Hylkäämispelon voittaminen

Me kaikki pelkäämme hylätyksi tulemista. Tunne siitä että kukaan ei välitä tai arvosta, satuttaa syvältä. Monesti teemmekin "mitä vain" pitääksemme tärkeän ihmisen elämässämme. Hylätyksi tulemisen pelkoon liittyy paljon häpeää. Koemme arvottomuutta ja olevamme "huonoja". Kuvittelemme, että emme kelpaa sellaisena kuin olemme, oli sitten kyseessä parisuhde tai ystävyys. Olemme siis tietyllä tavalla kaikki läheisriippuvaisia.

Niinpä sitten olemme jotain muuta kuin oikeasti olemme. Teeskentelemme pitävämme asioista joista emme oikeasti pidä. "Voi, onpa ihanaa possupataa, tykkään kovasti", vaikka todellisuudessa olet jo jättänyt lihan pari kuukautta sitten ja sinua yököttää syödä ystäväsi tarjoamaa ruokaa.

Hylätyksi tulemisen pelosta teemme myös asioita, joita emme haluaisi tehdä. Lähdemme mukaan toimintaan, joka on vastoin omaa luontoamme. Meistä tulee valehtelijoita. Valehtelemme itsellemme ja muille. Valheiden verkko kasvaa ja lopulta kadotat itsesi sen uumeniin.

Toimillamme haemme alitajuntaisesti hyväksyntää, ettei meitä hylättäisi. Sillä suurin pelkomme on: "Jos olen oma itseni ja jos tiedät kuka ja millainen oikeasti olen, niin et rakasta minua ja lähdet pois."

Opimme jo lapsena kätkemään sen, kuka olemme, saadaksemme rakkautta ja hyväksyntää. Meidän piti suorittaa, ja olla "hyviä". Meitä kehuttiin kun toimme kymppejä kotiin ja väheksyttiin kun tuli huono numero. Olimme "hyviä" kun menestyimme, teimme kuten käskettiin ja pädimme. Jos uskalsimme käyttää omia aivojamme ja epäillä kaiken järjettömyyttä, meidät teilattiin. Niinpä hylätyksi tulemisen pelosta sopeuduimme kaikkeen.

Surullista tässä on se, että lopulta päädymme pettämään itseäsi. Alamme hajota, sillä emme jaksa enää kannatella ulkokuorta, vaan siihen ilmestyy ensin pieni särö, joka laajenee, kunnes koko paletti hajoaa käsiimme. "Mie romahdan!"

Aikuisiällä etsimme hyväksyntää ja rakkautta ennen kaikkea parisuhteen kiemuroista. Kuvittelemme että toinen ihminen tekee meidät onneliseksi, kokonaiseksi ja täydeksi. Tulemme riippuvaiseksi toisesta, koska kuvittelemme että toinen ihminen "antaa" sinulle sisäistä varmuutta ja vapautta. Ja se osa meitä, joka pelkää hylkäämistä, huutaa rakkautamme ja huomiota.

Hylkäämispelko ilmenee myös riippuvuuden vastakkaisuutena. Emme uskalla hylkäämisen pelosta solmia aitoja ihmissuhteita ollenkaan. Hyppäämme "kukasta kukkaan", koska pelkäämme kohtaavamme aidosti toisen ihmisen. Sillä emmehän me voi uskoa, että toinen voisi rakastaa sinua, vai mitä?

Etsimme kaikkea ulkopuoleltamme, sen sijaan että kääntäisimme katseemme sisimpään. Omaan itseemme. Mitä enemmän rakastamme itseämme, sitä vähemmän tarvitsemme ja haemme ulkopuolista hyväksyntää ja sitä vähemmän pelkäämme hylätyksi tulemista. Rakastamalla enemmän itseämme, voimme elää, pettämättä omaa visioitamme eikä meidän tarvitse tehdä epäkunnioittavia tekoja, saadaksemme hyväksyntää muualta.

Valinta on meidän.

Sitoudu itseesi. Vakuuttele itseäsi. Rakasta itseäsi. Ole paras ystäväsi.
Itsesi rakastaminen on omissa käsissäsi. Se on voima, joka sinulla on. Kun rakastat itseäsi, vapautat itsesi olemaan se, joka oikeasti olet.

Vapauta itsesi ja rakasta itseäsi. Rakasta. Nyt.

Teksti perustuu Kute Blackson blogikirjoitukseen http://www.kuteblackson.com