Yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyteen, osa 3
Romuttaako yksilökeskeisyys ja valinnan mahdollisuus yhteiskuntamme rakenteita? Kasvattaako se eriarvoisuutta ja alistamista? Olisiko jo aika miettiä kokonaisuutta, huomioida yhteisö ja lopettaa omaan napaan tuijottelu. Yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyteen, osa 3.
Yhteisöt ovat intiimejä ja yksityisen elämänalueen yhteenliittymiä. Yhteisöissä ymmärretään jäseniä ja asioista sovitaan yhdessä. Yhteisöjen jäsenet tekevät yhteistyötä ja ovat solidaarisia toisiaan kohtaan. Tavallisesti yhteisöön kuuluvat ihmiset elävät samalla alueella ja jakavat samat mielenkiinnon kohteet ja arvomaailman. Yhteisön jäsenten välillä on tunnepitoisia, epämuodollisia suhteita. Yhteisöt ovat pysyviä, jäsenet luottavat toisiinsa ja ovat samalla puolella. Oman edun tavoittelua ei esiinny. Itsensä sijaan ajatellaan ja tavoitellaan yhteistä hyvää. Ihmiset ovat tiiviissä yhteydessä toistensa kanssa. Yhteisölliset siteet ja normit estävät sen, että ihmiset käyttäisivät toisiaan hyväksi tai toimisivat muutoin toisiaan vastaan.
Vanha yhteisöllisyys on erilaista kuin uusyhteisöllisyys
Vanhoissa yhteisöllisissä kulttuureissa noudatettiin vastavuoroisuuden periaatetta. Yhdenmukaisuuden paine oli kovempi. Yhteisöt rakentuivat hierarkkisesti ja valta keskittyy johtajalle. Jokaisella oli selvä sosiaalinen asema, jonka mukaista käyttäytymistä muut yhteisön jäsenet odottivat. Arvot jaettiin. Toisista oltiin enemmän riippuvaisia, ja ihmissuhteet olivat läheisiä, henkilökohtaisempia. Eloonjäännin mahdollisti se, että toimittiin yhdessä. Edelleen on olemassa monia perinteisessä mielessä yhteisöllisiä kulttuureja.
Uusyhteisöllisyys on demokraattista. Demokraattisiin jälkimoderneihin yhteisöihin liittyminen ja niistä irtautuminen on vapaaehtoista. Jotta yhteisö olisi toimiva, tarvitaan normeja. Yhteisön jäsenten on sitouduttava sääntöjen noudattamiseen. Ilman sääntöjä kaikki muuttuu kaaokseksi. Toisaalta, sopiva väljyys säännöissä mahdollistaa luovuuden.
Yhteisöllisyys tarkoittaa yhteisempiä arvoja nykyisten monien hyväksyttyjen arvoperustojen sijaan. Arvot toimivat liimana yhteisön jäsenten välillä. Ilman yhteistä uskoa ei ole yhteisöjä. Yhteisöjä yhdistää yhteinen kertomus, tarina siitä, miksi olemme me ja keitä me olemme.
Sosiaalisen median ”yhteisöllisyys”
Uusyhteisöllisyyttä on tarkasteltu digitaalisessa maailmassa. Sosiaaliseen mediaan syntyy ihmisten yhteenliittymiä, digitaalisia uusyhteisöjä. Ne rakentuvat riittävän samankaltaisen ideologian jakavien ihmisten vuorovaikutuksesta. Jokainen sosiaalisen median ryhmittymä on ainutlaatuinen. Ne eivät kuitenkaan ole kovin kiinteitä, eivätkä jäsenet tunne toisiaan hyvin. Joissain ryhmissä sosiaalinen tuki jää vähäiseksi. Varsinaisesta yhteisöllisyydestä ei voida puhua.
Tarvitsemme yhteisöä
Ihminen on luotu laumaan. Meihin on sisäänrakennettu tarve kuulua yhteisöön, esimerkiksi perheeseen ja sukuun. Olemme olemassa ja kehitymme yhteydessä muihin. Mahdollisuus samaistua vertaisryhmään on tärkeää erityisesti nuoruusiässä, mutta myös muulloin. Yhteisöllisyyden puuttuessa yhteiskunnasta, vertaisryhmiä alkaa muodostua myös ei-toivottujen, esimerkiksi rikollisten, arvomaailmojen ympärille. Jos emme pärjää yhteiskunnan hyväosaisten ryhmissä, luomme omat, toisenlaisia arvoja tunnustavat yhteisöt.
Lisätietoa aiheesta ja kirjoituksessa käytettyjä lähteitä:
Ulrich Beck & Beck-Gernsheim, Elisabeth (2001): Individualization. Institutionalized Individualism and Its Social and Political Consequences. Sage Publications.
Kalevi Kaipio (1999): Kasvattava yhteisö. Jyväskylän Koulutuskeskus Oy, Jyväskylä.
Kalevi Kaipio (2011): Yhteisöllisyys ammatillisessa koulutuksessa. Luentomateriaali, Turku 14.10.2011.
Janne Kivivuori (1992): Psykokulttuuri: sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumisen kulttuuriin. Hanki ja Jää, Helsinki.
Janne Kivivuori (1996): Psykopolitiikka: paljastava psykologia suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun perinteenä. Hanki ja jää, Helsinki.
Janne Kivivuori (1999): Psykokirkko. Psykokulttuuri, uskonto ja moderni yhteiskunta. Hanki ja jää, Helsinki.
Johanna Kuivakangas (toim.): Yhteisöpedagogiikan uudet avaukset. Sarja C. Oppimateriaaleja 29, 2012. Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsinki
Markku Ojanen, blogitekstit https://www.markkuojanen.com/yhteiskunta/
Juho Saari (2015): Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus, Helsinki.
