Rannevaltimo oli se paikka, josta saattoi tietää kunkin "henkiset olennot". Tiedettiin että se toimii eri ihmisillä eri lailla ja siitä saattoi lukea ihmisen aatteita, olihan se yhteydessä sydämeen. Jos ajatteli pahoja, sen huomasi!
Tauti ei tarttunut pelkästään luonnosta, säikähdyksestä tms. sillä tauti saatettiin myös kiroa. Tällä tarkoitettiin ihmisten toistensa päälle kiroamia manauksia, loitsuja ja pahantoivotuksia. Syytönkin saattoi saada kiroja päällensä, jos sattui kuuntelemaan kahden ihmisen riitelyä. Kesäisin tämä kiro tarttui erityisen helposti.
Luonnon lisäksi ihmisen uskottiin ennen vanhaan saavan taudin tai vaivan säikähtämisen vuoksi. Ja säikähtäähän saattoi syyn kuin syyn vuoksi. Tavallisempia syitä lienevät olleet eläimet, ukonilma ja vainajat.
Monikaan meistä ei luottaisi loitsun voimaan, kun veri valuu pitkin jalkaa tai levittäisi palovamman päälle lampaan lantaa. Vanhan ajan kansanperinteen tuntemat menettelytavat taudin parantamiseksi tai tarttumisen estämiseksi tuntuvat suoraan sanoen järjettömiltä näinä päivinä. Mutta siitä huolimatta ne ovat yhä osin toimivia.
Luonto saattoi olla hyvinkin julma entisaikaan, tai niin ainakin kuviteltiin, sillä luonnosta etsittiin (ja löydettiin) syy mitä erilaisempiin vaivoihin. Erilaiset "nenät" olivat hyvinkin yleisiä.