Eroon täydellisen joulun syndroomasta - joulu ei ole suoritus!

Monille joulu herättää mielikuvia tunnelmallisesta yhdessäolosta kynttilänvalossa, herkuttelusta ja lepäämisestä. Mutta todellisuus voi olla jotain aivan muuta, kun paineet täydellisen joulun luomisesta kasvavat...

Eniten täydellisen joulun syndroomasta kärsivät äidit, mutta oireita voi tietysti olla kenellä hyvänsä sukupuoleen ja perhemuotoon katsomatta. Ne eivät myöskään rajoitu yksin jouluun, vaan saattavat ilmaantua ennen muitakin merkkipäiviä, tärkeitä hetkiä tai lomamatkoja.

Yksi joulustressin tunnusmerkeistä voi olla marraskuussa alkava lappujen kirjoittaminen. Lista kasvaa talven edetessä – eikä lyhene kuin vasta joulun tuntumassa. Lista kummittelee viikokaupalla asunnossa, ja muistuttaa tekemättömistä tehtävistä. Aina ei ole hyvä, että mikään ei unohdu!

Toiset puolestaan tekevät mentaalisia listoja. Niitä syntyy esimerkiksi aamuyöstä. Silloin jotkut havahtuvat miettimään, mitä kaikkea vielä pitää tehdä, ennen kuin voi rauhassa viettää joulua. Listan asioita tulee pyöriteltyä mielessä toistamiseen. Kerrot itsellesi, miten tärkeää on muistaa joulukuusenkoristeet tai korttien lähettäminen, ja muistutat siitä itseäsi kerta toisen jälkeen. Ja yhtäkkiä havahdut siihen, että olet ollut heräillä jo hyvän tovin ja kohta pitää nousta pedistä...

Joulurauhaa vai joulupaniikkia?

Mieliala vaihtelee jouluinnon ja joulutuskan välillä. Mielessäsi luot tunnelmakuvia siitä, miten paketoit lahjoja ja siemailet samalla glögiä. Taustalla soivat joululaulut ja koti on siisti. Paketoiminenkin sujuu: teippi tottelee ja paperi pysyy siistiniä. Kas, olet hypännyt mielessäsi et vain tulevaisuuteen, vaan kaikille meille tuttuun ihannemaailmaan...

Sama pätee muihinkin jouluodotuksiin. Mielikuvat, vaikka ne ovatkin kauniita ja nautinnollisia, eivät ainoastaan vie pois nykyhetkestä, vaan niissä on myös pettymyksen siemen. Et voi olla läsnä siinä, missä olet ja siinä mitä teet, jos haaveilet tulevasta onnelasta. Mutta luot myös odotuksia, ja ne tuppaavat usein kostautumaan. Muistatkin viime tingassa, että paketointi on vielä tekemättä ja silloin et stressaannu ainoastaan pikapaketoinnista, vaan säälit itseäsi, kun kaunis hetki ei onnistunutkaan.

Toinen asia on tietysti se, että arvioi ja suunnittelee ajankäyttönsä realistisesti – ja jos niin on käydäkseen, ottaa kiitollisena vastaan rauhaisan hetken.

Tilanne ei tietenkään rajaudu pelkkään lahjojen paketointiin. Samanlaisia odotuksia voi luoda niin joulukuusen koristelua, aattoillan ateriaa ja lahjojen avaamista varten. Ne rajoittavat läsnäoloa siksikin, että sen sijaan että nauttisit tilanteesta sellaisena, kuin se ilmaantuu, vertaat sitä aiemmin luomiisi odotuksiin.

Joulu ei ole suoritus

Kannattaa myös lankojen käsissä pitelyn sijaan havahtua siihen, että joulu ei ole sinun yksityinen loistosuorituksesi. Toimintasi vaikuttaa myös muihin ihmisiin. Jos sinä haluat puunata kodin juhlakuntoon, joku muu perheestä saattaisi mieluummin katsoa elokuvan. Tai siivota vain vähän vähemmän.

Pahimmillaan stressaaminen pilaa joulun muiltakin. Lapsille jää joulusta muistoja ylikierroksilla käyvästä, jopa hiukan arvaamattomasta tai uhrin roolin omaksuvasta äidistä. He eivät tee mitä haluavat, vaan yrittävät miellyttää joulustressaajaa, jotta tilanne pysyisi mukavana. Sitä kukaan ei taatusti toivo!

Mitä sitten voi tehdä lähimmäiselle, joka jouluisin suorittaa, hössöttää – ja on äärirajoilla niin fyysisesti kuin emotionaalisestikin? Pakota tämä pysähtymään! Yksinkertainenkin kysymys voi auttaa. Keitä kahvit, tai kysy että onko häärääjä muistanut syödä tai juoda vettä. Pakota häärääjä myös jakamaan vastuuta. Ja varaudu siihen, että tämä kieltäytyy. Sitten voikin olla jo rakentavan ja hyväntahtoisen, mutta jämäkän keskustelunavauksen paikka.

Kannattaa pitää mielessä kuitenkin myös se, että monet myös pitävät joulun kiireistä ja siihen liittyvästä vilinästä ja vilskeestä. Sen iloa ei sovi keneltäkään viedä! Tasapaino kyllä löytyy erilaisten jouluihmisten välillä, kun tahtoa ja kunnioitusta riittää.

Joulutunnelma syntyy vähällä

Joulun perinteitä ei kuitenkaan missään nimessä tarvitse heittää romukoppaan! Jos joulu hermostuttaa, kannattaa istua pöydän ääreen kynän ja paperin kanssa. Kirjoita ylös jouluperinteet ja muut joulun elementit. Onko lista pitkä, vai oletko itse liioitellut homman määrää ja kehitellyt turhia paineita?

Jos lista taas on hurja, kannattaa valita muutama tärkeä perinne ja antaa niiden edustaa joulua. Ja voihan perinteiden välillä vuorotellakin. Jos taas perinteistä luopuminen tai joulurutiinien muutos aiheuttaa kurjia tunteita, kannattaa pohtia sitä, miksi ne oikeastaan ovat niin tärkeitä. Tasapainoa voi etsiä myös pohtimalla esimerkiksi joululahjojen, koristeiden ja -ruokien eettistä puolta. Entä mitä mieltä ovat joulua kanssasi viettävät läheiset? Takertuminen on takertumista, vaikka kyseessä olisikin rakkaat juhlaperinteet!

Mieti siis joulun pohjimmaista olemusta, käsitit sen sitten valon juhlana tai kristillisenä juhlana. Mieti, mitkä ovat sinulle juhlassa tärkeimpiä elementtejä. Jo se saa virittäytymään lempeään joulutunnelmaan! Treenaa läsnäoloa, ja tee valmistelut rauhassa ja tietoisesti. Älä kiirehdi asioiden edelle. Jos jokin asia alkaa hermostuttaa, pysähdy, hengähdä ja mieti, voiko asian tehdä toisin – tai vaikka jättää tekemättä.