Kevätherätys: Mehupaastoajan kokemukset

Vihreät smoothiet, keitetyt pavut, kukkakaalit ja lehtikaali ovat olleet arkipäivää keittiössäni vuosikymmenten ajan. Olen pitänyt itseäni terveystietoisena ja kokeillut monenlaisia puhdistuskuureja siitä lähtien, kun kasvissyönti astui elämääni neljäkymmentä vuotta sitten. Olen ollut "se tyyppi", joka tuo hapankaalisalaatin perhejuhliin ja kieltäytyy kohteliaasti synttärikakusta.

Silti, kaiken tämän terveysintoiluni keskellä, mehupaasto on ollut minulle kuin viimeinen valloittamaton huippu – sellainen, jota olen käynyt kurkkimassa, mutta en ole koskaan uskaltautunut kokonaan valloittamaan. Olen kyllä kokeillut päivän, parin paastoja milloin milläkin tyylillä, mutta epävarmuus siitä, teenkö kaiken "oikein", on aina rajoittanut kokemustani.

Terveysfriikin tunnustus

On yllättävän vaikeaa myöntää epävarmuuksiaan, kun on tottunut olemaan se, jolta muut kysyvät terveysvinkkejä. Ajatus siitä, että tarvitsisin itsekin ohjausta, tuntui aluksi lähes nololta. "Minähän tiedän jo kaiken tästä", ajattelin selaillessani mehupaaston kurssimainosta. Mutta jokin sisäinen ääni (ehkä se järkevämmän puoliskoni) kuiskasi: "Mitä jos et sittenkään tiedä kaikkea?"

Tuo pieni epäilyksen siemen sai minut ilmoittautumaan kurssille. "Katson ainakin, mitä uutta tässä voisi olla", perustelin itselleni. Minä, joka olin lukenut kymmeniä kirjoja ravitsemuksesta, tutkinut paastoa ja elänyt terveellistä elämää pitkään – löysin itseni aloittelijoiden joukosta.

Mitä eroa voi olla omatoimisen ja ohjatun paaston välillä?

Vastaus: todella paljon

Ensimmäinen yllätys tuli jo valmistautumisohjeissa. Olin aina ajatellut, että paastoaminen on yksinkertaista: lopetat vain syömisen. Ohjeet olivat kuitenkin yksityiskohtaiset ja perusteelliset: mitä tehdä kolme päivää ennen paastoa, miten valmistaa keho asteittain, mitkä ravintoaineet huomioida. Huomasin heti puutteita aiemmissa kokeiluissani.

"Kummallista", ajattelin, "olen todella jättänyt huomiotta kokonaisen vaiheen paastoprosessista." 

Elämää mehukuplassa – ohjatusti

Myönnän, mehupaasto ei ole helppoa. Ensimmäisinä päivinä minua kiusasi sitkeä väsymys, päänsärky ja huimaus. Enkä ole ainoa, joka näiden kanssa taistelee paastotessa, sillä nämä ovat tyypillisiä oireita myrkkyjen lähtiessä kehosta. Kolmannen päivän jälkeen paasto lähti sujumaan yllättävän helposti. Tein aamulla päivän mehut, joita lipittelin pitkin pävää tarvittaessa huikaten aina välillä vettä ja yrttiteetä.

Yksi suuri syy sujuvuuteen oli selkeissä ohjeissa: milloin juoda mitäkin mehua, miten yhdistää eri vihanneksia ja hedelmiä optimaalisen ravintosisällön saamiseksi, milloin levätä ja miten kannattaa liikkua. Kaikki oli suunniteltu tekemään paastosta mahdollisimman tasapainoinen kokemus.

Luulin tietäväni, mutta en tiennytkään

Ehkä suurin oppi koko kokemuksesta oli nöyryys. Luulin tietäväni paastosta paljon, mutta huomasin, että tietoni oli sirpaleista ja vajaata. Kurssi lisäsi ymmärrystäni kehon puhdistumisprosesseista huomattavasti.

Erityisesti paaston lopettamisen merkitys avautui minulle aivan uudella tavalla. Olin aiemmin usein rikkonut paaston liian nopeasti raskaammalla ruoalla, mikä oli aiheuttanut epämukavia oireita. Kurssin ohjeet paaston asteittaisesta lopettamisesta olivat kuin kultaakin kalliimpia.

Yllättäviä oivalluksia kokeneelle terveystietoiselle

Vaikka olin jo vuosia sitten jättänyt prosessoidut ruoat ja muut "paheruoat", huomasin silti mehupaaston aikana muutoksia, joita en ollut osannut odottaa:

1. Makuaistini tarkentui entisestään. Luulin tuntevani vihannesten kaikki vivahteet, mutta paasto herkisti aistejani vielä enemmän. Ensimmäinen tuore mansikka paaston jälkeen oli makuelämys, joka sai minut lähes kyyneliin moniulotteisuudellaan.
2. Ajatteluni muuttui kirkkaamaksi. Olin aina ajatellut olevani ajatuksellisesti melko selkeä, mutta mehupaasto vei tämän uudelle tasolle. Pystyin keskittymään syvällisemmin meditaatioon, ja luova kirjoittamiseni sujui kuin itsestään.
3. Energiani tasaantui. Olin tottunut pieniin energiapiikehin ja -laskuihin päivän mittaan, mutta paaston puolivälissä huomasin energiatason pysyvän tasaisena koko päivän. Ei väsymyspiikkejä lounaan jälkeen, ei kofeiinin tarvetta aamulla.
4. Suhteeni ruokaan syveni entisestään. Vaikka olin jo vuosia sitten oppinut arvostamaan puhdasta ravintoa, paasto muistutti minua siitä, miten vähän ruokaa ihminen oikeastaan tarvitsee ja miten paljon nautintoa yksinkertaisista asioista voi saada.

Ammattilaisen ohjauksessa ero on kuin yöllä ja päivällä

Päällimmäisenä oivalluksena paastosta jäi ajatus siitä, miten suuri ero on tehdä jotain pelkkien kirjojen ja nettitiedon varassa verrattuna osaavan ohjaajan tukeen. Kukaan meistä ei voi tietää kaikkea, ja joskus "luulen tietäväni" -asenne voi olla suurin esteemme uuden oppimiselle.

Paastosta ja terveydestä kiinnostuneena ihmisenä olen aina arvostanut tietoa. Mutta nyt ymmärrän, että tieto ilman ohjausta voi olla kuin kartta ilman kompassia – tiedät kyllä missä olet ja minne olet menossa, mutta et välttämättä, miten pääset sinne parhaiten.

Mehupaastosta tuli lopulta paljon enemmän kuin kehon puhdistumiskokemus. Se oli matka nöyryyteen, uuden oppimiseen ja sen hyväksymiseen, että joskus apua kannattaa hakea, vaikka luulisi jo tietävänsä.

Neljän kilon painonpudotus oli mukava bonus, mutta paljon tärkeämpää oli se henkilökohtainen kasvu, jonka koin. Kasvissyöjästä tuli mehupaastoaja, ja mehupaastoajasta tuli entistä tietoisempi ja nöyrempi terveystietoinen ihminen.

Ja se on matka, jota kannatti lähteä kulkemaan.