Henkisyyden päiväkirja: Joogaterapiaa

Olen harjoittanut fyysistä, vahvistavaa ja melko aktiivista joogaa vuosia. Rankani kerta kaikkiaan tarvitsee sitä. Joogaterapia sitä vastoin oli uusi tuttavuus.

Olin aiemmin kuullut joogaterapiasta, mutta pidin sitä epäliikunnallisena tekosyynä mennä makoilemaan jonkun muun ottaessa vastuun lapsiperhearjen hektisistä iltarutiineista. En vielä vuosi sitten olisi voinut kuvitellakaan, että olisin jonain päivänä yksi noista vastuuntunnottomista ja laiskanpulskeista pötköttelijöistä.

Tänä syksynä en mahtunut mukaan normaaliin joogaharjoitusryhmääni. Olin purskahtaa itkuun. Ja kuitenkin tiesin heti, että näin pitikin käydä. Stressaavan alkuvuoden jälkeen tarvitsin jotain muuta.

Koin tarvetta takertua vanhanlaiseen harjoitukseen. Mieleen alkoi nousta pelkoja; kipeydyn, jumiudun enkä kerta kaikkiaan selviä ilman vanhaa tuttua joogaperinnettä.

Valitsin ajatella, että nyt on uuden aika. Ilmoittauduin avoimella mielellä restoratiivisen eli terapeuttisen joogan kurssille. Se tulisi tekemään hyvää malttamattomalle mielelle. Tiedän, että stressinhallinta tarvitsee tukea.

Parhaimman tuen uskoin saavani yhdeksänkymmenen minuutin henkisistä rakastelutuokioista, joita tulisin kokemaan ollessani intiimissä, hyvin henkilökohtaisessa yhteydessä maailmankaikkeuteen. Voisin rentoutua bolsterin päällä pötköttäen ja universumin sykkeen kanssa samaan rytmiin hengittäen. Hieman jännitin sitä, että alkaisin kuorsata.

Joogaterapia luo kehoon syvää rauhaa ja hiljaisuutta. Sitä juuri kaipasin. Saisin syvemmät yöunet ja jaksaisin syksyn haasteet paremmin. On huvittavaa huomata, miten ryhdyin luomaan odotuksia jo ennen kurssin alkua. Toisaalta, odotuksiin kätkeytyi toivoa, jonka annoin siekailematta hoitaa itseäni.

Uskon, että terapiakurssi tukee kehon omia parantavia toimintoja. Aion kokeilla sen yhdistämistä vegaaniseen paastoon elimistön puhdistamiseksi ja rauhoittamiseksi. Aion sarjan seuraavassa osassa kertoa, millainen oli ensimmäinen terapiatunti ja kuinka se vaikutti mieleen, yöuniin ja kehoon. Puhdistuspaastoa jään harkitsemaan uusimpia tuorekakkureseptejä kokeillen. Ruoka nyt vain on niin hyvää. Sen vuoro on sitten joskus, jonain toisena vuonna – toteaa laiskanpulskea terapiapötköttäjä.