Päästä irti rakkauden vanhoista malleista

Rakkaus toisiin ilmenee valitettavan usein rakkauden irvikuvana, sillä ihmiset ihastuvat ja rakastuvat toisiin egon tasolla. Toisessa nähdään pintapuoliset piirteet ja asiat kuten ulkonäkö, ammatti, omaisuus, sosiaaliset suhteet, meriitit jne. Emme kykene näkemään ja kokemaan toista ihmistä kokonaisena, sieluna, vaan pelkkänä esineenä.

Rakkauden kokemus luodaan oman historian pohjalta, johon vaikuttaa sekä lapsuudessa että aikuisiällä koetut rakkauskäsitteet ja ihmissuhteet. Rakkauteen liittyvät uskomukset ja ennakkoluulot kumpuavat yksilöllisistä että kollektiivisesta pelosta.

Asioihin ja pintaan rakastuminen on yhtä valheellista ja ohimenevää kuin esimerkiksi materialistisen onnen luominen. Se on keinotekoista ja vailla aitoa, syvää tunnekokemusta. Sellainen ”rakkaus” harvoin kestää yhdessä kasvamista estäen molempien osapuolten henkistä kehittymistä. Henkinen kasvu on välttämätöntä aidon rakkauden kokemiselle ihmisen elämässä.

Väärät uskomukset

Joskus saatamme uskotella, että rakkaus täytyisi ansaita tekemällä kovasti jotakin tai uskottelemalla toiselle jotakin. Rakkautta ei voi pakottaa. Ihminen on vastuussa itse omista tunteistaan ja valinnoistaan; olivat ne kuinka karvaita ja kipeitä tahansa. Saatamme uskotella, että aidon rakkauden kokeminen vaatii ihmiseltä maallisia ponnistuksia tai ylimalkaisia suorituksia. Jos emme arvosta itseämme, emme voi arvostaa rakkautta. Jos meille hoetaan, että olemme huonoja, kelvottomia; emme osaa, emme pysty, niin emme salli itsellemme mitään hyvää. Satutamme itseämme henkisesti ja toisia ihmisiä tiedostamatta. Paha ihminen ei ole tarkoituksella paha, ellei ole psyykkisesti empatiakyvytön psykopaatti. Eikä hän sittenkään ole valinnut tarkoituksella sairaan mieltä.

Joskus ihminen rankaisee itseään menneistä eikä ole päästänyt irti tai antanut anteeksi. Haavojaan aukova ihminen satuttaa itseään ja joutuu usein negatiivisen energiakehän uhriksi. Hän tekee itsensä uhriksi ja saattaa tiedostamattaan pilata ihmissuhteitaan. Silloin hän syyttää epäonnistumisistaan toisia tai saattaa rankaista itseään erilaisilla keinoilla. Tällaisen takana on uskomus siitä, ettei ansaitse hyvää eikä kykene rakastamaan itseä aidosti.

Vääriin uskomuksiin saattaa kuulua myös se, että rakkaus kuuluisi vain naisen sekä miehen väliseen tunteeseen. Uskomme siihen, että vasta kun olemme hyviä ihmisiä, ansaitsemme elämäämme arvoisemme kumppanin. Arvottelemme siis rakkauden kuin mitä tahansa muutakin elämässä. Omat pelkomme aiheuttavat valtavan määrän vääriä uskomuksia rakkauden kokemiselle ja saavat aikaan kärsimystä.

Aidon rakkauden kokeminen ja salliminen

Monet ihmiset pelkäävät todellista rakkautta ja pakenevat tunteita, jos ne kohdataan voimakkaina tai ennen kokemattomina. Universaali, vilpitön rakkaus on aina kaikista vahvin ja voimakkain ihmisen kokema tunne. Se muuttaa usein ihmisen elämän hyvin radikaalisti. Tietoisuudella ladattu rakkauden kokeminen pakottaa kohtaamaan itsen monet puolet ja ravistelee ihmisen sielua aina fyysiseen kokemukseen saakka. Vasta sen jälkeen rakkauden ilmentäminen kääntyy valoon, egottomampaan toimintaan sekä ajatteluun.

Jokainen meistä on rakkauden arvoinen. Jokainen ansaitsee hyvää. Jokaisella on oikeus uskoon, toivoon ja ennen kaikkea, rakkauteen. Vetovoiman laki noudattaa vastavuoroisen rakkauden oppeja. Kun avaudumme rakkaudelle ja sallimme itsellemme, annamme anteeksi, päästämme irti – saamme kokea, miltä tuntuu syvä yhteys toiseen ja itseen. Jotta rakkaus olisi elämämme kantava voima, niin meidän tulee kääntyä itseemme unohtaen kaikki säännöt ja valmiiksi sanoitetut mallit rakkaudesta. Meidän on rikottava kaikki menneisyys ja aloitettava alusta. Leo Rosteinin sanoja lainaten: ”Olen oppinut, että julmat ovat heikkoja. Kiltteyttä voi odottaa vain vahvoilta”. – Se on totta. Se on Rakkautta.