Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus, osa 4: pyydä sitä, mikä rikastuttaa elämääsi
Puolustautuminen, vetäytyminen ja hyökkääminen ovat niitä yleisiä toimintatapoja, joihin turvaudumme kun meitä tuomitaan tai arvostellaan. Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus eli nonviolent communication (NVC) on edesmenneen psykologian professori Marshall B. Rosenberg kehittämä malli, jonka avulla pystymme säilyttämään mielenrauhamme myös riitatilanteissa. Osa 4. pyydä sitä, mikä rikastuttaa elämääsi.
Pyytäminen on NVC-prosessin viimeinen vaihe. Voimme pyytää toisilta ihmisiltä sellaista, mikä rikastuttaa elämäämme. Pyynnön on hyvä olla tarkka. Pyyntö koskee tekoja, jotka täyttävät tarpeemme. Voimme toimia samalla tavalla kuuntelijan roolissa. Pyrimme arvostelematta, arvioimatta ja syyttelemättä tai vertaamatta kuulemaan, mitä toinen ihminen tuntee ja tarvitsee. Osoitamme myötätuntoa toisen ihmisen tunteille ja tarpeille, riippumatta siitä, miten epäsuorasti hän niitä ilmaisee.Lisäksi voimme koettaa selvittää, mitä me voisimme tehdä, että hänen tarpeensa täyttyisivät.
Itselleen pyytäminen vaatii rohkeutta ja opettelua. NVC-prosessiin eli rakentavan ja myötäelävän vuorovaikutuksen prosessiin kuuluu olennaisesti rehellinen itseilmaisu. Se ei ole helppoa. Erityisesti naisten voi olla vaikea oppia pyytämään itselleen jotain. Voimme kokea, että pyyteettömyyteen ja auliiseen palvelemiseen suostuvaan ihanteeseemme ei kuulu pyytäminen itselle. Ne eivät kuitenkaan ole ristiriidassa. Voimme oppia antamisen ja muista huolehtimisen lisäksi huolehtimaan myös omista tarpeistamme. Se antaa voimavaroja, jotka mahdollistavat toisista huolehtimisen rakkaudellisesti ja sydämestä antaen tavalla, johon itsensä kieltävä ihminen ei pysty.
Hyvä pyyntö on myönteinen
Moni meistä osaa hyvin kertoa, mitä ei halua. Sellainen pyyntö ei yleensä toimi halutulla tavalla. Jos haluamme, että tarpeemme tyydyttyvät, meidän on keskityttävä pyytämään myönteisesti. Myönteinen pyyntö ilmaisee, mitä haluamme, sen sijaan, että ilmaisisimme mitä emme halua. Tämä koskee myös sisäistä puhettamme. Ajatuksissamme sätimme itseämme, kerromme mitä ei olisi pitänyt tehdä tai mitä emme ainakaan halua. Näemme pelkoja ja uhkakuvia.
Jos keskittyisimme haaveisiin, unelmiin ja ajattelemaan sitä, mitä meidän tulee tehdä kielteisen käytöksen sijaan, voisi haaveemme toteutua. Silloin pystymme samaistumaan siihen, mitä haluamme sen sijaan, että samaistumme siihen, mitä emme halua. Jos samaistumme siihen, mitä emme halua, on vaarana, että siitä tulee mieleemme itseään toteuttava ennuste.
Pyynnöt ilmaistaan tekojen kielellä
Hyvä pyyntö on paitsi myönteinen, myös tekojen kielellä ilmaista. Mitä haluamme toisen tekevän hyväksemme? Kun ilmaisemme konkreettisia tekoja, toisten on mahdollista täyttää tarpeemme. Se on palkitsevaa molemmille osapuolille.
Jos esimerkiksi pyydämme puolisoltamme, että haluaisimme hänen osoittavan meille enemmän arvostusta, voi puolison olla vaikea hahmottaa, mitä se käytännössä tarkoittaa. Jos sen sijaan kertoisimme, että haluaisimme puhua lauseen loppuun keskeytyksittä, ilman päälle puhumista, annamme puolisolle mahdollisuuden onnistua ja täyttää tarpeemme.
