Tapaa rakastettusi yön suojaisassa sylissä

Se pyörre joka virtaa kehossasi, kun tiedät tapaavasi sielunkumppanisi tai kaksoisliekkisi. Energiasi nousevat, seksuaalichakra kiihtyy, askel kevenee ja hymy kaartaa väkisin suupielet ylöspäin. Joskus fyysinen maailma on kuitenkin este tapaamiselle, onneksi rakkaus on rajaton.

Aina ei ole mahdollista syystä tai toisesta jakaa elämäänsä kaksoisliekkinsä tai sielunkumppaninsa kanssa. Ehkä asutte kaukana toisistanne tai kumppanisi ei ole valmis suhteeseen vaan pelkää voimakkaita tunteitaan ja pakenee. Ehkä olette varattuja eikä vielä ole tullut aikanne. Ehkä tapasit kaksoisliekkisi hetkisen, ohikiitävän hetken, etkä edes tiedä oliko kaikki totta, vai pelkkää kuvitelmaa. Ehkä et edes tiedä, olitteko toisianne varten. Ehkä jouduit luopumaan sielunkumppanistasi kuoleman edessä. Tai sitten teidän oli mahdotonta elää yhdessä ja voimakkaista tunteista huolimatta ero oli paras mahdollisuus.

Itse tapasin kaksoisliekkini vajaa kaksi vuotta sitten. Kohtasimme ja kadotimme toisemme. Oli luovuttava, oli annettava pois. Ehkä emme edes olleet toisiamme varten....Mutta vaikka erosimme, on vaikea irtautua. Silloin tällöin vilkaisen hänen kuulumisiaan ja haikein mielin mietin: "Mitä jos ?" En ole ikinä ollut ripustautuja, olen hyvinkin itsenäinen, en ole koskaan kokenut tarvitsevani ketään.

Viime yönä vihdoin kohtasin hänet. Tunsin kuinka sydän pamppaili normaalia enemmän, energiat nousivat ja kiihotuin. Kehoni jokainen aisti herkistyi hänen läsnäololleen. Sanoja ei vaihdettu, pystyimme kommunikoimaan telepaattisesti. Näimme itsemme toisen silmistä ja tunnistimme toisen sielusta. Supistuimme ja laajenimme, kunnes väistämättä räjähdimme, aloittaaksemme kaiken alusta. Olimme yhtä.

Havahtuessani vääjäämättä "todellisuuteen" aamulla pidin tiukasti kiinni tunteistani ja unen antamasta voimasta. Vaikka en voi fyysisen maailman puitteissa päästä hänen syliin, unen suoma lohtu antaa voimaa vielä pitkään.