Käärmeet ja muut vaaralliset eläimet

Ennen vanhaan liikuttiin paljon luonnossa, oli peltotöitä, poimittiin marjoja ja metsästettiin. Eläinten ja ihmisten yhteentörmäykset olivat siis väistämättömiä.

Kyykäärme lienee yksi vihatuimmista eläimistä Suomessa. Vielä tänäkin päivänä monet ihmiset tappavat kyykäärmeen ilman tunnontuskaa, vain vanhan pelon sanelemana. Mutta miten sitten ennen vanhaan käärmeen purema parannettiin?

Oulussa uskottiin että jos ihminen ehtii pureman jälkeen ennen käärmettä veteen, purema ei kipeydy. Käärmeen uskottiin näet menevän puremisen jälkeen veteen tiputtamaan myrkkyhampaansa. Sortavalassa puolestaan uskottiin siihen, että maa vetää myrkyn pois kehosta. Puremiskohta piti siis upottaa maahan. Monissa uskomuksissa käärme piti tappaa ja kipeään paikkaan laitettiin käämeen rasvaa, sappea tai koko raato. Näin vältytään kipeytymiseltä. Laihialla ihminen piti laittaa kokonaan kirnupiimään, tarina ei kerro käytettiinkö kirnupiimä sen jälkeen. Erilaiset yrtit ja luonnontuotteet olivat myös suosittuja konsteja: juoksevan veden vaahto, valkoisen hevosen maitoa, sammakon verta sekoitettuna maitoon tai pajunkuoreen takasivat joidenkin oppien mukaan  paranemisen. En tiedä jutun todenperäisyyttä, mutta hieman arveluttaa tämä Ruskealan neuvo: jos käärme puree, pitää odottaa aivan hiljaa ja paikoillaan, että käärme tulee takaisin ja imee myrkyn pois.

Ampiaiset

Suomalaiset olivat yllättävän yksimielisiä ampiaisten ja mehiläisten pistojen parantamisesta. Lähes kaikkialla neuvottiin ottamaan maata ja painamaan sillä pistokohtaa. Myös edellisvuotisella reikäisellä haavanlehdellä, viikatteenterällä ja villaisella painaminen auttoi asiaa. Tosin Varpaisjärvellä uskottiin että kuolemaksi on jos pistää keskipäivällä, kun taas Suomussalmella kuolema tuli, jos piston sai auringonlaskun jälkeen.

Muut vaaralliset eläimet

Liekö eläinkunnassa tapahtunut isokin muutos, mutta entisajan "vaaralliset" eläimet ei kyllä nykytiedon mukaan kovin pahoja ole. Ainakaan itse en ole koskaan törmännyt purevaan sisiliskoon tai sammakkoon. Hämeenkyrössä oltiin kuitenkin vakaasti sitä mieltä, että sisiliskon purema tappaa aina ihmisen. Kuhmossa uskottiin puolestaan, että sammakko on myrkyllinen ja hyvin paha. Menoa on, jos se puree, siihen ei mitkään taiat auta. Kaikkialla ei näitä eläimiä ihan niin vaarallisena kuitenkaan pidetty ja silloin löytyi myös parannuskeinot: sisiliskon purema parani yhdeksän valkoisen tamman tai seitsemän valkoisen kutun maidon avulla. Sammakon tuottama vamma parani kun haettiin sammakko, jota sitten takasääristä vedetään edestakaisin kipeän päällä samalla syljeskellen ja siunaillen. Sammakkoa ei tapettu, vaan se vietiin takaisin lammikkoon.

Niin ja olihan ne hämähäkit vaarallisia: "Ei sua ottoo hämähäkkijä kiinni, se kun piäsöö purasemmaa, nii sen jäläk turpoo eikä se vällee parane", kerrottiin Kangasniemellä lapsille.

Lähteet:
Hako Matti (toim.) Kansanomainen lääkintätietous
Tuovinen Jane, Tietäjistä kuppareihin
Hernesniemi Antti, Jäsenet paikalleen, paha veri pois