Epämääräinen kieli lisää sisäistä hämmennystä meidän itsemme lisäksi kuulijoissa. Myönteisyyden ja konkreettisten tekojen lisäksi tietoista ilmaisua
Hyvä pyyntö on myönteisyyden ja tekojen kielellä esittämisen lisäksi tietoisesti esitetty. Emme usein ole tietoisia siitä, mitä pyydämme. Ilmaisemme epämääräistä, yleistä tyytymättömyyttä.
Toisen ihmisen on mahdoton päästä selville siitä, mitä tarvitsemme, jos emme itsekään sitä pysty hahmottamaan. Pyynnön esittäminen tietoisesti tarkoittaa sitä, että meidän on ennen pyyntöä tehtävä perusteellista ajatustyötä. Meidän on keskityttävä kuulemaan sisintämme; mitä tunteita meillä on, ovatko ne myönteisiä vai kielteisiä? Mikä tarve on jäänyt täyttymättä? Millainen konkreettinen teko voisi tyydyttää kyseisen tarpeen? Onko se mahdollista toteuttaa?
Jos se on mahdollista toteuttaa, millainen konkreettinen teko tarvitaan? Vasta sitten, kun olemme tietoisia ja varmoja näistä vastauksista, voimme avata suumme ja esittää myönteisen pyynnön. Mitä selkeämmin opimme kertomaan, mitä haluamme toisen tekevän, sitä todennäköisempää on saada tyydytystä tarpeillemme.
Pyyntöön liittyy tunteiden ja tarpeiden ilmaisua
On tärkeää, että ilmaisemme tunteemme ja tarpeemme samassa yhteydessä pyynnön kanssa. Jos emme kerro, miltä meistä tuntuu ja mitä me tarvitsemme, voi pyyntö tuntua jopa julkealta. Toisista ihmisistä voi alkaa vaikuttaa, että olemme vaativia ja itsekkäitä. Kun sen sijaan ilmaisemme selkeästi, miltä meistä tuntuu, toinen ihminen voi samaistua tunteisiimme ja ymmärtää tarpeitamme paremmin.
Jos emme kerro tunteistamme ja tarpeistamme, kuulostamme vaativilta. Kun olemme empaattisia toisia kohtaan pyytäessämme, vuorovaikutus on tasapainoista. Kenenkään ei ole pakko tyydyttää tarpeitamme, eikä meidän tulisi sitä koskaan olettaakaan pyytäessämme jotain toisilta ihmisiltä.
Molemminpuolista kuulemista
Kun olemme ilmaisseet tunteitamme ja tarpeitamme selkeästi, avoimesti ja rehellisesti, voimme kysyä kuulijalta hänen kokemuksistaan. Ensiksi, voimme myötätuntoisesti tiedustella, mitä kuulijaa tuntee kuullessaan tunteistamme ja tarpeistamme. Toiseksi, voimme kysyä mitä hän ajattelee kuulemastaan. Kolmanneksi voimme hienotunteisesti kuulostella, onko kuulija valmis ryhtymään esittämäämme toimintaan.
Jos hän on, voimme esittää hänelle kiitosta ja arvostusta NVC-prosessista tutulla menetelmällä – eli kertomalla, miten tarpeemme tyydyttyy ja miltä se meistä nyt tuntuu. Tämä on palkitsevaa ja lähentää osapuolia toisiinsa.
Seuraavassa artikkelissa paljastamme, kuinka voimme oppia empaattisiksi kuulijoiksi NVC-prosessissa, ja mitä siitä mahdollisesti seuraa toisille ihmisille, meille itsellemme, ihmissuhteisiimme ja tunne-elämäämme.
Kirjoitussarja perustuu Marshall B. Rosenbergin teokseen Rakentava ja myötäelävä vuorovaikutus. Nonviolent Communication NVC. Viisas elämä 2019.
