Viisi periaatetta hyvään kohtaamiseen lapsen kanssa

Kohtaaminen lapsen ja aikuisen välillä on ainutlaatuinen ja rikas vuorovaikutustilanne. Lapsen ja aikuisen suhde ei ole tasavertainen, mutta se pitäisi perustua kunnioitukseen ja hyväksyntään. Vastuu tilanteesta on aikuisella.  Aikuinen rakentaa luottamusta ja tarjoaa lapselle turvallisuutta, sillä aikuisena meidän pitää ottaa huomioon vastuu, tasapainoinen tunne-elämä  ja lapsen sekä aikuisen roolit. Vuorovaikutustilanteen toimivuuteen voidaan vaikuttaa toimimalla lapsilähtöisesti ja leikillisyyttä ruokkien.

Kunnioitus ja hyväksyntä. Henkiseen kypsyyteen kuuluu muiden ihmisten kunnioitus ja hyväksyntä. Tämä koskee myös lapsia – heidät on kohdattava kunnioittaen, ja hyväksyä heidät kokonaisina ihmisinä juuri sellaisina kuin he ovat. Kunnioitusta ei voi sanoa ääneen luotettavasti, eikä oikein hyväksyntääkään. Kyse on asennetasolla ilmenevistä asioista, jotka tulevat piilevästi ilmi erilaisissa vuorovaikutustilanteissa. Toisen ihmisen ja hänen itseisarvonsa kunnioittaminen ja toisen ihmisen hyväksyminen sellaisena kuin hän on kuuluvat jok’ikiseen henkisesti kypsään kohtaamistilanteeseen.

Luottamus ja turva. Lapsi on avuton maailman edessä. Hän ei selviydy ilman aikuisten apua ja turvaa. Siksi hyvään kohtaamiseen lapsen kanssa kuuluu luottamuksen lisäämisen ja turvallisuuden tunteen vahvistaminen. Luottamus lisääntyy, kun aikuinen pitää sanansa. Myös se, että lapselle välittyy kokemus aikuisen osaamisesta ja tilanteen hallinnasta, lisää luottamuksen ja turvallisuuden tunnetta. Lapsen pitää saada luottaa siihen, että aikuinen pystyy hallitsemaan ja ratkaisemaan vaikeita tilanteita ja että aikuiselta saa aina apua. Lapsi tarvitsee sitä, että aikuinen on häntä ja hänen tarpeitaan varten. Turvallisuus tarkoittaa myös ennakoitavuutta ja ymmärrettävyyttä. Aikuisen mielenliikkeiden ei tulisi heilautella hänen käytöstään, sillä vähentää luottamusta ja turvaa lapsen ja aikuisen välisessä vuorovaikutuksessa.

Lapsilähtöisyys. Hyvässä lapsen ja aikuisen kohtaamisessa toteutuu lapsilähtöisyys. Silloin aikuinen sovittaa toimintansa ja viestintänsä lapsen näkökulmaan ja olemukseen. Lapsen lapsuutta arvostetaan, ja se näkyy aikuisen oman toiminnan muokkaamisena lapsilähtöisyyden suuntaan. Lapsen maailma on sellaisenaan arvokas ja tärkeä. Lapsen esiin nostamat puheenaiheet ovat tärkeitä. Aikuisen tulisi osoittaa lämmintä kiinnostusta lapsen mielenkiinnon kohteita kohtaan ja olla valmis jakamaan niitä. Kun aikuinen on vuorovaikutuksessa lapsen kanssa lapsilähtöisesti, on se hieno mahdollisuus aikuisellekin päästä matkalle lapsen todellisuuteen ja maailmaan.

Aikuisuus. Hyvässä, henkisesti kypsässä vuorovaikutuksessa aikuisen kuuluu olla aikuinen ja lapsen kuuluu saada olla lapsi. Lapsuuteen kuuluvat hallitsemattomat tunnepuuskat, eivät aikuisuuteen. Aikuiselta edellytetään toisenlaista itsehillintää ja tunnetaitoja kuin lapselta. Vastuu tilanteen tasapainosta ja viestinnän ilmapiiristä on aikuisella.

Aivot kehittyvät yli 20-vuotiaiksi. Viimeisimpiä kehittyviä aivojen osia on muun muassa prefrontaalinen korteksi, eli aivokuoren etuotsalohko. Kyseinen alue liitetään muun muassa itsehillintää, käytöksen seurausten arviointiin ja pitkäjänteiseen ajatteluun. Pienellä lapsella tällaista aivojen aluetta ei ole vielä kypsynyt siinä määrin kuin aikuisella. Siitäkään syystä häneltä ei voida edellyttää samanlaista itsehillintää kuin varttuneemmalta ihmiseltä. Aikuisella tuo aivojen osa-alue on kehittynyt. Elämänkokemuksen myötä aikuisella on enemmän edellytyksiä luoda rauhallinen ja turvallinen ilmapiiri vuorovaikutustilanteelle, ja sitä aikuiselta voidaan odottaa.

Aikuisen tehtävä on sanoittaa voimakkaita tunnepuuskia ja tarjota malli niiden hallinnasta. Aikuinen rauhoittaa, jos lapsi on voimakkaiden ikävien tunteiden vallassa. Hyvään vuorovaikutukseen kuuluu aikuisen sensitiivisyys lapsen tunteille ja niiden käsittelyssä auttaminen. Kun lapsi saa kokea ikävätkin tunteet turvallisen aikuisen läheisyydessä, hänen on mahdollista oppia rauhoittamaan itse itsensä. Jos aikuinen lähtee mukaan lapsen kiukkuun ja raivoon, lapsi oppii aikuiselta tällaisen tavan toimia ärtymyksen, vihan, pettymyksen tai raivon tunteiden vallassa.

Leikillisyys. Lapsen tapa tutkia, oppia, kasvaa ja kehittyä on leikki. Psykologit uskovat, että leikki on lapsen luontaisin ja melkeinpä ainut tapa oppia asioita. Siksi hyvään aikuisen ja lapsen väliseen vuorovaikutukseen kuuluu leikillisyyttä. Esimerkiksi kielteisen palautteen antaminen tai käytöksen rajaaminen onnistuvat paremmin, kun niistä tehdään leikki. Tämä edellyttää, että aikuinen muuttaa ajatteluaan positiivisen suuntaan. Sen sijaan, että mietittäisiin, mitä lapsi ei saa tehdä, tulisi ajatella, mitä aikuinen haluaa lapsen tekevän kyseisessä tilanteessa. Sen jälkeen tähän innostetaan leikin avulla. Käsien pesusta, ystävällisyydestä, astioiden korjaamisesta, petin petaamisesta tai lelujen raivaamisesta lattialta pystyy tekemään mukavan kisailun tai pelin. Pisteitä saa hyvästä käytöksestä, ja peli päättyy lapsen onnistumisen kokemukseen.