Miten valitset kumppanin - parinvalintaan vaikuttaa omat kokemuksesi

Harva pystyy täysin tiedostamaan, miksi valitsee kumppanikseen juuri tietyn ihmisen, sillä parinvalintaan vaikuttaa alitajuntaisesti oma itse ja ihmissuhteiden historia. Rakkaus ja regressio kulkevat käsi kädessä, mutta miten?

Parinvalintaan vaikuttavat monet tekijät. Tavallisesti valitaan samantasoisen koulutuksen ja yhteiskunnallisen aseman hankkinut ihminen, ja tämä tiedostetaan hyvin. Voimakkaampi vaikutus sitä vastoin on tiedostamattomilla tekijöillä. Freudilaisessa perinteessä tiedostamattomiin tekijöihin liittyy vahvasti oma itse. Yhtäältä pari voidaan valita varhaislapsuudesta tuttuihin malleihin perustuen. Ilmassa on jälleennäkemisen tuntua, kun pari muistuttaa omaa äitiä, isää, sisarta tai muuta lapsuuden kiintymyskohdetta. Toisaalta pari voidaan valita narsistisin perustein, kun ihminen etsii omaa minäänsä. Tällöin oma minä löytyy kumppanista.

Oman kehityshistorian tunteminen avaa rakastumisen mysteerejä

Oman kehityshistorian tunteminen auttaa ymmärtämään, miksi tietyntyyppiset ihmiset vetävät puoleensa. Keneen minä oikeastaan rakastun, kun rakastun? Vastaus ei ole yksiselitteinen. Kun ihminen tietää, miten hänestä on tullut sellainen kuin hän on, on helpompaa tunnistaa parinvalintaan vaikuttavia tekijöitä omassa elämässä.

Regressio tarkoittaa taantumista varhaislapsuudesta tuttuihin tunteisiin ja käytösmalleihin. Varhainen rakkaussuhde on tiivis ja vaativa – kuin vauvan ja äidin suhde. Perusluottamuksen syntyminen ja turvallinen kehitys onnistuvat vain symbioottisessa suhteessa äidin ja vauvan välillä.

Myös kahden aikuisen rakkaussuhteen alkuvaiheessa vaivutaan symbioosiin. Se ilmenee haluna sulautua toiseen, olla yhtä. Terveessä suhteessa symbioosi jää välivaiheeksi matkalla kohti kahden erillisen ihmisen kumppanuutta. Jos näin ei käy, suhde muodostuu epäterveeksi riippuvuussuhteeksi. Tuolloin läheisyys voi olla toisesta kumppanista ahdistavaa, kaikennielevää.

Turvaton lapsuus voi johtaa rakkauden kerjäläiseksi

Jos lapsena ei ole saanut riittävää läheistä turvaa, läsnäoloa ja huolenpitoa, on kiintymysmalli ensisijaiseen hoitajaan voinut jäädä turvattomaksi. Tällöin on vaikea myöhemminkään kokea läheisyyttä turvallisena. Se johtaa tiedostamattomaan aidon, lämpimän ja rauhallisen olemisen varaan rakentuvan läheisyyden välttelyyn. Läheisyyden välttely voi ilmetä lyhyinä parisuhteina, riippuvuuksina, yltiöpäisenä tekemisenä tai eristäytymisenä jonkin intohimon, "elämäntehtävän", pariin.

Rakkauden kerjäläinen on itseriittoinen eikä tarvitse ketään. Se, että hän on joutunut pärjäämään liian varhain yksin, voi johtaa pysyvään turvattomuuden ja uhkan tunteeseen. Kun sitten tapaa sopivan kumppanin, ei sulautumisen tarpeelle ole mitään rajoja. Kumppaniin sulautuminen tuo turvaa, jota vaille lapsena on jäänyt. Kumppania tällainen voi ahdistaa, jos hänen kehityshistoriansa on ollut turvallinen ja kasvuympäristö terve.

Kirjoitus perustuu Kaija Maria ja Lari Junkkarin teokseen Läsnä ja lähellä, seksuaalinen viisaus parisuhteessa. Otava 2006.