Irti stressikierteestä, osa 1: Liian hektisen elämän oireet

ViljaJ

Ei ole aikaa – kuinka monta kertaa olet kuullut lauseen kaverin, sukulaisen tai omasta suustasi? Moni meistä kokee oman tai läheistensä elämän olevan niin kiireistä, että kaikelle tärkeälle ei yksinkertaisesti riitä aikaa. Usein kyse on siitä, että täytämme kalenteria tiedostamattamme sellaisillakin työasioilla, harrastuksilla, tapaamisilla ja muilla askareilla, joilla ei loppupeleissä olekaan niin paljon merkitystä kuin ehkä ajattelimme. Tunnistamalla liian hektisen elämän oireet ja keskittymällä oleelliseen voit kuitenkin välttää stressikierteen, joka ylibuukatusta kalenterista yleensä ennen pitkää seuraa.

Kukin meistä sietää eri määrän kiirettä elämässään. Sietokyky vaihtelee paitsi yksilötasolla, myös elämäntilanteen mukaan. Siksi onkin hyvin vaikea määritellä mikä on kenellekin liian kiireinen elämä. Omaa olotilaasi aktiivisesti tutkailemalla voit onneksi puuttua turhan tiukasta aikataulusta kertoviin oireisiin ennen kuin paha olo pääsee eskaloitumaan.

Nämä oireet kertovat liian kovasta kiireestä

Yksi tyypillisimmistä ylikuormituksen oireista on tunne omasta riittämättömyydestä – koko ajan harmittaa, kun ei ehtinyt tehdä sitä, tätä ja tuotakaan tänään; tai yritti kyllä, mutta homma tuli tehtyä kaiken kiireen keskellä puolivillaisesti.

Riittämättömyys kulkee käsi kädessä stressin kanssa. Ne ruokkivat toinen toistaan, sillä pitkään jatkunut stressi on omiaan laskemaan psyykkistä toimintakykyä eli muun muassa oppimis-, keskittymis- ja ongelmanratkaisukykyä entisestään. Tämä selittyy ainakin osittain stressin aiheuttamilla univaikeuksilla.

Pitkäkestoinen stressi heikentää ennen pitkää myös fyysistä suorituskykyä. Mitä varsinaisiin oireisiin tulee, saattaa keho viestiä hitaamman elämän kaipuusta esimerkiksi jatkuvien vatsavaivojen, päänsäryn, pyörrytyksen, selittämättömän ihottuman tai korkean verenpaineen välityksellä.

Stressi saa soihdut sammumaan

Liian hektisen elämän hälytysmerkkeihin on syytä reagoida nopeasti. Sivuutettuna stressi saattaa nimittäin muuttaa muotoaan vieläkin huomionhakuisemmaksi hirviöksi. Seurauksena voi olla jopa burnout eli loppuun palaminen, joka ilmenee hurjimmillaan täydellisenä lamaantumisena.

Kun burnout iskee, ei mikään enää onnistu. Pitkään jatkunut ylikuormitustila aiheuttaa ikään kuin oikosulun, joka saa sekä mielen että kehon pettämään. Siinä missä tavallisesta stressistä palautuminen tapahtuu yleensä muutamassa päivässä tai parissa viikossa, voi burnoutista toipuminen viedä jopa vuosia. Tuona aikana moni ei pysty olemaan työelämässä lainkaan, sillä jopa normaaleista arkiaskareista suoriutuminen saattaa tuntua mahdottomalta tehtävältä.

Viimeistään aiemmin mainittuihin fysiologisiin oireisiin kannattaakin puuttua välittömästi. Osa terveysalan ammattilaisista neuvoo, että stressiperäisten vaivojen kanssa ei pitäisi missään nimessä odottaa kahta viikkoa pidempään. Parin viikon sisään tulisi siis hakeutua lääkärin vastaanotolle, minkä lisäksi stressiä aiheuttava tekijä tai tekijät on tietysti tunnistettava. Jos stressin syntysyy on liiallinen kiire, täytyy aikataulua löyhentää ennen kuin tilanne saa hengenvaarallisia piirteitä esimerkiksi rytmihäiriöiden muodossa.

Miksi vähemmän voikin olla enemmän?

Kalenterin radikaali ruotiminen edellyttää yleensä isompaa muutosta myös omaan ajattelutapaan. Jos kaikki velvollisuudet tuntuvat yhä vain pakottavan tärkeiltä ja jokainen harrastus yhtä kiinnostavalta, tulee aikataulu olemaan täynnä jatkossakin. Muutosta voi helpottaa esimerkiksi sen tosiasian sisäistäminen, että kiireen keskellä mistään ei saa kovin voimakasta mielihyvän tunnetta.

Robottimainen töiden, kotiaskareiden, sosiaalisten suhteiden ja harrastusten suorittaminen johtaa helposti kurimukseen, jossa ainoa ilo seuraa tehtävän yli vedetystä viivasta. Jopa ne kaikista arvokkaimmat asiat elämässä, kuten vaikkapa illanistujaiset ystävien kanssa, seksi tai lemmikin ja lasten kanssa leikkiminen saattavat muuttua kiireen myötä pelkäksi suorittamiseksi.

Siksi sanonta “vähemmän on enemmän” kannattaa pitää visusti mielessä niin työ- kuin vapaapäivienkin ohjelmaa suunnitellessa. Kun tehtävälistalta karsii pois ylimääräiset asiat, kiteytyy kalenteriin vain kaikken tärkein. Tällöin elämän parhaille paloille jää enemmän aikaa ja niihin pystyy sekä panostamaan paremmin että nauttimaan enemmän.

Lähteet: