Rasismin taustatunteena on pelko

Suomeen on tuli viime vuonna turvapaikanhakijoita enemmän kuin vuosiin. Erilaisista kulttuurisista olosuhteista tulevien turvapaikanhakijoiden tulva herätti ennakkoluulot ja vieraudenpelon. Se sai aikaan totuudenvastaisiin mielikuviin perustuvia rasistisia reaktioita. Satu Ilta pohtii, millaisena kypsä henkisyys näyttäytyy suhteessa rasismiin.

Rasismi kumpuaa vierauden pelosta. Se on evoluution saatossa kehittynyt ja luolamieskaudella kenties hyödyllinen ominaisuus, mutta sen ei voi antaa ohjata toimintaa nykyisin. Rasistisesti toimiva ihminen arvottaa jonkin kuvitteellisen ihmisryhmän alempiarvoiseksi kuin sen, mihin hän itse katsoo kuuluvansa. Rasismi on tiettyyn ryhmään kuuluvan henkilön ihmisarvon alentamista. Siinä vaiheessa, kun rasistinen harhaluulo johtaa toimintaan, se on jo rikos. Jokaiselle kuuluu perusoikeutena yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto.

Kypsä henkisyys on monia asioita. Se on kullekin henkilökohtaista. Minulle se tarkoittaa sitä, että aistin jokaisen ihmisen jumalallisen alkuperän. Meillä kaikilla on paitsi fyysinen, myös hengellinen alkulähde. Olemme yhtä kaiken olevan kanssa. Kuinka tältä pohjalta voitaisiin asettua muiden yläpuolelle ja alkaa kaikkivaltiaan tavoin arvottamaan toisia luotuja? Ei mitenkään.

Kypsään henkisyyteen kuuluu myötätunnon periaate. Se tarkoittaa lempeää, ystävällistä suhtautumista kaikkia muita kohtaan. Erilainen on vierasta, ei sitä tarvitse selittää pois. Mutta se tarkoittaa kulttuurista vaurautta, lukuisia mahdollisuuksia oppia ja elämän ihmeen moninaisuutta. Ehkä silmiinpistävin ero kypsän henkisyyden ja rasismin välillä on se, minkä tunteen pohjalta kummassakin toimitaan. Minulle kypsän henkisyyden teot ovat rakkauden tekoja. Kun toimin rakkauden pohjalta lähimmäistä auttaen, Jumala toimii kauttani. Samalla uskoni vahvistuu.

Rasismissa ei toimita rakkauden pohjalta. Sen taustatunne on pelko. Pelon sokaisemana toimitaan niin, että reagoidaan uhkaan. Rasistisesti käyttäytyvä ihminen pelkää. Surkuhupaisaa tai ei, mutta todellista uhkaa ei ole olemassa. Hän pelkää päänsä sisäisiä, totuudenvastaisia mielikuvia. Ne eivät kuulu kypsään henkisyyteen. Rasismi kohdistuu ihmisryhmiin. Kun pelosta huolimatta päätämme olla rohkeita ja nähdä vieraatkin ihmiset yksilöllisemmin, voimme käyttäytyä totuuteen, ei mielikuviin perustuen. Leimaamisen sijaan alamme nähdä kunkin henkilön persoonana.

Kypsä henkisyys ei tarkoita sokeaa sinisilmäisyyttä. Oikein ja väärin tekijöitä löytyy kaikista ryhmistä, myös turvapaikanhakijoista. Traumaattinen tausta voi altistaa sille, että ihminen oireilee rikollisin teoin. Myös silloin toista ihmistä on autettava.

Henkiseen kypsyyteen kuuluu totuuden näkeminen, lähimmäisen rakastaminen ja totuudellisten tekojen pohjalta toimiminen, ei koskaan rasismi.