Viisi vinkkiä vuoden pimeimmästä ajasta selviytymiseen
Kun päivät ovat lyhimmillään, voi olla vaikea löytää mitään myönteistä. Pimeys, märkyys, synkkyys ja valon puutetta orjallisesti seuraava väsymys piinaavat isoa osaa ihmisistä. Kokosimme viisi selviytymisvinkkiä, joiden avulla jokainen voi löytää kaamoksesta myönteisiä puolia.
Aikaa itsetutkiskelulle
Monen marras- ja joulukuu kuluu alkusyksystä omaksuttuja rutiineja toistaen. Elämä soljuu ehkä autopilotilla, väsymystä vastaan taistellessa. Tässä on ansa; olemme vaarassa ajautua suorittamiseen ja unohdamme tiedostamisen. Tiedostava elämä edellyttää pysähtymistä. Pysähtymistä tarvitaan itsen ja lähimmäisten kuuntelemiseen ja kuulemiseen, asioiden laajempaan hahmottamiseen. Pysähtyminen on oivallista aikaa itsetutkiskelulle ja elämän suurten kysymysten pohdinnalle. Parasta itsetutkiskelun aikaa onkin vuoden pimein aika, hämärän rauhoittavan vaikutuksen johdosta.
Pimeys on lupa lepoon
Valon väheneminen hiivuttaa elämän luonnosta. Kaikki laskeutuu lepoon. Pimeä vuodenaika on ihmisillekin lupa lepoon. Kun ulkona vihmoo hyinen räntätuisku, voimme sytyttää kynttilän tai kaksi, rauhoittua neulomaan sukkaa, lukemaan kirjaa, meditoimaan tai pysähtyä silittämään rakasta lemmikkiämme pitkäksikin ajaksi. Kesän kiireet ovat jääneet taakse, jouluun on vielä tovi. Pimeässä ei tarvitse tehdä, suorittaa ja riittää. Saa vain olla.
Irtipäästämisen ja luopumisen kauneus
Marraskuu on syksyn synkintä aikaa. Puut ovat luopuneet lehdistään, niityt kukkaloistosta. Luonto on vaipunut kuolleelta vaikuttavaan levon tilaan. Mennyttä kesää voidaan muistella, mutta siitä ja sen elämästä on päästettävä irti. Elämän kiertokulkuun kuuluu kuolema, luopuminen ja irti päästäminen, niin raadolliselta kuin se voi tuntuakin. Suru liittyy luopumiseen, mutta samalla myös toivo. Toivo on lupaus uudesta elämästä, joka tulee mustan syksyn jälkeen. Ilman vuodenkierron tai elämäntilanteiden mustia aikakausia emme saisi surra sitä, mitä menetämme. Marraskuuhun kätkeytyy irtipäästämisen ja luopumisen nostalgista kauneutta, kun sen oppii näkemään.
Valo loistaa kirkkaimmin pimeässä
Hengellisessä elämässä ja henkisyydessä pimeys on toinen puoli totuutta. Ei ole valoa ilman pimeää, yingia ilman yangia, pyhää ilman pahaa. Kun ympärillä on oikein pimeää, valo loistaa kirkkaimmin. Pimeään ulottuva kirkkaus muistuttaa meitä siitä, millä lopulta on merkitystä. Asiat asettuvat oikeisiin mittasuhteisiin. Meidän tehtävämme on kiinnittää sisäinen tarkkailijamme kirkkauteen, ei pimeyteen sen ympärillä.
Jotain hyvää on tulossa
Kun pimeys, arjen harmaus ja kolkko keli vaivaavat, kannattaa kalenterista varata viikonloppu virkistäytymistä varten. Tällöin meillä on tulevaisuudessa jotain, mitä voimme odottaa toiveikkaina ja iloisina. Ilon värittämään odotukseen pääsee, kun viikonlopun rakentaa omien mieltymysten näköiseksi. Teatteria, draamakasvatusta, ratsastusvaellus, kirjallisuusterapia, joogakurssi, retriitti tai kaupunkiloma lähistöllä ovat kaikki yhdenveroisia iloisen odotuksen aiheita. Voimme sopia tapaamisia läheisten kanssa, joita näemme harvemmin – se ei maksa mitään. Tai ehkä hieronta, kasvohoito tai kylpyläloma olisi paikallaan?
+ merkityksellinen muiden auttaminen
Suurimman hyvinvointihyödyn saamme, kun varaamme vaikkapa viikonlopun toisten auttamiseen. Vapaaehtoistyö tekee harmaasta elämästä merkityksellisempää. Auttamisen kohteista on runsauden pulaa, jokainen löytää jotain.
