Oletko huolehtija vai huolesta hyötyjä?

Ihmisiä, jotka auttavat ja huolehtivat muista, luonnehditaan yleensä auttavaisiksi, empaattisiksi ja rakkaudellisiksi. Mutta huolehtimisella on kääntöpuolensa, sillä huolehtijana saatat olla kyvytön rakastamaan itseäsi ja etsit huolehtimisella hyväksyntää. Olisiko aika tarkastaa motiivi?

Jo nuorena olin herkkä ja empaattinen (fyysisesti ja henkisesti vahva) lapsi, vedin puoleeni paljon kiusattuja ikätovereitani. Minulle heidän ystävyytensä merkitsi paljon enemmän kuin pallon perässä juoksentelu. Kun vanhenin, huomasin tämän tavan muuttuvan riippuvuudeksi. Mitä isommiksi vaikeudet teini-ikäisenä muuttuivat, sitä enemmän sain itse tyydytystä muiden auttamisesta. Olin alkanut muodostaa itselleni huolehtijan roolia.

Sain kohotettua omaa itsetuntoani auttamalla muita heidän ongelmissaan. Muut näkivät minut viattomana ja anteliaana, mutta todellisuudessa se esti minua osoittamasta aitoa myötätuntoa. En ollutkaan huolehtija vaan päinvastoin hyödynsin muiden huolia.

Mitä huolehtiminen on?

Kaikilla ihmisillä on jo syntyessään kyky huolehtia ja hoivata muita. Joillakin se tulee luonnostaan, mutta toisilla se on haastavampaa ja jopa kiusallista.

Jos olet saanut etuoikeuden huolehtia toisesta elävästä olennosta, olet kohdannut omat kykysi. Se voi olla vaikkapa protestointia eläinkokeita vastaan tai toisen ihmisen kannustamista seuraamaan omia unelmiaan (ilman omaa henkilökohtaista hyötyä).

Huolehtiminen on muiden ihmisten, olentojen ja itsemme hyvinvoinnin varmistamista. Se on elinvoiman ja elämänlaadun parantamista ja nykyhetken lisäksi tulevaisuuteen panostamista, sillä toimintamme vaikuttaa myös oman elämämme jälkeiseen aikaan.

Ajattele henkilöä jota ihailet. Hän on luultavasti huolehtija: Jeesus, Gandhi, äiti Teresa, Martin Luther King. Kaikki historian arvokkaimmat henkilöt ovat omanneet kyvyn huolehtia muista. Jopa planeettamme itse huolehtii meistä ruoalla ja muilla ominaisuuksillaan.

Suurin osa meistä on saanut tukea ja huolenpitoa muilta, mutta mitä tapahtuu jos virta yhtäkkiä pysähtyy?

Kumpi olet?

Huolehtijan ja siitä hyötyvän erona on motiivi. Mikä muuttaa aidon huolenpidon muita kohtaan vaaralliseksi tavaksi? – tarkoitus teon taustalla.

Huolehditko muista täydentääksesi sieluasi vai siksi että tunnet itse epävarmuutta ja hyväksynnän tarvetta?

Pintapuolisesti katsottuna molemmat vaikuttavat samoilta, oli sitten taustalla mikä tarkoitus tahansa, mutta kun huolehdimme muista välttääksemme ongelmia kuten hylätyksi tulemista, kritiikkiä tai tuomituksi joutumista on taustalla meneillään muutakin. Muiden huolista hyötyminen vahingoittaa niin vastaanottajaa kuin antajaakin.

Kerron muutaman esimerkin:

Mari on yksinhuoltaja, jolla on teini-ikäinen poika. Hän tekee jatkuvasti kaiken pojan puolesta, koska sisimmässään häntä pelottaa. Jos poika oppii tekemään asiat itse hän muuttaa pois ja Mari jää yksin.

Jason on ollut naimisissa viisi vuotta ja hänen vaimollaan on syömishäiriö. Vaimo on sairaalloisen ylipainoinen eikä hän pysty lähtemään kotoa tai huolehtimaan itseään. Jason kuitenkin kehuu ja rohkaisee vaimoa tämän ylipainosta, sillä alitajuntaisesti hän tuntee itsensä arvottomaksi ja pystyy rentoutumaan kun tietää olevansa tarvittu. Hän tuntee olevansa parisuhteessa joka on turvattu vain jos vaimo tukeutuu häneen täysin.

Kristan mies on alkoholisti joka pettää vaimoaan, lyö lapsia eikä ilmesty töihin. Krista puolustelee miestään jatkuvasti ja soittelee tämän töihin keksiäkseen tekosyitä poissaoloista. Hän sanoo lapsille, että isällä on työstressiä. Sisimmässään hän pelkää jättää miestään, sillä entä jos kukaan muu ei rakastakaan häntä enää.

Kuten näemme, huolehtimiselle muodostuu korkea hinta. Toisaalta huolehtija ei pysty kehittymään itse, koska huollettava vie niin paljon aikaa ja energiaa. Toisaalta huollettava ei tunne koskaan olevansa aidosti rakastettu tai kelvollinen, sillä jokainen teko jonka hän vastaanottaa, kaivaa alhaisen itsetunnon kuoppaa yhä syvemmälle.

Kuinka antaa oikeaa myötätuntoa ja huolenpitoa?

Jotta voimme aidosti auttaa ja tukea muita, on meidän siirryttävä itsekeskeisestä elämänkuvasta sielunkeskeiseen. Jonkin aikaa tämä uusi ohjelmointi voi olla hyvin vaikeaa. Tarvitsemme siihen kaiken tuen mitä voimme saada, varsinkin ihmisiltä jotka rakastavat meitä sellaisina kuin olemme eivätkä siksi mitä teemme.

Loppujen lopuksi tällaisen sairauden parantamiseen on vain yksi lääke: tulla tietoiseksi pahoista tavoistaan ja ymmärtää olevansa rakkauden arvoinen omana itsenään. Meidän on pystyttävä ensin rakastamaan, huolehtimaan ja parantamaan itsemme, jotta voimme aidosti rakastaa ja huolehtia toisesta.

Rakastamalla lähimmäistäsi ilman että rakastat itseäsi, ohjaa sokea lopulta sokeaa. Tällainen elämä on orjallista, pinnallista ja tyydyttämätöntä.

Omalla matkallani olen löytänyt todellisen myötätunnon tarkoituksen: ei ole mitään mahtavampaa kuin rakastaa ja huolehtia lähimmäisestään, ei siksi että minun pitäisi tai tarvitsisi…vaan koska haluan.

Aito myötätunto kasvattaa niin paljon rakkautta, että sitä on vaikea kantaa. Siksi muille antaminen tuottaa iloa, ikään kuin puu joka kantaa oksillaan niin raskaita hedelmiä, että on helpotus kun joku kerää ne pois ja nauttii puun runsaudesta.

Lähde:
https://lonerwolf.com/caregiver-caretaker/

Mateo Sol