Henkisyyden päiväkirja: Joogan polulla, rentouden huipulla
Joogaterapia. Nyt se siis alkaa. Mitähän tästäkin vielä tulee, pohdin avatessani joogakoulun ovea. Vielä aamulla asennoiduin terapiakurssiin skeptisemmin. Olin tyytymätön.
Kipuileva alaselkä, jumittavat lihaskalvot ja jäykäksi kangistunut ranka olisivat niin tarvinneet aiemmin harrastamaani, vahvasti fyysistä joogaa. Mutta ei. Se kurssi oli täynnä. Tunsin pettymyksen valtaavan mieleni uudelleen. Ja halusin muuttaa asennetta, mielellään nyt ja heti.
Muutostyön avuksi otin joogan filosofioiden klassikon, Patañjalin Yoga-sūtran. Sen ensimmäinen luku on syventymisestä (samādhi). Erään määritelmän mukaan jooga on väliaikaista syventymistä ja juuri tuota toisaalta kaipasin – henkistä rauhoittumista, pysähtymistä, vajoamista ja juurtumista.
Oli rauhoittavaa ajatella, että pysähtyneessä mielessä kaikki mielen toiminnot ovat pysähtyneet. Olemassaolon helmihetkiä – joogiset pysähtymiset! Halusin jättää tyytymättömyyden ja lapsenomaiset kitinäajatukset taakse. Lähdin tavoittelemaan tiedostavaa syventymistä.
Asennetarkastelun ja joogan filosofian lukemisen jälkeen olin valmis tunnille. Keskustelu itseni kanssa oli rauhoittanut mielen. Päätin suhtautua harjoitukseen avoimella, lapsenpuhtaalla mielellä. Enhän ollut koskaan ollut joogaterapiassa, enkä voinut tietää, millaisia vaikutuksia sillä ajan saatossa olisi.
Tunnin kuluessa yllätyin siitä, miten toisentyyppinen harjoitus oli aiempaan verrattuna. Fyysisiin, epämiellyttäviin asanoihin jäämisen ja keskittymisen sijaan tarkkaavaisuus ja energia suuntautuivat nyt kokonaisvaltaisemmin meditaatioon. Sydänchakrasta levisi pehmeyttä ja lämpöä kaikkialle. Myös päähän, joka ei todellakaan ollut eetteriä vielä tunnin alussa.
Lopulta päädyin toteuttamaan pysähtyneen mielen syventymistä tiedostamattomaksi syventymiseksi. Siis nukahdin. Oikeasti. Harjoitus, miljöö, opettaja ja alkutunnin vaikutukset vaivuttivat uneen. En tiedä, monta minuuttia ehdin koisata.
Havahduin nolona. Kuola poskelta valuen vilkuilin vierustovereitani – he olivat silmät kiinni, taivaalle kiitos – ja jatkoin syvähengitystä ilman kuorsauslisää. Koko lopputunnin. Ja nautin, kerrassaan rakastuin tämäniltaiseen harjoitukseen!
Patañjalin Yoga-sūtrassa vakuutetaan, että joogan polkua voi sanoa vaiheittaiseksi mielen puhdistamiseksi. Tällä polulla on ihanaa jatkaa! Seuraavassa osassa kerron joogaterapian harjoitusten aikana tulleista oivalluksista.
Lue lisää:
Patañjalin Yoga-sūtra. Joogan filosofia. Suomentanut ja toimittanut Måns Broo. 2010. Gaudeamus, Helsinki.
