Yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyteen Osa 2

Romuttaako yksilökeskeisyys ja valinnan mahdollisuus yhteiskuntamme rakenteita? Kasvattaako se eriarvoisuutta ja alistamista? Olisiko jo aika miettiä kokonaisuutta, huomioida yhteisö ja lopettaa omaan napaan tuijottelu. Yksilökeskeisyydestä yhteisöllisyyteen, osa 2.

Yksilökeskeisessä kulttuurissa ihannoidaan hallintaa, itsensä toteuttamista ja esiin tuomista sekä merkkejä yksilön vahvuudesta. Vahvalla yksilöllä on elämänhallintaa ja hän pystyy toteuttamaan itseään yhä enemmän. Itsensä toteuttaminen tapahtuu yhteisvastuun kustannuksella.

Itsensä toteuttamisen ajatus on vieras perinteisen yhteisöllisyyden näkökulmasta. Ajatuksen taustalla on tunnustettuja psykologeja viime vuosisadalta; Carl Jung, Abraham Maslow ja Carl Rogers. Itsensä toteuttamiseen liittyy ajatus, että yhteisöt ja muut ihmiset ovat esteinä yksilön tarpeiden, toiveiden ja tavoitteiden toteuttamisen tiellä. Ihanteeksi nostetaan vapaa yksilö. Vapaa yksilö voi toteuttaa itseään.

Yksilökeskeisyys ja kilpailu

Yksilökeskeisessä kulttuurissa kilpailu nähdään myönteisessä valossa. Vahva yksilö näyttää rohkealta, aktiiviselta kansalaiselta. Kilpailuhenkisessä yksilökulttuurissa on voittajia ja häviäjiä, heikkoja ja vahvoja. Jokainen vastaa omasta voimastaan. Vahvalla luullaan olevan johtamiskykyä, mikä käytännössä jää omien mielipiteiden ja näkemysten tinkimättömän ajamisen tasolle. Vahvojen elämäntapaa ohjaavat itsekeskeisyys ja oman edun tavoittelu. Ne ovat inhimillinen osa meitä jokaista. Tällaiset yllykkeet eivät vielä sinällään tee meistä itsekkäitä. Nykykulttuuri kuitenkin sallii aiempaa useammin itsekkäiden pyrkimysten tavoittelun, jopa arvostaa sellaista käytöstä. Pidäkkeitä ja erilaisuuden, kuten huono-osaisuuden, kohtaamista empaattisesti ei yksilökeskeisessä kilpailukulttuurissa esiinny. Yksilökeskeisyyteen keskittyminen aiheuttaa monen tasoista pahoinvointia.

Yksilö on omillaan, ja voi pahoin

Kun ympäriltä puuttuu yhteisö, olemme omillamme. Yhteisöstä huokuva lämpö vaihtuu hyytävään yksinäisyyteen. Erillisyys, irrallisuus ja päämäärättömyys voivat ilmetä eri tavoin eri ihmisillä. Masennus, tyhjyyden tunteet, syrjäytyminen, aggressiivisuus, merkityksettömyys ja vaikeudet integroitua yhteiskuntaan lisääntyvät. Alttius rikolliseen tai muuhun epäsosiaaliseen toimintaan kasvaa, kun yhteisön normit ja paine niiden noudattamiseen puuttuvat. Kun ympäröivä kulttuuri korostaa autonomiaa, osalle yksilöistä tarjoutuu mahdollisuus häikäilemättömään toimintaan. Yhteisvastuu ja toisista välittäminen vähenevät.

Yksilön tasolla yhteisöllisyyden puute esimerkiksi estää tärkeiden psyykkisten kuulumisen tarpeiden tyydytystä. Jokaisen tulisi saada kuulua johonkin ja jollekin. Me tarvitsemme sitä. Tarvitsemme muita ihmisiä aivan kaikkeen. Jokaisen tulisi saada vaikuttaa omaan elämäänsä yhteisössä. Tunnemme paikkamme yhteisössä, mikä tuo merkityksellisyyttä ja tarkoitusta elämään ja muodostaa osan identiteettiämme. Yhteisöllisyys ja yhteisöllisen kulttuurin rakentaminen ovat erinomainen vaihtoehto ääri-individualismille.

Lisätietoa aiheesta ja kirjoituksessa käytettyjä lähteitä:

Ulrich Beck & Beck-Gernsheim, Elisabeth (2001): Individualization. Institutionalized Individualism and Its Social and Political Consequences. Sage Publications.

Kalevi Kaipio (1999): Kasvattava yhteisö. Jyväskylän Koulutuskeskus Oy, Jyväskylä.

Kalevi Kaipio (2011): Yhteisöllisyys ammatillisessa koulutuksessa. Luentomateriaali, Turku 14.10.2011.

Janne Kivivuori (1992): Psykokulttuuri: sosiologinen näkökulma arjen psykologisoitumisen kulttuuriin. Hanki ja Jää, Helsinki.

Janne Kivivuori (1996): Psykopolitiikka: paljastava psykologia suomalaisen yhteiskunnallisen keskustelun perinteenä. Hanki ja jää, Helsinki.

Janne Kivivuori (1999): Psykokirkko. Psykokulttuuri, uskonto ja moderni yhteiskunta. Hanki ja jää, Helsinki.

Johanna Kuivakangas (toim.): Yhteisöpedagogiikan uudet avaukset. Sarja C. Oppimateriaaleja 29, 2012. Humanistinen ammattikorkeakoulu, Helsinki

Markku Ojanen, blogitekstit https://www.markkuojanen.com/yhteiskunta/

Juho Saari (2015): Huono-osaiset. Elämän edellytykset yhteiskunnan pohjalla. Gaudeamus, Helsinki.