Vapaudu kroonisesta alakulosta

Mahdollisimman monen asian täydellistä suorittamista pidetään usein hyveenä johon täytyy pyrkiä. Itselle tehdään loputtomia tehtävälistoja, joiden laatimisesta ja niiden mukaan toimimisesta saattaa vaivihkaa tulla pääasiallinen tarkoitus elämään. Jatkuva tekemisen tila voi vaarantaa terveyden, kuten mikä tahansa muukin pitkittynyt stressi ilman tarvittavaa lepoa. Olennaiseen olemiseen ei pääse jos elämää ohjaavat ajatukset suitsevat jatkuvaan suorittamiseen, joka ajaa lyhytnäköisyyteen. Tällaisen liian tekemisen seurauksena saattaa iskeä myös kroonisluontoinen alakulo.

Monet käyttäytyvät kuin tekemisen mielentila olisi meille ainut mahdollinen ja mieli saattaa listata tehtäviä jo kauan aikaisemmin kuin ne olisivat oikeasti ajankohtaisia. Tehtävälistat eivät sinänsä ole ongelma, vaan ne muodostuvat ongelmalliseksi siinä vaiheessa jos alamme alitajuisesti uskoa, että kaikki listan tehtävät on ehdottomasti saatava tehtyä. Jos jokin jää tekemättä, kuvittelemme ehkä, että tapahtuu jotain pahaa. Listaamme mielen täyteen asioita, jotka on saatava vähintään kuluvan päivän aikana valmiiksi. Emme anna itsellemme muuta mahdollisuutta kuin suorittaa nuo tehtävät, huolimatta siitä, että se saattaa tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella.

Tehtävälistojen hallitsema stressaava elämäntapa voi vaarantaa mm. verenkiertoelimistön terveyden. Se ylläpitää sitkeää, kroonista alakuloa jos luomme suoritteista vankilan, jonka sisällä elämme kiertäen pientä kehää ulospääsyä näkemättä. Ilo ja kepeys väistyvät elämästämme. Tekemisen mielentilan vankilaan jumittuminen ja pitkäkestoinen stressi vaarantavat myös emotionaalisen terveyden. Voimme ajautua tekemisen ja suorittamisen tilaan esimerkiksi silloin, kun koemme olomme uhatuiksi ja pyrimme ratkomaan uhattuna olemisen tunnetta rationaalisuudella ja analysoinnilla. Huoli seuraa toista, tuottaen aina uutta ratkottavaa. Tällä tavalla toimimalla keskitämme mielemme huoliin, joita tuotamme itse itsellemme. Seurauksena saamme olomme tuntumaan nurkkaan ajetulta, ahdistuneelta ja alakuloiselta.

Suorittamisen tuottamasta kroonisesta alakulosta voi vapautua

Yksi ratkaisu on, ettemme enää keskity huoliimme, vaan opettelemme hyväksyvän ja lempeän läsnäolon taitoja. Huolet ovat useinmiten vain ajatuksia, joihin voimme suunnata tarkkaavaisen tietoisuutemme. Emme enää samaistu alakuloa ylläpitäviin huoliin, emmekä kuvittele niiden olevan virheettömiä ennusteita tulevaisuuden väistämättömistä tapahtumista. Kun opettelemme tietoista läsnäoloa, voimme vähitellen oppia erottamaan myös mielensisäiset tehtävälistamme pelkiksi ajatuksiksi. Tietoinen läsnäolo mahdollistaa sen, että voimme vapaina valita miten suhtaudumme ajatuksiimme. Pääsemme tilaan, jossa ei ole pakko suorittaa ja voimme valita rentoutumisen. Me jokainen voimme elää olemisen mielentilan avoimessa avaruudessa enemmän kuin tällä hetkellä teemme. Näin voimme kohentaa mielenterveyttämme ja rikastuttaa elämäämme.

Tekemisen tilassa oleminen on hyvä katkaista säännöllisesti, jotta emme ajaudu ylikuormitukseen. Ympäristön havainnointi kaikkien aistien avulla, tietoinen hengitykseen ja kehotuntemuksiin keskittyminen, tai muulla tavalla rentoutuminen ovat tärkeitä taistellessamme kroonista alakuloa vastaan. Läsnäolon siirtäminen osaksi arkea voi olla hyvin yksinkertaista. Voimme ensimmäiseksi herättyämme suunnata huomion hengitykseen viiden sisään- ja uloshengityksen ajaksi. Hengitys saa virrata omia aikojaan, emmekä huomaa mitään muuta kuin sen liikkeen. Seuraavaksi voimme tiedostaa asentomme. Miltä keho ja mieli tuntuvat, kun nousemme istumaan ja siitä seisomaan? Tietoista läsnäoloa voi jatkaa läpi aamutoimien.

Samaa voi harjoittaa myös työssä. Voimme esimerkiksi asettaa tavoitteeksi, että aina kun mahdollista, teemme vain yhtä asiaa kerrallaan. Tämä koskee myös mieltä; emme suunnittele, organisoi tai ennakoi mitään mikä ei kuulu käsillä olevaan tehtävään. Kun olemme valinneet tehtävän, keskitämme kaiken huomiokykymme kyseiseen asiaan. Huomaamme vain sen, mitä olemme tekemässä. Jos mieli harhailee muualle, tuomme sen lempeästi takaisin tehtäväämme. Ja tätä saamme toistaa jopa miljardeja kertoja!

Voimme myös havainnoida tutkivasti asioita, jotka häiritsevät keskittymistämme. Kun emme vastusta niitä, niiden voima heikkenee. Päivän aikana voimme kuulostella kehoa ja tarkkailla onko jokin kohta elimistössä erityisen kireä, jännittynyt tai jäykkä ja suunnata hengityksemme tällaisiin kohtiin. Turha kireys saa luvan laueta uloshengityksellä. Säännöllinen venyttely ja jooga ylläpitävät hyvinvoivaa, vetreää ja kivutonta olotilaa.

Uuden opettelussa kärsivällisyys on avainasemassa

Tietoisen läsnäolon opetteluun kuluu aikaa. Se vaatii rohkeutta muuttaa totuttuja toimintamalleja. Olemisen mielentilaan perustuva hyväksyvä ja tietoinen läsnäolo tarkoittaa, että olemme täysin valppaita ja tietoisia. Elämme täyttä elämää täysin omana itsenämme, emme siis yritä täyttää kuviteltujen toisten toiveita. Läsnäolo on viisasta toimintaa, joka kumpuaa ja virtaa olemisesta itsestään – tietoisesti läsnä olevasta toiminnasta. Se vapauttaa kroonisesta alakulosta, kun sen on kerran opetellut.

Artikkeli perustuu Mark Williamsin, John Teasdalen, Zindel Segalin ja Jon Kabat-Zinin kirjaan Mielekkääsi irti masennuksesta, tietoisen läsnäolon menetelmä, 6. uudistettu painos. (Basam Books 2012.)