Ravintolisät terveyden tukena
Kiireinen elämänrytmi, ympäristömme kuormittavat myrkyt sekä länsimaisen lääketieteen käyttämät synteettiset lääkkeet saavat monien kehon voimaan huonosti. Luontaishoidot vastaavat osaltaan kehon ja mielen kaipaamaan lempeämpään hoivaan ja puhdistamiseen, mutta yhä useammat tahot ovat alkaneet korostaa erilaisten ravintolisien asemaa terveyden tukemisessa tai jopa sairauksien parantamisessa.
Elimistömme saa ympäristöstä huomattavan määrän niin sanottuja vapaita radikaaleja, jotka aiheuttavat hapetusstressiä eli solujen normaalin rakenteen tuhoa siten estäen niiden terveen toiminnan. Seurauksena on erilaisia tulehduksia ja kroonisia sairauksia, kuten sydän- ja verisuonitauteja, diabetesta ja aivoperäisiä sairauksia. Vapaita radikaaleja ovat muun muassa UV-säteily, raskasmetallit, torjunta-aineet, tupakka, alkoholi, radioaktiivinen säteily sekä synteettiset lääkkeet. Kehon sisäisiä radikaalien tuottajia ovat esimerkiksi krooniset sairaudet, kohonnut verensokeri ja tulehdukset.
Yhä useammat tahot ovat alkaneet puhua tärkeiden ravintoaineiden saamisesta sekä superfoodeista ja vitamiineista vahvoina vapaita radikaaleja vastaan toimivina antioksidantteina. C-vitamiinia pidetään tärkeimpänä solunsisäisenä antioksidanttina, joka toimii aktiivisesti esimerkiksi tulehduksia vastaan. Muita tärkeitä ovat tekijöitä ovat omega-3-rasvahapot (erityisesti E-EPA), karnosiini, E-vitamiini ja ubikinoni. Superfoodeista spirulinan, chlorellan, goji-marjan ja pakurikäävän sanotaan olevan voimakkaita luonnon antioksidantteja ja poistavan elimistöstä raskasmetalleja.
Lisää asiantuntijoita ja tutkimusta
Vaikka vilkas keskustelu lisäravinteista on alkanut vasta viime vuosina, ovat monet puhuneet niistä jo vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi Terveiden Elämäntapojen Edistämislehti (TEE) on jo 1980-luvulla korostanut esimerkiksi magnesiumin merkitystä verenpaineen hallinnassa (TEE6/1982) ja tryptofaanin ja tyrosiinin tärkeyttä aivojen hyvinvoinnille rappeumasairauksien ennaltaehkäisemisessä (TEE 4/1982). Lehden tekijöiden joukko ei suinkaan ole vaihtoehtohoitojen kannattajia, vaan lääkäreitä, professoreja ja dosentteja. Sittemmin ravintolisien tärkeydestä on Suomessa puhunut erityisesti Tri Tolonen, ja puolestapuhujiin on liittynyt kasvava joukko erilaisia asiantuntijoita aina lääkäreitä myöden. Aiheesta tehdään myös yhä kattavampaa tutkimusta erityisesti Yhdysvalloissa.
Apua kroonisiin sairauksiin
Vitamiinien, hivenaineiden ja aminohappojen luvataan auttavan mitä erilaisimpiin vaivoihin ja sairauksiin. Monet ovat saaneet apua vuosia jatkuneisiin kroonisiin sairauksiin, kuten masennukseen, suolistosairauksiin, kilpirauhasen toimintahäiriöihin, psoriasikseen, diabetekseen, epilepsiaan ja lisämunuaisten vajaatoimintaan. Eri sairauksiin auttavat eri ravintolisät, mutta useimmiten törmää D-vitamiinin ja E-EPAn tärkeyteen. Käsitykset näiden lisäravinteiden merkityksestä ovatkin muuttuneet, sillä esimerkiksi D-vitamiinin saantisuosituksia on vähitellen nostettu ja samalla myös turvallisen saannin ylärajaa hilattu ylöspäin. Vuonna 2005 saantisuositus oli 7,5 µg ja yläraja 50 µg, kun vuoden 2013 uusien eurooppalaisten suositusten mukaan aikuisen tulisi saada päivässä 10 µg D-vitamiinia ja turvallinen yläraja on 100 µg. Monet lääkärit ja tutkijat ovat sitä mieltä, että suositusten tulisi olla vielä huomattavasti korkeammat ja riittävällä D-vitamiinin saannilla vähennettäisiin muun muassa suomalaisten diabetesta ja tuettaisiin masennuksen hoitoa. E-EPAn hyötyjä puolestaan korostetaan aivo-, sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa.
Yksilöllistä ja kokonaisvaltaista terveyttä
Ravintolisien valtavista terveyshyödyistä lukiessaan kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että myös niihin liittyy oma bisneksensä ja mainonnan määrä kasvaa jatkuvasti luoden ihmisille uusia tarpeita. Niinpä kullekin yksilölle hyötyä tuottavat ravintolisät kannattaa valita huolella ja kenties asiantuntijan tekemien testien avulla. Samalla on pyrittävä vähentämään vapaille radikaaleille altistumista ja ja syötävä monipuolisesti ja terveellisesti, sillä pelkkä lisäravinnenappien popsiminen ei yksin tee kenestäkään pysyvästi tervettä. Sekä henkistä että fyysistä terveyttä kannattaa vaalia rentoutumiselle, hemmotteluhetkillä ja itselle sopivalla liikunnalla.
Terhi Niinimäki