Traumaattinen kriisi voi olla siunaus

Traumaattiseen kriisiin äkisti joutuminen on järkyttävää ja shokeeraavaa. Tilannetta kuvaavat sananparret heijastavat emotionaalista hätää; matto vedetään jalkojen alta, elämältä putoaa pohja ja ajaudutaan umpikujaan. Mutta siitä selviää. Vuosien jälkeen voi jopa oppia ajattelemaan, että traumaattinen kriisi oli siunaus.

Vaikeudet vaikuttavat ihmiseen kokonaisvaltaisesti. Toiset muuttuvat enemmän elämälle ja kuolemalle auki oleviksi ja empaattisemmiksi. Jotkut innostuvat auttamaan muita, kun oma prosessi on läpikäyty. Traumaattisen kriisin jälkeen yhteys muihin ihmisiin saattaa muuttua välittömämmäksi. Ihmissuhteet tulevat aidommiksi. Toisen hätä koskettaa syvemmältä kuin aiemmin. Se tuo ihmisiä läheisimmiksi ja parantaa ihmissuhteita esimerkiksi vertaistukiryhmissä

Vertaisuus tuo voimaa

Vertaistukiryhmiin kokoontuu saman kokeneita jakamaan kokemuksiaan ja tukemaan toisiaan. Vertaisuus rikastaa ja tuo mielekkyyttä elämään ja vahvistaa elämänhallinnan tunnetta. Toiset innostuvat jopa ohjaamaan vertaisryhmiä. Elämää rikastaa, kun saman kokeneet voivat kokoontua yhteen. Toisia ymmärretään jo puolesta sanasta. He painivat samojen vaikeuksien kanssa. Voisit hyvin elää ilman traumaasi. Saatat toivoa, ettei sitä olisi tapahtunut. Onko kuitenkin jotain, mitä olet saanut elämääsi kovan koettelemuksen jälkeen? Ehkä et olisi oppinut ajattelemaan asioita uudella tavalla, tai löytänyt vertaistoimintaa. Vertaisryhmissä syntyneet ihmissuhteet voivat muodostua loppuelämän kestäviksi, syvän tunnetason ymmärryksen johdosta.

Vältä katkeroitumista

Traumaattisen kriisin tai menetyksen kokemisen vaarana on katkeroitua ja käpertyä itseensä. Vihan tunne kuuluu trauman vaiheisiin, mutta siihen ei tulisi takertua liian pitkäksi aikaa. Eteenpäin meneminen elämässä on sallittua, eikä oman elämän jatkaminen esimerkiksi lesken kohdalla loukkaa menetettyä puolisia. Edesmennyttä puolisoa ei petä, vaikka jälkeen jääneen elämä jatkuu. Toiset reagoivat traumaan hakemalla loputtomasti selitystä tapahtuneelle. Syyllisten ja syiden hakemiseen on helppo jumittua. Mutta on myös mahdollista hyväksyä se, ettei kaikkiin vääryyksiin ole syitä. On tapahtumia, joille ei löydy syyllisiä. On tavallista, että maailmankatsomus jollain tapaa muuttuu.

Maailmankatsomus ja hengellisyys voivat muuttua

Traumaattisessa kriisissä aiempi usko voi horjua. Esimerkiksi lapsen kuolema voi vanhemmista tuntua siitä, että Jumala on hyljännyt ja pettänyt. Vääryys koetaan kohtuuttomana. Traumaattinen kriisi voi myös herättää piilleen tai unohtuneen uskon. Monet pääsevät sietämättömien asioiden yli tulemalla uskoon tai muulla tavalla henkistymällä. Elämän arvostus lisääntyy.

Kriisit muuttavat ihmisen maailmankatsomusta ja minäkuvaa. Maailma ei ollutkaan sellainen kuin luulin. Ja jos maailma ei ole sellainen kuin luulin, siellä ei selviydy vanhoilla toimintamalleilla. Yksi tapa muuttua on kääntyä henkisyyteen. Korkeampi taho, kaiken tarkoitus, yksi tietoisuus tai Jumala voi puhuttelevat sielua syvältä. Universumi tai Jumala on pakottanut vaikeuksiin tietystä syystä. On mahdollista, että traumasta noussut jatkaa eteenpäin eläen ja kokien elämän aiempaa rikkaampana, värikkäämpänä ja täyteläisempänä. Jostain piti luopua, että jotain sai tilalle. Irti päästäminen kannattaa, ja siihen on lupa. Elämä jatkuu.