Lasten mindfulness osa 3: Aistit auki tähän hetkeen

Miten lasten mindfulness käytännössä onnistuu? Mielikuvissa siintää seesteisiä ja henkisyyttä huokuvia hetkiä, mutta onko todellisuus kinastelua ja riehumista? Se selviää lasten kanssa aisteihin keskittyessä.

Lapsilla on luontainen kyky elää tässä hetkessä. Ja lapsilla on luontainen kyky ryhtyä tuomaan tähän hetkeen leikkiä, riehumista ja mielikuvituksellista sekä kovaäänistä vellomista. Kokeilin, kuinka aisteihin keskittyminen onnistuu eskari-ikäisten kanssa.

Tiedän, että keskittymällä kehon tuntemuksiin on mahdollista rauhoittua. Valitsin aistituokioon iltahetken, jolloin madalletaan vireystilaa yöunia varten. Janosin levollista iltaa, enkä vähiten oman ruuhkavuosissa kasvaneen väsymisen vuoksi.

Annoin lapsille iltapalan alussa tutkittavaksi pientä syötävää. He pitävät rusinoista, joten klassinen harjoitus, aloittelijan mielenä tunnettu tietoinen rusinan syöminen, sopi tilanteeseen. Sillä ei ole väliä, mitä syödään. Pääasia on kiinnittää kaikki aistit ja tarkkaavaisuus vain ja ainoastaan syötävään ja syömiseen.

Kerroin lapsille innostavalla äänellä, että olemme avaruusolioita. Pienten silmät rävähtivät muutaman millin enemmän aukinaisiksi. Tenavat olivat heti mukana leikissä. Sanoin, että olemme juuri laskeutuneet Maa-planeetalle, emmekä koskaan ennen ole nähneet rusinaa. Pyysin lapsia tutkimaan rusinoita tarkasti, kaikkia sen poimuja ja sitä, kuinka valo laskeutuu rusinan ryppyiseen ja rosoiseen pintaan eri tavoin eri kohdissa. Pyysin tuntemaan rusinan keveyden, ja haistelemaan tarkasti sen tuoksua. Kehoitin lapsia olemaan hiljaa heidän ihmetellessään rusinoita. Rusinoiden ihmetteleminen onnistui hyvin, hiljaa oleminen ei.

En lannistunut, vaan ehdotin lapsille rusinan suuhun laittamista. Muistutin, että he ovat nyt avaruusolioita. Oliona oleminen vei tuokion hetkeksi sivuraiteille – erinäisiä irvistelyjä, kovaäänistä muukalaisölinää ja limaklöntin hyllymistä muistuttavaa liikehdintää esiintyi parin minuutin ajan. Muistutin lapsia, että nyt huomataan vain rusina. Muukalaiset ovat niin rusinan pauloissa, että eivät tee muuta. Ihmeekseni tämä auttoi.

Lapset sulkivat silmänsä ja tunnustelivat rusinaa suussaan. Sitä ei saanut nielaista heti. Piti tutkia, miten maku muuttuu rusinaa pureskeltaessa. Maistuuko se erilaiselta heti suuhun pantuna kuin minuutin ajan rusinaa suussa pyöriteltyä, varovasti pureskeltua? Laitoimme munakelloon minuutin ajan, jonka ajan ainakin piti pitää rusinaa suussa. Pyysin lapsia huomaamaan, miltä tuntuu kun tekee mieli nielaista. Impulssi piti pystyä torjumaan. Tällä kertaa kaikki onnistuivat siinä.

Ajan kuluttua annoin lasten kertoa havainnoistaan. Jakaminen on tärkeää. Oli hyvä hetki.

Rusinan syömisen jälkeen pyysin huomaamaan kaikki ympärillä kuuluvat äänet. Miten vanha talo naksui? Entä ilmastointikanavista kuuluva humina; miltä se tarkalleen ottaen kuulosti? Mitä muita ääniä kuului? Rauhallinen olemukseni tarttui lapsiin ja he keskustelivat levollisen hitaasti.

Aina mindfulness-tuokio ei onnistu toivotulla tavalla, mutta tänään se onnistui. Tunsin syvää lepoa ja kiitollisuutta.

Rauhallisuus jatkui iltapalan ja iltapesujen ajan aina unisadulle asti, jonka jälkeen lapset nukahtivat levollisina. Olin varma, että jokailtaiset mindfulness-tuokiot ovat tulleet meille jäädäkseen.

Kirjoitus perustuu Elina Kauppilan kirjaan Kamalan ihana päivä. Lasten mindfulness. Basam Books 2016.