä lähemmäs 40 astetta pakkasta ulkoilu, liikkuminen ja kanssakäyminen kodin ulkopuolella oli minimaalista. Sitä keskittyi vain kodin lämmittämiseen ja yksinkertaisesti olemassaoloon. Mielenkiintoista on myös se, että yhteys omaan sisäiseen maailmaani on tuntunut olevan poikki. Aivan kuin sisäinen maailmani olisi vaipunut talviunille.

Pakkasten lauhduttua hieman inhimillisempiin lukemiin, matkustin siskonpoikani valmistujaisiin pitkäksi viikonlopuksi. Hyvin äkäinen influenssa pidensi reissuni yli viikon mittaiseksi. 40 asteen kuumeessa ei mielessäni käynytkään lähteä kotimatkalle lentäen. Tai ylipäätään millään kulkuvälineellä. Olin toisen pikkusiskoni luona ja sairastelimme isolla porukalla koko viikon. Kaikki joutuivat pakkolepoon kuumeen kourissa. Eipähän tarvinnut yksin sairastella. Influenssan kourissa yhteyteni sisäiseen maailmaani tuntui menevän vieläkin enemmän poikki.

Kuumeen hellittäessä pääsin matkustamaan kotiin, jossa toipuminen influenssasta yhä edelleen jatkuu. Yhteyden ollessa katkenneena olen tuntenut outoa levottomuutta, syvää väsymystä, sumuista olotilaa ja mielenkiinnon puutetta yhtään mihinkään. Jotenkin tuntuu, että kaikki on ollut jonkinlaisella katkolla. Pysähtyneessä tilassa. Unen laatu on ollut mitä sattuu ja syvä uupumus on pysäyttänyt kaiken. Suurimmaksi osaksi tämä varmasti johtuu influenssasta. Olen kuitenkin myös miettinyt, että tällä pysähtymisellä on itseni kannalta jokin merkitys. Haluaisin ainakin uskoa niin.

Viime yönä tuntui pitkästä aikaa, että uni oli levollista ja virkistävää. Aivan kuin jotain todella raskasta olisi vapautunut energiakentästäni. Olo on edelleen hieman epätodellinen ja sumuinen, mutta tunnistan itseni taas paremmin. Aivan kuin yhteyttä ladattaisiin uudelleen. Hitaasti mutta varmasti. Toivottavasti alkava helmikuu olisi hieman kevyempi energioiltaan kuin hyytävä tammikuu.

Pikkuhiljaa elämän voittaessa influenssan jäljiltä mukavaa viikkoa :)

  • Luotu .